Wim Hof –hengitys on tullut tunnetuksi hollantilaisen kylmäennätyksiä tehneen miehen tekniikkana. Hän on mainostanut tämän hengityksen mullistavia vaikutuksia elimistössä. Wim Hof on pyrkinyt tekemään menetelmästään liiketoimintaa ja ilmeisesti siinä on onnistunutkin.

Mistä on kysymys?

Wim Hof –hengitys on itseasiassa vain toistuvaa tahdonalaista liikahengittämistä (hyperventilaatio) ja hengityksen pidättämistä. Harjoitteessa henkilö hengittää tahallaan hyvin syvään jonkin aikaa ja sitten pidättää hengitystään mahdollisimman pitkään ja sama toistetaan esim. kolme kertaa. Edeltävä liikahengittäminen auttaa pidättämään hengitystä normaalia pidempään, helposti pari minuuttia.

Hengitysharjoituksen väitetyt vaikutukset

Tämän hengitysharjoitukseen liittyy monia väitteitä mm.

• ”Hapettaa kehon”
• ”Kihelmöintiä, kun happi pääsee kehoon”
• ”Neutraloi pH-tasapainon”
• ”Kuona-aineet poistuu”
• ”Yhteys elämänvoimaan”
• ”Hormonit toimii oikein”
• ”Happo-emäs-tasapaino normalisoituu”
• ”Sidotaan happea”
• ”Tehostaa mitokondrioita”
• ”Auttaa autoimmuunisairauksissa”

Mitä hengitysharjoituksen aikana todellisuudessa tapahtuu?

Ihmisen hengityksen säätely perustuu hiilidioksidin pitoisuuteen veressä, ei hapen pitoisuuteen. Keuhkojen tuuletuksella poistetaan elimistöstä aineenvaihdunnan synnyttämää hiilidioksidia. Kun hengitetään tahallisesti liian syvään ja nopeasti, veren hiilidioksidin pitoisuus laskee normaalia alemmalle tasolle.

Matala veren hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa verisuonten supistumista ja tyypillisiä oireita kuten käsien ja sormien pistelyä ja puutumista, tukehtumisen tunnetta, rintakipua, sydämentykytystä, vapinaa, huimausta ja jopa tajuttomuutta. Myös raajojen lihaskramppeja voi syntyä ja ne voivat näkyä käsien vääntymisinä. Jokainen on saattanut kokea lievänä näitä tuntemuksia, jos on puhaltanut ilmapalloa liian innokkaasti.

Kun veren hiilidioksidipitoisuus on matala, aivoihin lähtevä signaali hengityksen tehostamisesta häviää. Kun henkilö pidättää hengitystään tässä olotilassa, veren happipitoisuus alkaa nopeasti laskea. Mutta koska sitä ei aistita, ihminen voi pidättää hengitystään huomattavasti tavallista pidempään niin, että veren happipitoisuus on todella matala. Hengityksen pidättäminen päättyy, kun hiilidioksidia alkaa taas kertyä vereen enemmän.

Alla olevassa taulukossa ja kaaviossa on esitetty verikaasuissa tapahtuvat muutokset Wim Hof –hengityksen aikana. Luvut ovat peräisin Youtube-videosta, jossa nuori mies toteutti Wim Hof-hengitystä ja verikaasut mitattiin samanaikaisesti.

Lähtötilanteessa veren happiosapaine (16,5), hiilidioksidin osapaine (4,49) sekä happipitoisuus (100%) ovat normaalit. Liikahengityksen aikana hiilidioksidin osapaine puolittuu, hapen osapaine jkv nousee mutta veren happipitoisuus ei nouse, sillä veri ei voi sitoa happea enempää kuin 100%. Plasmaan liukeneva hapen ylimäärä tuon korkeamman hapen osapaineen aikana on merkityksetön.

Kun henkilö pidättää hengitystään, hiilidioksidin osapaine palautuu vähitellen normaaliksi mutta hapen osapaine romahtaa (5,6) ja veren happipitoisuus putoaa 84%:iin.

Samaa sykliä toistettaessa muutokset voimistuvat. Viimeisellä kierroksella hiilidioksidin osapaine liikahengityksen aikana on saatu todella matalaksi, jolloin henkilö kykenee pidättämään hengitystä hyvin pitkään tuntematta pakottavaa hengityksen tarvetta. Niinpä hapen osapaine romahtaa todella matalaksi ja veren happipitoisuuskin on vain 46% hengityspidätyksen päättyessä.

Veressä ei tapahdu muita olennaisia muutoksia. Veren pH vaihtelee hieman hiilidioksiditason vaikuttaessa happo-emästasapainoon hetkellisesti mutta muutokset ovat nopeasti ohimeneviä. Mitään pidemmän ajan muutoksia ei siis tapahdu.

Yhteenvetona kyseisistä muutoksista voi todeta, että Wim Hof –hengitys on veren happipitoisuuden hetkellistä voimasta laskemista pitkittyneen hengityspidätyksen avulla.

Onko Wim Hof –hengitys turvallista?

Tällainen hengitys ei sinänsä ilmeisesti muodosta suurta riskiä terveillä. Harjoitusta ei saa tehdä esim. veden varassa eikä autolla ajaessa, sillä veren matala happipitoisuus voi johtaa tajuttomuuteen. Takavuosina liikahengityksellä pidennettyihin sukelluksiin liittyi useita hukkumiskuolemia.

Epilepsialle alttiilla on havaittu epileptisia purkauksia aivosähkökäyrässä. Liikahengitys voi myös laukaista paniikkikohtauksen. Tähän tarkoitukseen liikahengitystä onkin käytetty terveydenhuollossa myös testinä.

Tiedämme, että kun veren happipitoisuus laskee alle 70% tason, tajunnan taso alkaa laskea. Tajuttomuus seuraa, kun veren happipitoisuus laskee lähes puoleen normaalista.

Mielenkiintoista on, että Wim Hof –hengitysharjoituksessa kolmannen hengityspidätyksen lopussa koehenkilön veren happipitoisuus oli vain 46%. Tällä tasolla tajuttomuus syntyisi vääjäämättä, jos tilanne jatkuisi hieman pidempään. Tämän vuoksi ei liikahengitystä saakaan tehdä vedessä. Kyseinen koehenkilö ei myöskään liikkunut vaan makasi sängyssä.

Wim Hof –metodi ja sen tutkimukset

Wim Hof –menetelmän sivuilta voi ladata ilmaisen kirjasen, jossa luvataan esitellä menetelmän tieteellinen perusta sekä tehdyt tieteelliset tutkimukset.

Itse Wim Hof -menetelmä sisältää kolme osaa, joista yksi on edellä kuvattu hengitysharjoitus. Muut ovat jonkinlainen meditaatio sekä altistaminen kylmään veteen.

Kirjasessa kuvataan hengityksen perusfysiologiaa sekä menetelmän ideologiaa. Itse tutkimusnäyttö oli pääasiassa itse Wim Hof –henkilön tutkimuksia, joissa oli pyritty ymmärtämään miehen aineenvaihduntaa, kun hän kykeni pysymään pitkiä aikoja jääkylmässä vedessä paleltumatta. Hänellä oli todettu mm runsaasti lämpöä synnyttävää ruskeaa rasvakudosta.

Menetelmästä oli kuitenkin varsin niukasti varsiaisia tutkimuksia. Kaksi tutkimusta löytyi ja niissä selvitettiin Wim Hof –hengityksen ja rajun kylmäaltistuksen vaikutusta autonomiseen hermostoon ja endotoksiineiden aiheuttamaan immuunivasteeseen.

Kylmäaltistuksen aikana adrenaliinitasot nousevat. Lisäksi havaittiin, että kylmän aikana myös kortisolitasot nousivat endotoksiinien vaikutuksesta enemmän ryhmässä, joka oli harjoittanut Wim Hof –menetelmää. Immuunivasteen havaittiin olevan hieman vaimeampi treeniryhmässä, johtuen todennäköisesti kohonneesta adrenaliini- ja kortisolivasteeesta endotoksiineille.

Tämän Wim Hof  tulkitsee hyödylliseksi reaktioksi ja pohtii sen mahdollisuuksia autoimmuunisairauksien hoitoon. Mitään tutkimuksia mihinkään sairauteen ei kuitenkaan ole koskaan tehty. Kyseinen spekulaatio vaikuttaa myös kovin kaukaa haetulta, sillä voimistuneen stressireaktion aiheuttama hetkellinen immuunivasteen heikentyminen on enemmänkin huono uutinen infektioherkkyydelle kuin hyödyllinen ilmiö autoimmuunisairauksien hoitoon.

Onko Wim Hof –hengityksestä mitään hyötyä?

On ilmeistä, että kyseisistä hengitysharjoituksista voi syntyä subjektiivisia kokemuksia. Tämä ei ole ihme, sillä liian matala hiilidioksidipitoisuus vuorottelee aivojen dramaattisesti heikentyneen hapensaannin kanssa. Ilmeisesti joku on kokenut aivojen ohimenevän hapenpuutteen voimauttavana?

Joka tapauksessa on selvää, että harjoitteen aikana ei ”kehoa hapeteta” eikä ”sidota happea” vaan päinvastoin aiheutetaan ajoittainen selvä hapenpuute koko elimistöön sekä varmasti myös aivoihin.

”Kihelmöintiä, kun happi pääsee kehoon” tarkoittaa todellisuudessa liian matalan veren hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamaa tuntemusta eikä hapen pääsyä kehoon.

Entä sitten pidemmän ajan hyödyt harjoitteista. Wim Hof itse kertoo, että menetelmä lisää energisyyttä, vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, parantaa keskittymistä, nopeuttaa palautumista ja ylipäätään parantaa elämänlaatua. Näille väitteille ei annettu eikä liene olemassakaan mitään tukea.

Wim Hof –hengitystä voinee pitää jälleen yhtenä poikkeusyksilön yrityksenä rahastaa hyväuskoisia kansalaisia omalla metodillaan.