”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola ei edes kunnolla liukene veteen, Himalajan vuorisuola liukenee.”
”Verenpaine ja muut suolaan liitetyt ongelmat johtuvat siitä, että se on kemiallista ja siitä, että se ei kunnolla imeydy.”
”Suolan ongelmat poistuvat kun käyttää Himalajan vuorisuolaa, koska siinä on peräti 84 elimistölle tärkeää ainetta.”
Näihin terveysväittämiin törmää usein. Mihin väitteet perustuvat ja onko niissä perää?

”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola” eli kaupasta ostamamme tavallinen ruokasuola koostuu yli 98 % natriumkloridista (NaCl). Se on siis natriumin ja kloorin suola ja hyvin yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja kallioperässä.
Kotoinen ruokasuola valmistetaan tavallisimmin haihduttamalla vesi merivedestä tai louhimalla – ja sitten puhdistamalla siitä pois epäpuhtaudet. Suomessa siihen lisätään jodia, sillä muuten suomalaisille syntyy kilpirauhasen toimintahäiriöitä, koska emme muuten saa tarpeeksi jodia ruoasta.
Ruokasuolaa ei valmisteta kemiallisesti, sillä sitä on runsain mitoin muutoinkin saatavilla. Mutta on tietysti totta, että ruokasuola on kemiallista.
Mitä muutakaan se voisi olla? Wikipedian mukaan ”kemia on aineen koostumusta, ominaisuuksia ja muuttumista tutkiva tiede – – ja se tutkii alkuaineiden ja niiden muodostamien yhdisteiden, kuten molekyylien, rakennetta ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja niiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi.” Kaikki, mitä syömme ja mikä ympäröi meitä, on jo määritelmän mukaan kemiallista.
”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola ei edes kunnolla liukene veteen.”
NaCl liukenee todella hyvin veteen, kuten me meristä tiedämme. Huono liukeneminen ei todellaan voi olla ongelma. Oikeastaan suola, joka maistuisi suolalle mutta ei liukenisi veteen, olisikin oikea terveystuote. Silloinhan liian suurta suolan saantia ei syntyisi.
”Kemiallinen suola ei kunnolla imeydy.”
Vedessä suola siis on hyvin liuenneena, ja valitettavasti se imeytyy elimistöön todella helposti. Veremme plasma sisältää suolaa 0,9 %.
Imeytyneenä suolan natrium sekoittuu elimistön natriumiin, jolla on hyvin tarkoin säädelty taso. Suolan natrium on 100-prosenttisesti ihan sitä samaa natriumia, jota ihmisessä on valmiiksi runsaasti. Tämä natrium on ihan sitä samaa natriumia myös muotisuolassa.
Ihminen tarvitseekin suolaa ja sen natriumia jatkuvasti. Ongelma on vain se, että suolaa saadaan ruoassa helposti liikaa, hyvin tavallisesti yli suositellun ylärajan 6–7 g/vrk. Suolan ongelma ei todellakaan ole sen huonossa imeytymisessä, vaan liian suuressa natriumin saannissa sen mukana.
”Verenpaine ja muut suolaan liitetyt ongelmat johtuvat siitä, että se on kemiallista.”
Väitteen esittäjällä ei voi olla vähäisintäkään perustietoa luonnosta ja kemiasta. Myös muotisuolassa on 96–98 % ihan sitä samaa ”kemiallista” NaCl:a, ja vaikutukset eivät mitenkään voi todellisuudessa erota.
”Suolan ongelmat poistuvat, kun käyttää Himalajan vuorisuolaa, koska siinä peräti 84 elimistölle tärkeää ainetta”
Himalajan vuorisuolaa kutsutaan myös kristallisuolaksi ja ruususuolaksi sen värin perusteella. Suola on siis lähes kokonaan NaCl:a, mutta onhan niissä tosiaan myös muita aineita! Mitä loput 2–4 % suolasta sitten on?
NaCl:n lisäksi nämä suolat sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Nämä tietysti osaltaan vähentävät natriumin saantia. Niitä on muotisuolassa kuitenkin harmittavasti liian vähän, jotta ne merkittävästi vaikuttaisivat saatavan natriumin määrään.
Parempi olisi vaihtaa ruokasuola jodioituun mineraalisuolaan. Siinä merkittävä osa NaCl:sta on korvattu juuri noilla kaliumin ja magnesiumin suoloilla, niin että natriumin määrä on puolittunut.
Mutta entä nuo 80 muuta ”elimistölle tärkeää ainetta” Himalajan suolassa? Voisiko näillä aineilla kuitenkin olla terveysvaikutuksia?
Ne ovat louhimisen aikana seokseen sattuneita epäpuhtauksia. Periaatteessa missä tahansa kadulta poimitussa roskassa on kymmeniä alkuaineita. Pelkästään alkuaineiden suuri lukumäärä ei tee niitä terveystuotteiksi.
Himalajan vuorisuolaa on analysoitu spektrometrillä, eikä sinänsä ole yllätys, että siinä pystytään havaitsemaan kymmeniä alkuaineita. Useimpien alkuaineiden pitoisuudet ovat kuitenkin häviävän pieniä, jopa tarkan mittausrajan alapuolella. Tarkempi luettelo aineista on tässä ja toinen analyysi lopussa liitteenä.
Himalajan suolasta on mitattu alkuaineita, joita elimistö tarvitsee, kuten jodia ja seleeniä. Niiden pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, että yhden vuorokauden jodinsaannin turvaamiseksi suolaa pitäisi syödä 100 g päivässä ja seleenin saamiseksi peräti 1000 g päivässä!
Himalajan suolan roosa väri johtuu rautaoksideista. Väri on siis ruostetta! Valitettavasti elimistö ei kykene hyödyntämään suolassa olevaa epäorgaanista rautaa. Muutenhan raudanpuutteen voisi korjata esim. nuolemalla ruostunutta raudanpalaa.
Himalajan suolan mittauslista sisältää myös haitallisia metalleja kuten alumiinia, hopeaa, elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia. Siinä mainitaan myös maametallit kuten gadolinium, gallium, germanium. Listassa on myös radioaktiivisia alkuaineita kuten cesium, radium, uraani ja plutonium! Listassa on mainittu myös polonium, jolla eräs naapurimaan toisinajattelija murhattiin.
Listan perusteella kyseessä on siis varsinainen terveystuote! Onneksi pitoisuudet ovat pieniä ja suolaa käytetään vähän.
Erikoista on se, että tuo 84 alkuaineen lista mainitaan kaikilla suolasivuilla terveyttä edistävänä. Ilmeisesti lähtökohta tulkinnassa on se, että vain ne elimistölle tarpeelliset imeytyvät, kun taas plutonium ja polonium sujahtavat haitatta ohi? Vaikka kaikkien aineiden määrät ovat todellisuudessa häviävän pieniä, en ainakaan itse haluaisi ruostetta ja raskasmetalleja elimistööni yhtään enempää, varsinkaan kun suolasta ei ole odotettavissa mitään terveyshyötyjäkään.
Suola on ollut Suomessa tärkeä jodin lähde. Ehkä takavuosien jodinpuutteesta aiheutuneiden kilpirauhassairauksien ajasta on kulunut jo liian kauan, eikä kukaan ota asiaa enää vakavasti. Jos kuitenkin jodioimattoman suolan käyttö rajusti yleistyy, struuma tullee taas tutuksi sairaudeksi lääketieteen opiskelijoille. Tilanteen korjaamiseksi suositellaankin, että ruokateollisuus siirtyisi käyttämään enemmän jodioitua suolaa.
Lopuksi
Vaihtamalla tavallisen ruokasuolan muotisuolaan ei varmasti ole odotettavissa terveyshyötyjä. Toki roosan värisen sormisuolan käytöllä voi olla esteettisiä vaikutuksia. Ehkä voi tuntua, että kalliin suolan ripottamisella ruokaansa satsaa omaan hyvinvointiinsa. Jos on rahaa tuhlattavaksi tällaisiin rituaaleihin, niin mikäs siinä.
 
Himalajan suolan analyysi