Tiedebarometri kertoo, että suomalaisista yhä suurempi osa luottaa tieteeseen. Myös lääketiede on luotetuimpien tieteiden joukossa. Silti selvitysten mukaan uskomushoitoja käyttää kohtalaisen suuri osa väestöstä.
Uskomushoitojen tarjoajat pyrkivät käyttämään termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot taikka jopa täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede (englanniksi CAM).
Todellisuudessa ei ole olemassa kuin yksi lääketiede. Pääsääntöisesti uskomushoitojen tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole näyttöä tai ne on osoitettu tehottomiksi. Mikäli täydentävä taikka vaihtoehtoinen hoito on tehokas ja vaikuttava, se siirtyy välittömästi osaksi lääketiedettä.
Siten mielestäni paras termi ns. CAM-hoidolle on uskomushoito sillä niiden teho perustuu uskomuksiin eikä tutkittuun tietoon. Hoitojen tarjoajat eivät luonnollisesti pidä tästä määritelmästä.

Uskomushoidot sisältävät hyvin monenlaisia asioita

On hyvä pitää mielessä, että uskomushoidot eivät ole millään tavalla yhtenäinen uskomus- tai hoitojärjestelmä. Yhtenäinen kuva syntynee siitä, että erilaisten uskomushoitojen tarjoajat tyypillisesti puolustavat toisiansa, vaikka ne olisivat sisällöllisesti keskenään täysin ristiriidassa.
Tämä johtunee siitä, että ne joutuvat toistuvasti vastakkain lääketieteen kanssa ja yhteinen vastustaja yhdistää. Sama ilmiö näkyy myös ravitsemuskiistoissa, joissa erilaiset keskenään ristiriitaiset ruokavaliouskomukset ovat samassa rintamassa ravitsemustiedettä vastaan.
Ensimmäinen ryhmä uskomushoitoja ovat sairauksien vastustuskykyä vahvistavia taikka yleistä terveyttä parantavia hoitoja kuten vitamiini- ja hivenainevalmisteet sekä lisäravinteet.
Näiden taustalla on periaatteessa ymmärrettävä ja hyväksyttävä biologinen mekanismi vaikka itse hoidon tehosta sairaudessa ei olisikaan näyttöä siinä mielessä kuin lääketieteellisiltä hoidoilta tänään vaaditaan.
Toinen ryhmä uskomushoitoja ovat sellaiset hoidot, joita on runsaasti ja hyvin huolellisesti tutkittu ja tutkimuksissa todistettu olevan vaikuttamattomia. Tällaisia on mm homeopatia. Hoitojen antaminen voi aiheuttaa lumevaikutusta, joka on näiden hoitojen ainoa vaikutusmekanismi. Tähän ryhmään voidaan luokitella myös hoidot, joiden perusteet ovat tutkitun fysiologian vastaisia kuten pH-hoidot sekä perustelemattomat väitteet kuten ”koska syöpäsolut käyttävät enegrianlähteenään glukoosia, hiilihydraattien syöminen lisää syövän kasvua.” (tarkennttu 22.8.) 
Kolmas ryhmä uskomushoitoja ovat hoidot, joita ei ole tarpeeksi tutkittu mutta niitä silti tarjotaan tehokkaina hoitoina. On toki teoriassa mahdollista, että jotkut niistä voisivat olla vaikuttavia hoitoja. Mutta tutkimuksia niiden tehosta, turvallisuudesta ja sopivuudesta kyseisen sairauden hoitoon ja kyseiselle potilaalle ei ole tietoa.

Uskomushoitojen eettisyys

Kaikki uskomushoidot ovat periaatteessa mielestäni epäeettisiä olipa hoitojen antaja tietoinen niiden tehottomuudesta tai ei.
Myös ensimmäisen ryhmän uskomushoidot ovat eettisesti kyseenalaisia, kun hoitoa perustellaan väitteillä, joiden totuudellisuudesta ei ole näyttöä ja hoidosta rahastetaan.
Vaikka tiedetään, että puutteiselle vitamiinivalmiste on hyödyllinen, ei siitä voi vetää automaattista johtopäätöstä, että vitamiinilisällä saataisiin johonkin sairauteen hoitovaikutusta. Tällaiset hoidot voidaan kuitenkin katsoa melko harmittomiksi silloin, kun käytetyt tuotteet eivät kyseisillä annoksilla aiheuta haittavaikutuksia.
Toisen ja kolmannen ryhmän hoidot ovat mielestäni aina epäeettisiä, ellei kysymyksessä ole kyseisen hoidon tehoa selvittävä hoitotutkimus, jolle on myönnetty lupa eettisen arvioinnin jälkeen.
Lääkäreille tällaisten uskomushoitojen antamisen epäeettisyys ei pitäisi olla epäselvä. Jokainen Suomessa laillistettu lääkäri antaa lääkärinvalan, jossa hän vakuuttaa seuraavasti:
”Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.”
Sanalla ”kokemus” valassa tarkoitetaan lääketieteellistä kokemusta, ei yksittäisen lääkärin subjektiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi esim. homeopatialla potilaita hoitava lääkäri rikkoo oman lääkärinvalansa.  Homeopatia on kattavissa tutkimuksissa todettu vaikuttamattomaksi hoidoksi.

Uskomushoitojen laillisuuteen vaikuttaa se, kuka niitä tarjoaa

Erikoista on, että Suomessa uskomushoitojen tarjoaminen on valvottua vain, kun niitä tarjoaa terveydenhuollon ammattikoulutuksen saanut ja rekisterissä oleva henkilö.
Yllä kuvatun ensimmäisen ryhmän hoitojen antamista katsotaan läpi sormien, sillä usein näissä hoidoissa liikutaan tiedon harmaalla alueella eikä hoidoista ole todennäköisesti merkittäviä haittavaikutuksia.
Myös toisen ja kolmannen ryhmän hoitojen antamisesta on Suomessa rangaistu varsin harvoin ja tällöinkin kysymys on ollut tehokkaaksi tunnetun lääketieteellisen hoidon hylkääminen ja haitallisen uskomushoidon tarjoaminen sen sijaan.
Tavallinen seuraus kolmannen ryhmän hoitojen tarjoamisesta on ollut lääkärintoimen rajoittaminen tiettyjen sairauksien osalta. Tehottomaksi tiedettyjen hoitojen kuten homeopatian tarjoamisesta muun lääketieteellisen hoidon ohessa ei ole tietääkseni rangaistu yhtään terveydenhuollon ammattilaista.
Mikäli hoitoja tarjoava henkilö ei kuulu terveydenhuollon rekisteriin, uskomushoitojen tarjoaminen ei ole valvottua vaan tapahtuneet vahingot ovat asianomistajarikoksia. Potilaan kynnys lähteä oikeustoimiin uskomushoitajaa vastaan on korkea. Tilanne voidaan kokea myös merkiksi omasta tyhmyydestä.
Lain mukaan ainoastaan laillistettu lääkäri saa päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Käytännössä ainoastaan, kun uskomushoitojen tarjoaja tekee diagnooseja tai kehottaa potilasta jättämään lääketieteellisen hoidon pois, henkilöitä on tuomittu laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Näitä tapauksia on vähän, kun ottaa huomioon uskomushoitojen laajan kentän.

Uskomushoitojen haitallisuuteen vaikuttaa se, millä tavalla niitä tarjotaan

Uskomushoidoilla, kuten kaikilla hoidoilla on myös omat suorat haittavaikutuksensa. Niitä esiintyy myös silloin, kun uskomushoitoja tarjotaan lääketieteellisen hoidon ohessa. Niihin voi perehtyä lukemalla aikaisemman kirjoitukseni.
Epäsuorat haitat ovat potentiaalisesti vaarallisempia. Uskomushoidot voivat muuttaa vaikuttavien lääkkeiden tehoa. Tunnettuna esimerkkinä Mäkikuisman yhteisvaikutukset tiettyjen lääkkeiden kanssa.
Kaikkein suurin potentiaalinen haitta liittyy kuitenkin siihen, että tehokas, vaikuttava hoito voi viivästyä tai jäädä saamatta. Mikäli uskomushoito syrjäyttää vaikuttavan hoidon, seuraukset voivat olla kohtalokkaat vakavissa sairauksissa. Tämän asian tutkiminen on kuitenkin vaikeaa ja tutkimustietoa tällaisista tilanteista on niukalti.

Syöpäpotilaiden tukeutuminen uskomushoitoihin diagnoosin jälkeen lisää kuolleisuutta

Tuoreessa amerikkalaisessa rekisteritutkimuksessa pyrittiin selvittämään millä tavalla uskomushoitoihin turvautuminen vaikuttaa ennusteeseen syöpäpotilailla. Tutkimuksesta raportoi hiljattain myös Helsingin Sanomat melko yleisluontoisesti ja provokatiivisesti.
Terveysbloggarit ja erityisesti uskomushoitojen kannattajat ovat kritisoineet tutkimuksen menetelmiä ja merkitystä.
On siten perusteltua käsitellä tuon tutkimuksen keskeiset tulokset, vahvuudet ja rajoitteet lyhyesti tässä blogikirjoituksessa. Artikkeli löytyy kirjoituksen lopussa olevasta linkistä.

Johnson et al: Use of Alternative Medicine for Cancer and Its Impact on Survival

Tutkimukseen valittiin Yhdysvaltojen syöpärekisteristä 280 rinta-, paksusuoli-, keuhko- ja eturauhassyöpäpotilasta, jotka sairauskertomusmerkintöjen perusteella olivat vuosina 2004-2013 ensi vaiheessa turvautuneet uskomushoitoihin lääketieteellisen hoidon sijaan.
Verrattuna muuhun syöpäpotilasväestöön nämä potilaat olivat keskimäärin nuorempia, paremmin koulutettuja, parempituloisia, useammin naisia ja syövän vaikeusaste oli lievempi.
Tälle ryhmälle valittiin 560 kaltaistettua potilasta, jotka olivat saaneet syöpäänsä normaalia lääketieteellistä hoitoa.
Tutkimuksessa havaittiin, että potilaiden, joiden kohdalla oli maininta turvautumisesta muuhun kuin lääketieteelliseen hoitoon, kuolleisuus oli 7 vuoden seuranta-aikana selvästi suurentunut.
Uskomushoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet. Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin. Eturauhassyövän osalta lisääntynyt kuolleisuus ei ollut tilastollisesti merkittävästi lisääntynyt.
Alla olevissa kuvissa on esitettynä eloonjäämiskäyrät kussakin potilasryhmässä.
 

Tutkimuksen provosoima kritiikki

Tämä tutkimus ja erityisesti Helsingin sanomien uutisointi on provosoinut paljon someprotesteja. Mielestäni kritiikki on kuitenkin pääsääntöisesti virheellistä tai perustuu tietämättömyyteen tutkimusmenetelmistä. Käsittelen keskeisen kritiikin seuraavaksi:
Rekisteritutkimus on huono eikä se käy asian selvittämiseen
Toki rekisteritutkimuksella on hyvin tunnetut rajoitteensa. Analyysi perustuu taannehtivaan tiedon keruuseen ja tietojen kattavuudessa on rajoitteensa, jos verrataan ideaalitilanteeseen eli prospektiiviseen satunnaistettuun tutkimukseen tai kohorttitutkimukseen.
On kuitenkin vaikea edes kuvitella miten tätä asiaa voisi tutkia prospektiivisella kohorttitutkimuksella. Satunnaistaminen ei luonnollisesti eettisistä syistä ole edes mahdollista. Potilaat, jotka valitsevat uskomushoidot lääketieteellisen hoidon sijaan eivät useimmiten ole valmiita siitä ilmoittamaan eikä sitoutumaan tällaiseen tutkimukseen siinä määrin, että potilasmäärät tulisivat riittäviksi.
Suurin osa potilaista turvautuu uskomushoitoihin täydentävänä hoitona, joka ei korvaa lääketieteellistä hoitoa eikä tutkimus kuvaa tätä ilmiötä
Tämä on osittain totta. Tutkimus ei anna tietoa tilanteesta, jolloin uskomushoidot ovat vain lisänä eivätkä vaikuta lääketieteelliseen hoitoon. Tämän myös tutkijat totesivat.
Mutta tilanne ei useinkaan ole näin mustavalkoinen. Turvautuminen uskomushoitoihin tarkoittaa melko harvoin sitä, että lääketieteellinen hoito jäisi kokonaan saamatta. Toki sitäkin tapahtuu mutta pääsääntöisesti potilaat saavat jotain lääketieteellistä hoitoa. Lääketieteellinen hoito voi viivästyä taikka hoidosta annetaan vain osa (esim Hunks-tanssijan tapaus ja Steve Jobs).
Hoitojen aiheuttaessa rankkoja sivuvaikutuksia, usko johonkin vähemmän ikävään vaihtoehtoon voi vaikuttaa lääketieteelliseen hoitoon sitoutumiseen. Näiden ilmiöiden vuoksi tämä tutkimuksen tulos on arvokas lisä arvioimaan uskomushoitojen riskejä, silloin kun sillä on vaikutusta lääketieteelliseen hoitoon.
Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista selvittää, missä määrin potilaat olivat alkuvaiheen jälkeen turvautuneet lopulta lääketieteellisen hoitoon. On kuitenkin todennäköistä, että näin tapahtuu suurimmassa osassa potilaita. Näin on useimmiten tapahtunut Suomessa julkisuudessa olleissa tapauksissa.
Voidaan siis katsoa, että tutkimuksen asetelma on lähellä tilannetta, jossa uskomushoidot eivät ole ainoa hoitomuoto mutta että lääketieteellinen hoito on niiden vuoksi viivästynyt taikka jäänyt vajaaksi.
Potilasryhmät olivat erilaisia
Toki on selvää, että aina kun ei ole kysymys satunnaistetusta tutkimuksessa, ryhmien välillä voi olla eroja. Tutkimuksessa kuitenkin valittiin lääketieteellistä hoitoa saaneet potilaat huolellisen kaltaistuksen jälkeen, niin että ryhmät olivat mahdollisimman samanlaisia lukuisten muuttujien osalta. Etäpesäkkeitä ei saanut olla ja syövän piti olla vielä hoitovaihtoehtojen piirissä.
Tutkimuksessa uskomushoitoja käyttäneiden potilaiden tila ei ollut ainakaan huonompi kuin lääketieteellisen hoitoon turvautuneiden. Siten uskomushoitoihin turvautuneet olivat mahdollisesti alkutilanteessa parempiennusteisia.
Uskomushoidot aiheuttavat erilaisen riskin eri syöpätyypeissä
Eri syöpätyyppien kuolleisuus on hyvin erilainen ja sen vuoksi erot syntyvät valittuna seuranta-aikana eri tahdissa. Mitä suurempi ja nopeampi on kuoleman ilmaantuminen sitä selvemmin ja nopeammin erot tulevat esiin. Eturauhassyövän alkuvaiheen vuosittainen kuolleisuus on pieni, joten suurempi ero ryhmien välillä vaatisi pidemmän kuin 7 vuoden seuranta-ajan.
Eron syntymiseen vaikuttaa myös lääketieteellisen hoidon teho kyseiseen syöpään. Rinta- ja paksusuolisyövissä hoito on tunnetusti tehokasta ja niin erotkin hoitoryhmien välillä ovat suuria. Keuhkosyövässä kuolleisuus on varsin suuri myös lääketieteellisellä hoidolla, jolloin ero jää väkisinkin pienemmäksi.
Uskomushoitoryhmän kuolleisuuteen voi lisäksi vaikuttaa se, että osa potilaista saattoi saada myös lääketieteellistä hoitoa, vaikka alkuvaiheessa he valitsivat uskomushoidon. Uskomushoitoryhmässä kuolleisuus olisi siinä tapauksessa saattanut olla havaittuakin suurempi.

Johtopäätökset

Uskomushoito-termi kuvaa hoitoja, joiden teho ja turvallisuus eivät ole selvillä. Uskomushoidoiksi voidaan lukea myös käytössä olevat hoidot, joissa tehoa ei todistetusti ole olemassa.
Vaihtoehtoinen ja täydentävä lääketiede on terminä virheellinen, sillä se väittää, että olisi olemassa jokin toinen lääketiede, joka olisi vaihtoehto nykyiselle lääketieteelle. Ilmeisesti ajatuksena on, että lääketiede olisi jonkinlainen kiveen hakattu säännöstö oikeista hoidoista ja tarvittaisiin vaihtoehto, jotta saataisiin kehitystä aikaan?
Todellisuudessa lääketieteessä, kuten kaikessa tieteessä, jokaista tämänhetkistä sääntöä haastetaan tutkimuksilla koko ajan, ja se tieto, joka osoittautuu oikeammaksi, voittaa. Vain muutos on pysyvää. Mikäli jokin uskomushoito osoittautuu tehokkaaksi ja turvalliseksi, se automaattisesti korvaa aikaisemman lääketieteellisen hoidon ja siirtyy osaksi lääketiedettä.
Siten vaihtoehtoinen lääketiede on jo lähtökohtaisesti virheellisen logiikan tulos. Se on kasa sekalaisia hoitoja, jotka perustuvat uskomuksiin ja joiden tehoa ja turvallisuutta ei ole todistettu tai tehottomuus on jo osoitettu. Näytön puuttumista puolustellaan sillä, että hoitoja ei haluta tutkia koska lääketeollisuus.
Tämä syöpäpotilaiden rekisteritutkimus antoi tietoa riskistä, kun syöpäpotilas turvautuu uskomushoitoihin lääketieteellisen hoidon sijaan. Tutkimuksen mukaan tällainen valinta selkeästi lisää potilaan syöpäkuolleisuutta rinta-, paksusuoli- ja keuhkosyöpäpotilailla. Tutkimuksen voima ja kesto ei riittänyt osoittamaan merkittävää eroa eturauhassyöpäpotilailla mutta suunta oli siinäkin samanlainen.
Vaikka täydellistä tietoa potilaiden myöhemmistä vaiheista ei ollut rekisteristä saatavilla, tuloksista voidaan mielestäni lisäksi päätellä, että kun uskomushoitoihin turvautuminen vaikuttaa lääketieteellisen hoidon valintoihin ja ajoitukseen, kuoleman riski on lisääntynyt.
Tutkimus ei luonnollisesti kerro mitään tilanteesta, jossa uskomushoitoja annetaan täydellisen lääketieteellisen hoidon ohessa.
On tunnettua, että syöpäpotilaan selviytymiseen vaikuttavat myönteisesti monet seikat kuten yleinen terveydentila, hyvinvointi, terveellinen ravinto ja psykologiset seikat. Näitä tukevat seikat ovat tutkimuksissa parantaneet syöpäpotilaan ennustetta. Niinpä, lääketieteellinen syövän hoito sisältääkin myös näitä toimenpiteitä ja elintapojen ohjausta.
Kuitenkaan useimpien uskomushoitojen osalta riittävää tutkimustietoa ei oheishoitonakaan ole olemassa. Ei ole tutkimusnäyttöä, että erilaisilla kaupallisilla ravintolisillä olisi minkäänlaista lisäarvoa jo nyt suositeltujen keinojen lisäksi. Uskomushoidot, lisäravinteet, hivenaineet ja vitamiinit ovat kovaa ja kannattavaa liiketoimintaa ja syöpäpotilaat ovat altis ihmisryhmä tälle liiketoiminnalle.
 
Viitteet: CAM ja syöpä djx145