Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Jyrki Korkeila
 
”Kuivaverianalyysillä saat tietoosi veresi puhtausasteen.”
”Analyysi paljastaa veresi tulehdustilan, epätasapainotilat ja kehosi mahdolliset toimintahäiriöt.”
”Kuivaverianalyysin avulla pystyt seuraamaan omaa kehosi terveydentilaa ja vaikuttamaan ja reagoimaan siihen ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti.”
Tällaisilla virkkeillä mainostetaan analyysiä, jossa tippa sormenpäästä otettua verta annetaan kuivua lasilevylle ja sitä tutkaillaan mikroskoopilla. Mittausta mainostetaan ”Sydänkohtauksen saaneen sarjayrittäjän herätteenä” ja ”MM-suunnistajan kiinnostumisella”.
Analyysin väitetään paikallistavan kehon puutostiloja, esimerkiksi magnesium- ja kalsiumpuutoksen sekä muita ongelmia kuten vatsanalueen ongelmat sekä lisämunuaisen stressitilan.
Analyysin myyjien mukaan se on tarkoitettu ”kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat vaikuttaa siihen mutta erityisesti yrittäjille oman työkyvyn ja terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, urheilijoille suorituskyvyn parantamiseen, kehon palautumiseen ja puutostiloihin, laihduttajille kehon happamuuden ja aineenvaihdunnan korjaamiseen ja vanhuksille elämänlaadun parantamiseen, unihäiriöiden, stressin ja unen laadun hallintaan ravitsemuksen sekä kehon kuuntelun avulla sekä jännitystiloihin ja myös masentuneille ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymiseen.”
Lista on hengästyttävä. Lopulta kuitenkin mainitaan, että kuivaverianalyysi kuuluu täydentävien hoitomuotojen piiriin.

Mistä on kysymys?

Testin nimi kuvaa myös analyysiä: Sormenpäästä otetun veritipan annetaan kuivua lasilevylle. Tätä kuivunutta tippaa mikroskoopilla analysoimalla sitten tehdään erilaisia päätelmiä ja annetaan hoito-ohjeita.
On hyvä erottaa tämä testi toisesta samannimisestä testistä, jossa paperiin imeytetystä veripisarasta mitataan esimerkiksi rasvahappoja laboratoriomenetelmillä. Tässä kuivaveritestissä verestä ei mitata mitään.
Kuivaverianalyysissä määritetään veren ”puhtaus” (0 – 100 %) sekä veressä havaittavat ”kuivaveripiirteet”. Keskeinen tulos on siis veren ”puhtausaste” ja tämän väitetään ilmaisevan kehon puutostiloja. Alhainen puhtausaste merkitsee tulehdustilaa ja alttiutta sairauksille. Testin perusteella sitten annetaan ohjeita siitä, millä tavalla veren puhtausastetta voidaan parantaa. Hinta on 75 euroa.

Normaalin veren väitetään kuivuvan pelkästään tasaisesti. Jos kuivuminen on epätasaista, veressä sanotaan olevan ylimääräisiä ”kuona-aineita”.
Markkinoija väittää mm: ”Kuivaverianalyysissähän keskeisin hyöty on se, että tulehdustilat saadaan aiemmin tarkastelun alle ja siten voi johtaa aiempaan diagnoosiin jne. kuin mitä nykyinen terveydenhuolto tarjoaa. Esimerkkinä vaikka rintasyövän havainnointi. Kuivaveritestissä voidaan paikallistaa, että veri on tulehdustilassa vaikka diagnoosia ei olisikaan vielä terveydenhuollosta saatu.”

Mitä tutkittu tieto kertoo kuivaverianalyysistä?

Kuivaverikoe sai alkunsa pyrkimyksenä luoda nopeampi menetelmä Laskon (tunnetaan myös nimellä senkka) mittaamiseen. Ensimmäinen julkaisu on vuodelta 1939. Joitakin muita tutkimuksia on tehty 40- ja 50-luvuilla.
Tällä vuosituhannella ainoa tiedossani oleva tätä testiä selvittänyt tieteellinen julkaisu on Kimmo Aarnin vuonna 2014 tehty Liikuntafysiologian pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopistossa. Siinä kuivaveren analyysin liittyviä muuttujia on verrattu Lasko-testiin. En perehtynyt gradun muihin yksityiskohtiin sen enempää vaan hain esiin kyseisten mittausten tulokset.
Mittauksen toistettavuutta oli analysoitu gradussa. Alla olevassa kuvaajassa näkyy pistejoukkona hajonta, kun mittaus tehdään kahteen kertaan. Vaikka korrelaatio on selvä, on hajonta merkittävää. Jos ensimmäinen mittaus on esim 15%, toinen mittaustulos voi olla mitä vain 10% ja 20% välillä. Kuivaverimittaajan sivuilla on lisäksi vastaava jakaumakuva, mutta sitä ei ole julkaistu missään muualla, eikä sitä voi tarkemmin analysoida.

Toinen keskeinen mitattu asia oli kuivaveren valkoisten alueiden määrän korrelaatio Lasko-testiin. Havaittu korrelaatio ja jakauma on esitetty alla olevassa kuvassa. Kuten kuvasta voi havaita, jonkinlainen korrelaatio (0.47) on havaittavissa mutta hajonta on valtavaa. Kuvasta voi havaita, että Laskon ollessa lähellä nollaa, voi valkoisten alueiden määrä vaihdella 10%:sta 22%:iin. Kääntäen veren puhtausaste voi siis vaihdella 78%-90% vaikka Lasko on käytännössä nolla.

Kun vertaamme Laskon normaalin vaihtelualueen lukuja kuivaveren puhtausasteeseen, testin epäluotettavuus tulee selvästi esiin. Esimerkiksi terveillä 50-59 vuotiailla normaali Laskoarvo on miehillä alle 25 mm/h ja naisilla alle 30 mm/h. Tämän normaalin Laskoalueen sisällä kuivaveren valkoisten alueiden osuus voi vaihdella 10% ja 25% välillä ja siten puhtausaste 75% ja 90% välillä.
Iäkkäämmillä tilanne on vielä hankalampi, sillä normaali Laskon yläraja on korkeampi, joten käytännössä vain poikkeustilanteissa kuivaveren puhtausaste kertoo Laskon tasosta mitään. Lasko nousee normaalistikin iän mukana ja sen vuoksi myös veren ”puhtausastekin huononee” kuivaveritestissä vaikka tulkinta pysyy samana iästä riippumatta.
Tutkimuksessa mittauspisteitä oli vain 50 kpl. Näin pienellä otannalla koko tutkimuksen luotettavuus voidaan kyseenalaistaa. Normaalisti laboratoriotestit validoidaan suurella määrällä (satoja tai tuhansia) mittauksia ja niiden perusteella luodaan ns. viitearvot, joiden välissä mittaustuloksen tulisi olla terveillä. Tuotetun kuvaajan perustella voi arvioida, että kahta korkeinta arvoa lukuunottamatta kaikki arvot ovat oikeasti normaalialueella. Normaalialueen sisällä olevalla vaihtelulla ei ole merkitystä.
Tämän analyysin perusteella kuivaveritesti on epäluotettava mittaus, jonka yhteys oikeaan Lasko-mittaukseen on vain viitteellinen.

Mitä Lasko kertoo?

Kokonaan toinen asia on se, mitä edes mitatun Laskon avulla voidaan päätellä? Lasko oli aikanaan laajasti käytössä lääketieteessä mutta parempien ja tarkempien mittausten, kuten CRP:n tullessa käyttöön, se on suurelta osin syrjäytynyt. Sitä käytetään lähinnä reumaattisten sairauksien aktiivisuuden seurannassa ja toisinaan myös muun diagnostiikan lisänä.
Lasko tarkoittaa yksinkertaisesti sitä millimetrimäärää, kuinka paljon punasolumassa laskeutuu koeputkessa tunnin odotuksen aikana (Laskon normaaliarvot ovat kirjoituksen lopussa). Siten ei ole mitenkään yllättävää, että Lasko ja verisolujen kokkaroituminen pisaran kuivuessa hieman korreloivat. Siihen tarkoitukseenhan pisaratestiä aikanaan kehitettiinkin mutta se ei saavuttanut laajempaa käyttöä lääketieteessä. Edellä kuvatun analyysin perusteella tämä ei ole yllättävää.
Jos varsinainen Lasko olisi hyvä mittaus kuivaverimittauksessa väitettyihin asioihin, se olisi laajassa käytössä, koska testi on halpa, helppo ja nopea. Kannattaa kysyä, miksi se ei enää ole?

Kuivaverinäytteiden villi tulkinta

Ellei kysymyksessä olisi vakavissaan tehtävästä liiketoiminnasta, kuivaveren lisäanalyysit voisi kuitata hymähtämällä.

Oheisella tulkintalomakkeella on esitetty asioita, joita väitetään voitavan arvioida kuivunutta veritippaa katselemalla. Listassa mainitaan mm. kilpirauhasen toiminta, magnesiumin ja kalsiumin puutos, verenpaine, kolesteroli, lymfajärjestelmä, allergiat, lisämunuaisen stressi ja parasiitit, puhumattakaan tulehdustiloista.
Mistään näistä ei ole vähäisintäkään näyttöä ja ne ovat todellisuudessa mahdottomia kohteita. Jos tippaa katselemalla voitaisiin tehdä mittauksia noista asioista, olisi tämä Nobelin arvoinen havainto. Siinä tapauksessa olisimme rakentaneet kaikki kalliit laboratoriot ihan turhaan.
Ehkä huolestuttavin väite on se, että kuivaveren avulla voisi arvioida syöpää. Syövistä mainitaan erikseen rintasyöpä. Jokaiselle lääkärille on selvää, että syöpää ei edes Laskon avulla diagnosoida. Lasko voi olla täysin normaali laajalle levinneessä syövässä ja useimmiten kohonneen Laskon syy ei ole syöpä. Väitän, että kuivaverianalyysi on syövän toteamisessa huonompi kuin kolikon heitto.
Ehkä huvittavin tulkinta kuivaverestä on ns. Syntimittari. Siinä samasta veripisarasta ja samalla analyysillä todetaan, oletko syntinen tai vanhurskas, tai peräti siunattu. Tulee sääli kaikkien reumaatikoiden puolesta sillä Lasko pyrkii heillä olemaan koholla ja heistä väkisinkin tulee syntisiä. Myös ikääntyminen vääjäämättä lisää syntisyyttä.
 

Mitä kuivaveritestin perusteella tarjotaan hoidoksi?

Kuivaveritestin jälkeiset tavalliset hoitosuositukset sisältävät kehon emäksisöintiä (ks. kirjoitus Onnellinen pH) ja puhdistautumista (ks. kirjoitus Detox), jotta ”myrkyt” saadaan elimistöstä pois. Lisäksi suositellaan lymfaliikuntaa, savea (syötävää sellaista), viherjauhetta ja merisuolaa.
On vaikea saada käsitystä, kuinka suuresta liiketoiminnasta on kysymys. Droppi Veripalvelu Oy:n taloustiedot viittaavat siihen, että ainakaan toiminnan käynnistänyt yritys ei ole erityisen menestynyt.
Mittauksia kuitenkin tehdään kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja niihin törmää myös erilaisilla messuilla. Dropper Veripalvelun verkkosivujen perusteella palvelun tuottajia on monia.
Mikäli on halua haaskata rahojaan täysin hyödyttömään mittaamiseen, ”Dropperistit” löytyvät täältä. Bonuksena analyysistä saa samalla myös tietää, onko syntinen vai vanhurskas.
Kuivaverianalyysejä näyttää tarjoavan myös sairaanhoitaja vastaanotollaan. Mahtaako Valvira olla asiasta tietoinen?
Koska meidän kirjoittajien viimeksi mitattu oma Laskomme oli normaali, olemme ilmeisesti ”autuaita” tästä kriittisestä kirjoituksesta huolimatta.
 
—————————
 
Laskon viitearvot :
17–29-vuotiaat miehet alle 10 mm/h ja naiset alle 20 mm/h (millimetriä tunnissa)
30–39-vuotiaat miehet alle 15 mm/h ja naiset alle 25 mm/h
40–49-vuotiaat miehet alle 20 mm/h ja naiset alle 25 mm/h
50–59-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 30 mm/h
60–69-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 35 mm/h
70–79-vuotiaat miehet alle 30 mm/h ja naiset alle 40 mm/h
alkaen 80 v miehet alle 35 mm/h
alkaen 80 v naiset alle 45 mm/h