Pidin Lääkäripäivillä luennon virheellisistä terveysuskomuksista ja sivusin samalla myös lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ja niihin liittyvää lainsäädäntöä.

Pääviestini oli se, että vastakkainasettelua tulisi vähentää. Olennaiset keinot tässä prosessissa ovat hoitojen luokittelu käyttäen oikeita määrittelyjä sekä se, että kaikkia hoitoja ei tulisi niputtaa saman termin alle, oli se termi sitten mikä hyvänsä. Lähtökohtana tulee olla tutkimuksin osoitettu hoidon teho ja turvallisuus.

Haasteena tänään on se, että lääketieteen ulkopuolisten hoitojen puolustajat haluavat käyttää termejä vaihtoehtoinen tai täydentävä hoito tai CAM, joka on yhdistelmä molemmista.

Lääketieteen ammattilaiset pitävät näitä termejä ongelmallisina, vaikka niitä paljon käytetäänkin. Vaihtoehtoinen hoito tulisi olla vaihtoehto jollekin. Mutta mille se on vaihtoehto, kun niillä hoidoilla ei julistusten mukaan edes pyritä korvaamaan lääketieteellistä hoitoa? CAM on samasta syystä huono.

Toisaalta termit huuhaa taikka uskomushoito ovat myös ongelmallisia, sillä ne ovat leimaavia, varsinkin jos niiden alle niputetaan kaikki lääketieteen ulkopuoliset hoidot. Osa hoidoista tuon leiman ansaitsee mutta eivät läheskään kaikki.

Tästä syystä olen yli vuosi sitten esittänyt, että sen sijaan, että kiistelemme ja loukkaannumme eri termeistä, luokittelisimme hoidot eri luokkiin niiden tehon, turvallisuuden ja käyttöaiheen perusteella. Siten ne hoidot, jotka ovat asiallisia eivät joudu samaan nippuun kyseenalaisten hoitojen kanssa. Tällöin puolustaminen tai vastustaminen eivät kohdistuisi kaikkiin hoitoihin yhtenä nippuna.

Hoitojen luokittelu

Kaikki hoidot voidaan luokitella joko lääketieteellisiksi hoidoiksi, täydentäviksi lääketieteellisiksi hoidoiksi, kokemus-/hyvinvointihoidoiksi ja sitten toisaalta uskomushoidoiksi tai vaarallisiksi uskomushoidoiksi sen mukaan millaista tietoa on hoidon tehosta ja turvallisuudesta, ja toisaalta mitä hoidon väitetään tekevän.

Mikäli hoidon teho, turvallisuus ja käyttöaiheet ovat tutkimuksin todistettu, hoito on lääketieteellistä hoitoa. Tällaisia hoitoja ovat esim. tutkitut sairauksiin vaikuttavat elintapamuutokset ja ruokavaliohoito sekä lääkkeet ja toimenpiteet. Elintapamuutoksilla ja ruokavaliohoidolla tarkoitetaan sellaisia valintoja, jolla on kyseiseen sairauteen selvästi osoitettu yleisestä hyvinvoinnista poikkeava vaikutus.

Mikäli hoidon turvallisuus on osoitettu ja hoidolla on osoitettua hyötyä muun hoidon ohessa, hoitoa voidaan kutsua täydentäväksi lääketieteelliseksi hoidoksi. Tässä määritelmässä täydentävä lääketieteellinen hoito tarkoittaa tutkimustietoon perustuvia hoitoja, jotka täydentävät varsinaista lääketieteellistä hoitoa. Toki osa lääketieteen ulkopuolisista hoidoista voi kuulua siihen mutta eivät kaikki. Termi siis tarkoittaa eri asiaa, kuin että kaikkia lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kutsuttaisiin täydentäviksi hoidoiksi.

Tällaisia täydentäviä lääketieteellisiä hoitoja voisivat olla terveyttä tukevat elintapamuutokset, kuten ruokavaliohoito, joka ei suoraan vaikuta kyseiseen sairauteen mutta on tukemassa paranemista. Esimerkiksi tarkoin valitut ravintolisät, jotka tehostavat hoitoa, vähentävät haittavaikutuksia taikka korjaavat sairauksien aiheuttamia ongelmia voidaan luokitella tähän ryhmään, kun niistä on tutkimusnäyttöä.

Jos hoidon tueksi on olemassa hoidettavan subjektiivisia kokemuksia, sitä voidaan kutsua kokemus- ja hyvinvointihoidoksi. Kokemus- ja hyvinvointihoidot ovat hoitoja, jonka hyödystä on hoidettujen yksilöiden subjektiivisia hyödyn kokemuksia, mutta sen tehoa ei ole välttämättä tutkimuksin osoitettu eikä hoidosta ole odotettavissa haittaa. On tärkeää huomata, että vaikutusten väitetäänkin liittyvän vain hoidon saajan subjektiivisiin kokemuksiin.

Uskomushoitoja olisivat sellaiset hoidot, joiden tehosta kyseiseen väitettyyn sairauteen ei ole näyttöä tai tehottomuus on osoitettu mutta joilla ei ole suoria haittoja taikka niiden todennäköisyys on pieni. On hyvä pitää mielessä, että kaikki uskomushoidot voivat olla vaarallisia epäsuorasti, jos vaikuttava hoito jää saamatta tai viivästyy.

Kun puuttuvan tehon lisäksi hoidon turvallisuutta ei ole kyetty varmistamaan taikka haittoja on todettu (tutkimuksin tai ilman tutkimuksia), kyseessä on vaarallinen uskomushoito.

Miten luokittelu toimii käytännössä?

Luokittelun toimivuus avautunee parhaiten esimerkkejä käyttämällä.

Ravintolisä voi olla täydentävää lääketieteellistä hoitoa, kun se tutkitusti tukee sairauden hoitoa tai toipumista.

Meditatiiviset liikkeet ja jooga tutkimusten mukaan on hyödyllinen tukihoito elämänlaadun parantajana mm. syöpäpotilailla, masennuspotilailla, terveiden unettomuuteen sekä ikäihmisten kognitiivisiin toimintoihin. Hoito on siis täydentävää lääketieteellistä hoitoa.

Erilaiset rentoutumiseen pyrkivät hoidot voivat olla hyvinvointi- ja kokemushoitoja silloin kun niiden kerrotaan rentouttavan. Jos taas niiden väitetään perusteettomasti vaikuttavan vaikkapa syöpään tai valtimotauteihin, ne ovat uskomushoitoja.

Sinkkivalmisteet imeskelytablettina ja sinkkiasetaattina tai –glukonaattina voidaan katsoa lääketieteelliseksi hoidoksi, sillä ne lyhentävät flunssan oireita lähes 3 päivää, kun taas sinkki monivitamiinivalmisteena samaan tilanteeseen on uskomushoitoa.

Ubikinoni voi olla täydentävää lääketieteellistä hoitoa statiinihoidon ohessa, mutta on tällä hetkellä uskomushoitoa, jos sillä hoidetaan diabetesta.

Homeopatiaan liittyvät väitteet sairauksien hoitamisesta luokittaa sen uskomushoidoksi, sillä se on tutkimuksin todettu vain lumehoidon veroiseksi.

Musta salva, hopeavesi ja antioksidantit ovat esimerkkejä vaarallisesta uskomushoidosta, sillä sekä hyödyn puuttuminen että haitat ovat tunnettuja.

Bioresonanssi ei tuota luotettavaa tietoa mistään sairauksista. Se synnyttää virheellisiä diagnooseja, joiden hoidosta voi olla haittaa. Se luokitellaan vaaralliseksi uskomushoidoksi.

Lainsäädännöstä

Vaikka Ruotsin valmisteilla oleva lakiesitys lääketieteen ulkopuolisista hoidoista ei ollut millään tavalla keskeinen seikka luennossani, juuri se tuntui nousevan esille somessa. Oma kantani perustui Ruotsin selvitysmiehen ehdotukseen, joka löytyy tästä. Sen yhteenvedossa todetaan seuraavasti:

• Det nuvarande förbudet för andra än hälso- och sjukvårdspersonal att behandla cancer, epilepsi och diabetes ersätts med ett generellt förbud att behandla allvarlig sjukdom och omfattar då både somatiska och psykiska sjukdomar. Medan det ska vara förbjudet att behandla dessa sjukdomar i sig, ska symtomlindrande åtgärder vara tillåtna.
• Det ska vara förbjudet att utreda och behandla sjukdomar hos barn under 15 år och sjukdomar i samband med graviditet, detta oavsett sjukdomens svårighetsgrad. Symtomlindrande behandling för barn och gravida ska dock vara tillåten.
• Det ska vara förbjudet att behandla vissa smittsamma sjukdomar, liksom att utföra kirurgiska ingrepp och provtagningar som medför fullständig penetration av kroppens samtliga hudlager, ge allmän bedövning och injektioner utanför hälso och sjukvården. Vissa förbud i dagens lagstiftning ter sig föråldrade och kan utmönstras.
• De straffbestämmelser som finns i patientsäkerhetslagen överförs väsentligen oförändrade till den nya lagen. Dock ska det I den nya lagen ingå en bestämmelse om straffansvar för den som inte bara uppsåtligen utan även av oaktsamhet orsakar skada eller fara för skada. Bristande kunskaper eller erfarenhet ska inte befria från ansvar.

Minun tulkintani mukaan kysymys on selvästä tiukennuksesta aikaisempaan lakiin, sillä kielto laajenee selvästi uusiin potilasryhmiin ja kaikkiin vakaviin sairauksiin ja psyykkisiin sairauksiin sekä myös alle 15-vuotiaisiin. Toki oireiden lievittämiseen tähtäävä hoito sallitaan. Lisäksi kielto laajenee tarttuviin tauteihin sekä myös kaikkiin ihon lävistäviin hoitoihin. Myös juridisen vastuun tarkennus on selvä tiukennus.

Jokainen voi toki itse arvioida onko kysymys lievennyksestä vai tiukennuksesta. Tuon lain mukaan vakavien sairauksien yhteydessä käytetyt lääketieteen ulkopuoliset hoidot saavat jatkossa vain lievittää oireita. Tämä tarkoittaisi käytännössä kieltoa käyttää vaikkapa homeopatiaa, bioresonanssia ja monta muuta hoitoa sairauksiin. Niitähän juuri näillä hoidoilla väitetään hoidettavan. Toki hoitojen käyttö oireisiin on edelleen sallittua.

Vastakkainasettelusta

Olen toivonut, että asioita ja hoitoja voitaisiin tarkastella kriittisesti argumentoiden. Kriittinen analyysi kuitenkin usein virheellisesti tulkitaan vastustamiseksi, mitä se ei tietenkään ole.

Toisin kuin näkee väitettävän, kukaan ei ole ajamassa kaikkien lääketieteen ulkopuolisten hoitojen kieltämistä. Olen havainnut perusteetonta pelottelua, jolla pyritään ilmeisimmin vain lisäämään vastakkainasettelua. Kriittisen argumentaation sijaan on havaittavissa pyrkimys siis vain eristiseen retoriikkaan.

Kokemukseni on, että tällä hetkellä juuri lääketieteen ulkopuolisten hoitojen puolustajat ylläpitävät vastakkainasettelua. Se ilmeisesti koetaan tarpeelliseksi. Erikoista ilmiössä on se, että myös ilmiselvää huijaamista kuten bioresonanssia tai vaikkapa puhelimen kautta annettavaa syövän energiahoitoa puolustetaan yhtenä rintamana. Voisi olettaa, että tällaiseen toimintaan otettaisiin selvä hajurako.

Toisaalta Yhdysvalloissa mm. naturopaatit ovat vuonna 2019 julkaisivat kannanoton, jossa he haluavat erkaantua homeopatiasta ei-uskottavana hoitomuotona. Tässä valossa tuntuu oudolta, että Suomessa halutaan pysyä pinnalla tai upota kaikki samassa veneessä.

On kuitenkin tosiasia, että käytössä on hoitoja, joita ei voida hyväksyä ja jotka perustuvat vain uskomuksiin. Tämä täytyy tunnustaa ja pesäeron tekeminen selvästä huijaamisesta on järkevää tehdä, jotta ne hoidot, jotka ovat asiallisia, voidaan arvioida ja todeta asiallisiksi.

Lääkärikunta ei kokemukseni mukaan tuomitse kaikkea ei-lääketieteellistä hoitoa huuhaaksi. Kysymys on vain siitä, että asiallinen hoito ja asiattomat hoidot voitaisiin erottaa ja että asiattomia hoitoja voitaisiin rajoittaa niin, että potilasturvallisuus ei vaarantuisi.

Viestinnästä

Luennostani tehtyjen uutisten kritisoinnista syntyy vaikutelma, että lehdissä julkaistujen uutisartikkelien oletetaan olevan minun kirjoittamiani, kun todellisuudessa ne aina tietenkin kirjoittaa toimittaja. Minulla on valta vaikuttaa vain omien sanomisteni osalta.

Lehtiartikkeleissa toimittaja saattaa käyttää termejä huuhaa tai uskomushoidot myös sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen korostanut, että en halua käyttää niitä. Toimittajalla on tietenkin täysi oikeus käyttää niitä termejä mitä hän haluaa eikä minulla haastateltavana ole oikeutta muokata toimittajan tekstiä muiden kuin omien antamieni faktojeni osalta. Uutisartikkeleista ei siis kannata poimia termejä ja olettaa, että minä olisin niitä juuri siinä yhteydessä käyttänyt.

Useimmiten Suomessa toimittaja tarkastuttaa faktat haastatellulta mutta ei aina. Joistakin uutisista Ruotsin lain osalta olikin tämän seurauksena pudonnut pois maininta oireiden hoidon sallimisesta. Tämä kuitenkin korjattiin uutisiin saman tien, kun puute havaittiin.