Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen säätelyä koskevan blogikirjoituksen eri osissa luodaan akupunktiosta mielikuvaa hengenvaarallisena hoitomuotona, joka tulisi lainsäädännöllä rajata vain terveydenhuollon ammattilaisten palveluksi.
Blogikirjoituksen 1 osassa todetaan, että ”Turvallisena pidetty akupunktio voi aiheuttaa hengenvaarallisia ilmarintoja” ja linkitetään väitteen tueksi tutkimus, missä lukijalle ei anneta tietoa Suomen tai edes Euroopan tilanteesta, vaan kerrotaan yhden Korealaisen sairaalan yksittäisestä tutkimuksesta. Tällainen valikoiva tutkimuksen käyttö on mielestämme huono toimintatapa, varsinkin kun juttusarjassa korostetaan Suomen tilannetta sääntelykeskustelussa.
Lukijalle tulisi tällaisen kansallisen aiheen yhteydessä tuoda esille, että tutkimus on korealainen ja antaa relevanttia tietoa Suomen tilanteesta väitteen tueksi. Vaikka jokin tutkimus sinällään sisältäisi oikeaa tietoa siinä käsitellyn maantieteellisen alueen riskeistä, on tärkeää, että lukija ymmärtää laittaa asian oikeaan kontekstiin.
On myös huomattavaa, että tieteellisen yhteisön perusperiaatteisiin kuuluu, että yksittäisiä tutkimuksia ei voi esittää näyttönä tämän tasoisista väitteistä vaan vahvat väitteet vaativat aina tuekseen vahvan tieteellisen näytön. Akupunktion turvallisuudesta tehdyt laajat systemaattiset katsaukset piirtävät aiheesta hyvin erilaista kuvaa kuin blogissa esitetty yksittäinen tutkimus. Akupunktion vakavat haittavaikutukset ovat itseasiassa äärimmäisen harvinaisia ja akupunktio on asianmukaisesti koulutetun hoitajan suorittamana yksi turvallisimmista hoitomuodoista. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34489268/) Toisen systemaattisen katsauksen mukaan ilmarintatapauksia ilmeni ainoastaan kaksi lähes neljännesmiljoonan hoidon aikana. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11331060/)
Blogikirjoituksen 4 osassa lisäksi väitetään, että ”koska akupunktioon liittyy myös osaamattomissa käsissä vakavia haittavaikutuksia, olisi asianmukaista, että akupunktion antaja on rekisteröity terveydenhuollon ammattilainen vaikka varsinaisesti kudoksiin ei injisoida mitään.” Kirjoituksessa lukijalle annetaan epäsuorasti ymmärtää, että Suomessa on tilanne, jossa akupunktiota harjoitetaan osaamattomasti, mikä altistaisi asiakkaan vakavien haittavaikutusten riskille.
Suomessa tällä hetkellä toimivilla akupunktiohoitajilla on pääasiallisesti takanaan vähintään kolmivuotiset (osa-aikaiset) akupunktio-opinnot ja koulut vaativat opiskelijoilta myös kohtalaisen laajoja länsimaisen lääketieteen opintoja muun muassa anatomiasta ja fysiologiasta (vaihdellen 14 op – 30 op välillä). Kyseessä ei siis missään nimessä ole tilanne, missä Suomessa harjoitettaisiin tällä hetkellä akupunktiota osaamattomasti, vaan sen harjoittajilla on laajan akupunktiokoulutuksen lisäksi asianmukainen tuntemus länsimaisen lääketieteen akupunktiohoidolle relevantista tiedosta. Sen sijaan tällä hetkellä osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista, kuten lääkäreistä, fysioterapeuteista, kätilöistä ja hierojista voi suorittaa akupunktiota Suomessa lyhimmillään kahden päivän koulutuksen jälkeen. Ei siis ole ollenkaan suoraviivaista väittää, että aiempi terveydenhuoltoalan tutkinto automaattisesti tekisi hoidosta turvallisemman asiakkaalle.
Suhtaudumme varauksella lääkärin kirjoittamaan aineistoon, jossa yhden ammattiryhmän edustaja pyrkii vaikuttamaan hoitoalan yrityksien väliseen tasapuoliseen kilpailuun antamalla mielikuvan, että terveydenhuollon ammattilaiset olisivat akupunktiossa automaattisesti ammatillisesti muita pätevämpiä.
Taina Alakulppi
Finnacu Ry puheenjohtaja