Median tehtävänä on tiedottaa asioista ja stimuloida keskustelua. Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt tapa tehdä uutisia silloinkin kun mitään uutisoitavaa ei ole. Tämä tuntuisi olevan erityisesti terveystiedottamisessa hyvin yleistä.
Terveysasiat kiinnostavat ihmisiä. Suurin osa terveysuutisista on kuitenkin tylsiä. Usein jo aikaisemmin tunnettuja asioita vahvistetaan uusissakin tutkimuksissa. Toki pientä hienosäätöä saadaan vanhan tiedon lisäksi. Kuitenkin harvoin syntyy jotain aidosti mullistavaa uutta tietoa.
Kuinka kiinnostava onkaan uutinen, jossa virallisesti suositeltu ruokavalio on osoitettu olevan terveyttä edistävä? Kuinka paljon herättää huomiota, kun tutkimuksessa todetaan, että verenpainelääkkeitä olisi syytä käyttää silloin, kun niitä on määrätty?
Paljon houkuttelevampaa on tiedottaa asiasta, joka poikkeaa valtavirrasta. Uutinen uudesta mullistavasta dieetistä, hoidosta tai lääkkeestä, synnyttää paljon klikkauksia ja some-jakoja. Koska tällaisia uutisia todellisuudessa syntyy vain harvoin, on suuri houkutus tehdä niitä itse.
Tyypillisessä tilanteessa valitaan jokin tutkimus, jossa jotain uutta asiaa on käsitelty ja sitten kirjoittaa siitä raflaavin otsikoin. Itse tutkimus voi olla vain pienimuotoinen mutta siitä tehdään jotain paljon suurempaa.
Taustojakaan ei enää juuri vaivauduta tarkistamaan. Nykyisin näyttäisi siltä, että alan asiantuntijoiltakaan ei edes tarvitse saada kommentteja. Kommenttien saaminen voi olla vaivalloista ja voihan käydä myös niin, että sen jälkeen asiasta ei enää saisikaan kunnon uutista.
 
Esimerkkinä lääkeuutinen Kauppalehdessä
Otan nyt tähän esimerkiksi hiljattain (6.3.2016) Kauppalehden uutisen uudesta mullistavasta kipulääkkeestä. Uutinen oli otsikoitu: ” Uusi uskomaton kivuntappaja: ”ei sivuvaikutuksia”.
Uutisessa uuden lääkkeen kerrottiin voivan tuoda avun esimerkiksi iskiaksesta ja hermovaurioista aiheutuviin koviin kipuihin. Siinä kerrottiin, että ”molekyylistä odotetaan nyt yksinkertaista ja helppoa lääkettä ihmisille” ja että ”lääke toimi tutkijoiden mukaan ilman kielteisiä tai hankalia sivuvaikutuksia.”
Lisäksi ”uuden lääkkeen uskotaan aiheuttavan vain vähän riippuvuutta. Esimerkiksi morfiinissa ne ovat tunnetusti vaikeita. Tutkijoiden mukaan lääkkeen toimitustapa on yksinkertainen ja ”laajalti riskitön”. Sitä voidaan annostella joko tabletteina tai pistoksina.”
Sen lisäksi, että tällainen uutinen oli sisällön suhteen oudossa lehdessä (Kauppalehti), se oli viestiltään lähes täysin virheellinen.
Japanilaisen tutkimusryhmän tutkimuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ryhmä selvitti hermovauriokivun mekanismeja ja mahdollista mekanismia, millä tällaista kipua voisi helpottaa.
Lääkemolekyyli oli ryhmän kehittämä vasta-aine, joka sitoutui tiettyyn uuteen kohteeseen, jota he kutsuvat nimellä HMGB1. Koe oli ensimmäinen laatuaan ja tehtiin hiirillä, jolle oli aiheutettu hermovaurio.
Tästä seuraavat kuitenkin seuraavat faktat:

• Koska kyse oli lääkkeen osalta ensimmäisestä kokeesta hiirille, on yli 90% todennäköisyys, että lääkettä ei tulla koskaan käyttämään ihmisillä. Vaikka tämä lääke saataisiinkin vietyä loppuun saakka kivikkoisella uuden lääkkeen kehityspolulla, se kestäisi 10 vuotta ja tulisi maksamaan lähes miljardi euroa.
• Koska lääke on vasta-aine, sitä joudutaan annostelemaan toistuvina pistoksina, kokeessa sitä annettiin myös selkäydinnesteeseen. Onko tämä lääkkeen toimitustapa yksinkertainen ja laajalti riskitön? Onko tällainen lääke yksinkertainen ja helppo ihmisille?
• Lääkkeen sivuvaikutuksista ei voi tässä vaiheessa vielä sanoa yhtään mitään. Eihän sitä ole koskaan edes annettu ihmisille. Voidaanko sitten todeta: lääke toimi tutkijoiden mukaan ilman kielteisiä tai hankalia sivuvaikutuksia. Eivät tutkijat ainakaan näin väittäneet.
• Lisäksi uutisessa lääkettä verrataan morfiiniin. Hetkinen. Morfiiniin! Onko kivun nykyinen rutiinihoito morfiini? Mikä tahansa lääke on vähemmän riippuvuutta aiheuttava kuin morfiini. Sitä paitsi uuden lääkkeen aiheuttamasta riippuvuudesta on hiirikokeiden perusteella mahdoton sanoa yhtään mitään.

Siten uutinen ”uudesta uskomattomasta kivuntappajasta” perustuu valtavaan loikkaan ensimmäisistä lupaavista hiirikokeista potilaiden hermokipujen hoitoon ilman tutkimusnäyttöä. Uutisessa ei valehdella suoraan mutta sen antama viesti on selvästi virheellinen.
 

Terveystiedottamisen tulevaisuus
En väitä, että Kauppalehti käyttäytyisi mitenkään poikkeavasti tässä ilmiössä. Tällaiset uutiset ovat olleet tavallisia valemedioissa mutta alkavat olla tuttuja myös jo kaikissa perinteisissä valtamedioissa.
Esimerkkeinä vaikkapa tämä Iltalehden uutinen (18.3.2016), jossa oluen vihjataan ehkäisevän syöpää vaikka viitatussa artikkelissa on vain pohdittu, että maltaat sisältävät happoja, joiden vaikutuksia syövän hoitoon ja ehkäisyyn tutkitaan.
Iltasanomissa sanottiin 12.3.2016, että ”Asiantuntijoiden uusien arvioiden mukaan aivoja rappeuttava Alzheimerin tauti voi syntyä viruksista ja bakteereista.” Lisäksi uutisessa lainattiin manchesterilaista professoria: ”Voimme sanoa, että tämä on kiistaton todiste siitä, että Alzheimerin taudin kehityksessä on mukana mikrobeja (yhteisnimitys viruksille ja bakteereille).” Koko uutinen oli kuitenkin lainattu The Telegraph- lehden artikkelista, joka vuorostaan oli lainanut sen tiedelehdestä Journal of Alzheimer’s disease. Tämän tiedelehden artikkeli on kuitenkin pääkirjoitus, jossa pohditaan mikrobien mahdollista roolia Alzheimerin taudin synnyssä ja ehdotetaan, että tätä puolta pitäisi tutkia enemmän. Kyse oli siis mielipidekirjoituksesta, ei tutkimuksesta, jossa mikrobisyy olisi osoitettu.
Mikä selittää tällaisen uutisoinnin? Ehkä nyt tavoitellaan enemmän klikkejä ja jakoja sosiaalisessa mediassa? Eikö uutisen viestin totuudenmukaisuudella ole merkitystä? Ehkä toimittajat ovat paineissa tuottaa uutisia, ja niiden taustat jäävät kiireen vuoksi selvittämättä.
Voi kuitenkin kysyä, millä tavalla toimittajat ovat sisäistäneet Journalistin ohjeet? Hiljattain sain kommentin kirjoitukseeni eräältä freelance-toimittajalta, joka totesi ihan vakavissaan että ”Journalismi hylkäsi objektiivisuuden vaatimuksen jo 1990-luvulla….Totuus ei löydy jostain puolestavälistä, koska sitä ei edes etsitä.”
Toisaalta toivoa antaa melko tuore suomalaisten päätoimittajien julistus, jossa otetaan kantaa oikeaan tietoon perustuvan ja merkityksellisen journalismin puolesta. Ainakin siis päätoimittajat sitoutuvat oikeisiin tietoihin perustuvaan journalismiin. Toivottavasti tämä julistus läpäisee myös toimittajakunnan, joka toimii terveysviestinnässä.