Hiljattain saimme lukea Iltalehdestä: ”Tilastokeskuksen kuolemansyytilastot paljastavat, että sydänperäiset kuolemat ovat lisääntyneet statiinien aikakaudella 30-40 prosenttia. ”
Artikkeli perustui jyväskyläläisen diplomi-insinööri Leino Utriaisen tekemiin tilastoihin. Luvut olivat peräisin Tilastokeskuksesta. Luvuissa käsitellään kokonaiskuolleisuutta eri sairauksiin. Tämä luku kertoo kuinka monta ihmistä kuoli kyseisenä vuonna tiettyyn sairauteen.
Sekä Iltalehden että Utriaisen artikkelissa kuolleisuuden lisääntyminen oli pantu statiinien syyksi. Statiineja käytetään yleisesti veren kolesterolipitoisuuden alentamiseen.
Todellisuudessa nuo luvut eivät kerro mitään siitä mihin suuntaan kuolleisuus on muuttunut tuona aikana. Kuolleisuushan on aina 100%. Kuvitellaanpas tilanne, että estäisimme kaikki syöpäkuolemat. Tällöin muiden kuolinsyiden määrät lähtisivät rajuun nousuun, kun johonkinhan meidän on kuoltava. Onko muutos huono?
Entä kun hoidamme riskitekijöitä ja sairautta niin, että saadaan vaikkapa 10 vuotta lisää aikaa mutta lopulta potilas kuitenkin kuolee tautiinsa. Voimmeko sanoa, että hoito oli hyödytöntä?
Kuolleisuus painottuu hyvin jyrkästi vanhoihin ikäluokkiin niin kuin pitääkin. Tämän vuoksi kuolleisuuden muutoksia aina kuvataan ikävakioidulla kuolleisuusluvulla. Vakiointia tarvitaan, jotta kuolemansyissä tapahtuvista muutoksista saataisiin esille ne muutokset, jotka eivät johdu ikärakenteen vanhenemisesta.
Ikävakioitu kuolleisuusluku osoittaa kuolleiden lukumäärän keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohden, kun ikärakenne pidetään laskennallisesti samana koko tarkastelujakson aikana.
Kun tarkastellaan juuri noita samoja Tilastokeskuksen lukuja Suomen sepelvaltimotautikuolleisuudesta ikävakioituna, saadaan aivan erilainen käyrästö. Tämä käyrästö on suoraan Tilastokeskuksen tuottama ja olisi ollut myös Iltalehden ja Utriaisen käytettävissä.
 

Siis kun väestön vanheneminen eliminoidaan luvuista ikävakioinnilla, voidaan nähdä, että sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt tasaisesti 40 viime vuoden aikana. Sepelvaltimotautikuolleisuus pieneni edelleen vuonna 2013 sekä miehillä että naisilla.
Jos tarkastellaan Tilastokeskuksen lukuja työikäisten miesten tärkeimpien kuolleisuussyiden kehityksestä, on suunta vielä selvempi. Vähentyminen on ollut jatkuvaa vuoden 1987 tasosta (160 kuollutta/100 000) vuoteen 2007 (n.50 kuollutta/100 000). Työikäisten kuolleisuus sepelvaltimotautiin on vähentynyt tuona aikana lähes 70%. Tuoreempia käyriä en Tilastokeskuksen sivuilta löytänyt.

Yksinkertainen selitys sille, että yhä useampi suomalainen kuolee sepelvaltimotautiin on, että elämme pidempään ja ehdimme saada tämän sairauden. Utriaisen laskemat luvut eivät siis tarkoita sitä, että sairastavuus ja kuolleisuus tietyn ikäisillä olisi noussut.
Mistä sitten kuolleisuuden väheneminen johtuu, on sitten kokonan toisen kirjoituksen aihe. Aivan selvää on, että mitään statiinien aiheuttamaa kuolleisuuden lisääntymistä ei ole tapahtunut, ehkä juuri päin vastoin.
Nämä ikävakioidut luvut sopivat hyvin yhteen sydänpotilaita hoitavien lääkärien kliiniseen kokemukseen. Tauti on painottumassa yhä iäkkäämpään väestönosaan, sillä se on vähentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana 45–64-vuotiailla mutta lisääntynyt selvästi 75 vuotta täyttäneiden keskuudessa.
Joka tapauksessa olennaisempaa kuin se mihin me lopulta kuolemme, on se, että elämme pitkään ja meillä on laadukkaita elinvuosia silloin kun elämme.
Koko Utriaisen provokatiivinen ”analyysi” on hyvä esimerkki täydellisestä ymmärtämättömyydestä, osaamattomuudesta ja tarkoitushakuisuudesta.
ltalehden siitä tekemä artikkeli on taas hyvä esimerkki journalismista, jossa tavoitteena ei ole asian oikean laidan selvittäminen vaan mahdollisimman suuri kohu.