Terveys & tiede

Peruuta diabetes

Juhani Knuuti ja Pauli Ohukainen

Yleislääkäri Jakob Valdma on kirjoittanut kirjan, jonka nimi on kunnianhimoisesti ”Peruuta diabetes”. Kirjan taitto on selkeä, kirjan sivuilla on paljon kuvia ja teksti on helppolukuista.
Kirjan ydinviesti on, että tyypin 2 diabeteksen keskeinen ehkäisy ja hoito tulisivat perustua elintapamuutoksiin. Vaikka geneettisiä alttiuksia on olemassa, terveellisillä elintavoilla on jokaisen yksikön kohdalla valtava merkitys. Puuttumalla elintapoihin varhaisessa vaiheessa, diabeteksen kehittyminen voitaisiin estää.
Kirjan alussa Valdma käsittelee diabeteksen aineenvaihduntamuutoksia. Sen jälkeen hän tuo esiin mm. ravitsemuksen, ravintolisien, päihteiden, suoliston bakteerikannan, liikunnan, stressin ja unen merkitystä diabeteksen selättämisessä. Lopussa hän käsittelee elintapamuutosten tekemistä ja siihen liittyviä haasteita.
Päällimmäiseksi kirjan ydinviestistä jää positiivinen kuva. Verrattuna moniin itsehoito-oppaisiin ja populaareihin terveyskirjoihin, viesti ei ole liian yksioikoinen, populistinen eikä myöskään monien käytännön vinkkien osalta tutkitun tiedon vastainen.
Vaikka kirjan nimi on valittu varsin provosoivaksi, Valdma on osannut osin välttää ajankohtaisten populaarien terveysväitteiden ansaan lankeamisen.

Diabeteksen peruuttaminen

Kirjan nimessäkin käytetty termi peruuttaminen on kyllä valitettavasti liioittelua, ellei kyseessä ole alkuvaiheen tilanne, jolloin sairauden kehittyminen voidaan estää.
Termiä peruuttaminen ei ole käytetty diabeteksessa sen vuoksi, koska toistaiseksi on päästy useimmiten remissioon (lieveneminen, palautuminen), kun taas termin peruuttaminen (reverse) on ajateltu kuvaavan tilannetta, että kehon aineenvaihdunta, insuliinitoiminta yms ovat palautuneet täysin normaaliksi.
Terminologiasta ei ole vielä alan tutkijoiden keskuudessa selkeää konsensusta, mutta se todennäköisesti selkeytyy lähivuosina useiden aihetta tarkastelevien tutkimusten myötä. Helpoin tapa ajatella asiaa on se, että jos elintavat pitävät oireet (esim. verensokerin) kurissa, tauti on remissiossa, eli oireeton.
Peruuttamisesta voitaisiin puhua vasta sellaisessa tilanteessa, missä elintavoista poikkeaminen ei aiheuta oireiden välitöntä palaamista. Jos esimerkiksi hiilihydraattien säännöllinen välttäminen pitää verensokerin viitearvojen sisällä mutta vähänkin runsaammin hiilihydraattia sisältävän aterian syöminen aiheuttaa pitkällisen verensokeripiikin, se kertoo siitä, että itse sairaus on edelleen läsnä eikä diabetesta suinkaan ole peruutettu.
Diabeteksen syntymisen ehkäiseminen on tutkitusti mahdollista elintapamuutoksin. Tämä tarkoittaa sitä, että diabeteksen kehittymiseen liittyviä aineenvaihduntamuutoksia voidaan korjata niin, että diabetes ei kehity varsinaiseksi sairaudeksi.
Yksi erinomainen esimerkki tästä on jo vuonna 2001 julkaistu suomalainen tutkimus, jossa reilut 500 ylipainoista varhaisvaiheen sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä ihmistä satunnaistettiin elintapamuutoksiin. Tavoitteena oli saada painoa pienemmäksi, vähentää ravinnon rasvaa, erityisesti tyydyttynyttä rasvaa, lisätä ravinnon kuitua ja lisätä liikuntaa.
Reilun 3 vuoden seurannan jälkeen aktiivihoidolla kyettiin estämään yli puolet diabeteksen puhkeamisista (58%). Ero oli suoraan yhteydessä saavutettuihin elintapamuutoksiin.
Varsinaisesta diabeteksen peruuttamisesta on kuitenkin niukalti näyttöä. Yksi merkittävimmistä remissiotutkimuksista on brittiläinen DiRECT. Siinä ruokavaliomuutoksilla saatiin merkittävä painon lasku aikaiseksi. Vuoden kohdalla 46% aktiiviryhmästä saavutti remission ja vielä 2 vuoden kohdalla 36% aktiiviryhmästä mutta vain 3% kontrolliryhmästä. Remissiossa olleiden lääkityksen tarve oli yli puolet vähäisempää.
Tutkijat päättelivät, että mikäli painon lasku pysyy ≥10 kg kaksi kolmesta saavuttaa remission. DiRECT -projektia jatketaan edelleen ja jatkotutkimuksissa on tarkoitus selvittää mm. reversion mahdollisuutta. Lopullinen tavoite on tarkastella elintapamuutoksella saavutetun oireettomuuden vaikutusta sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen, mitkä ovat diabeteksen keskeisin komplikaatio.
Virta Health -niminen yritys on myös raportoinut saavuttaneensa remission omalla ohjelmallaan, joka perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Sen lisäksi ohjelma sisältää jatkuvan ohjeistuksen ja valvonnan tarkoitusta varten kehitetyn kännykkäsovelluksen avulla. Tutkimuksessa käytettiin vertailuryhmänä tavanomaista hoitoa saanutta ryhmää, joka jatkoi käytännössä entisellään.
Koehenkilöitä ei satunnaistettu ryhmien välillä. Onkin todennäköistä, että Virta Healthin aktiivihoitoryhmään on valikoitunut erityisen motivoituneet potilaat, joten tuloksen yleistettävyys jää vielä nähtäväksi laajemmissa tutkimuksissa.
Olisi ollut myös kiinnostavaa, jos verrokkiryhmä olisi saanut vastaavan neuvonnan ja seurannan kännykkäsovelluksen kautta, koska tällaisella tuella on varmasti merkittävä rooli ohjeistuksen toteutumisessa. Jää myös nähtäväksi, miten Virta Healthin ohjelma pärjää vertailussa vaikkapa Välimeren ruokavalion kanssa, josta on paljon näyttöä diabeteksen remission saavuttamisessa.
Ohjelman erityiseksi eduksi voidaan katsoa pitkä kesto (2v), joka on ketogeenista ruokavaliota diabeteksen hoidossa tarkastelleista tutkimuksista ylivoimaisesti pisin.
Tulosten tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin erityisesti se, että vaikka siinä puhutaan diabeteksen ’reversiosta’, kyse on kuitenkin ”vain” siitä että veriarvot saatiin viitearvojen sisään, vaikka lääkkeitä metformiinia lukuun ottamatta voitiin vähentää tai lopettaa.
Emme siis tiedä, mikä olisi tilanne täysin lääkkeettömänä emmekä sitä, voisivatko potilaat halutessaan palata tavanomaiselle ruokavaliolle. Tästä syystä tämäkään tutkimus ei ole vahvaa näyttöä varsinaisesta diabeteksen peruuttamisesta.

Kirjan ydinviesti

Kirjan ydinviestin sisältö on siinä mielessä oikein, että diabeteksen syntyä voidaan estää ja jo sairastuneiden tilannetta huomattavasti parantaa elintapamuutoksilla. Kirja myös toteaa asiallisesti, että painon lasku on keskeinen seikka eikä ole olemassa mitään tiettyä ruokavaliota, joka olisi muita parempi.
Valdma toteaa ”On aika nostaa diabeetikko uhrin roolista oman elämänsä ja hyvinvointinsa isännäksi.” Toteamus on hyvin linjassa tämän päivän yleisten tavoitteiden kanssa, sillä ilman ihmisen itsensä motivoitumista ja aktiivista toimintaa, ei elintapasairauksia kyetä helpottamaan.
Kuten edellä on käynyt selville, kirjan viesti ei ole mitenkään mullistava eikä edes uusi. Kaikki voimassa olevat hoitosuositukset sisältävät ja korostavat aivan keskeisesti juuri näitä samoja elintapojen muutoksia. Totta on, että niiden vieminen käytäntöön on haastavaa, eikä terveydenhuolto ole tässä tavoitteessa läheskään tarpeeksi hyvin onnistunut.
Mutta ei ole totta väittää, että elintapojen muutokset eivät ole onnistuneet, koska ”käsitykset diabeteksesta olisi ikääntyneet” taikka, että terveydenhuollossa uskottaisiin, että ”tyypin 2 diabetes on sairaus, johon ihminen ei pysty vaikuttamaan, ja joka kestää ja etenee koko loppuelämän ajan.” Mihin tällaiset väitteet perustuvat? Eivät ainakaan Käypä hoito –ohjeisiin taikka erilaisten diabetesasiantuntijoiden neuvoihin, jotka juuri korostavat elintapamuutoksia.
Suomessa ja muualla on tutkimushavaintojen pohjalta luotu ohjelmia, joilla elintapamuutoksia pyritään saada toteutumaan paremmin. Suomessa menossa useita ohjelmia, esimerkiksi StopDia-hanke, jolla on saatu myös hyviä tuloksia aikaan.
Vaikka kirjan vastakkainasettelu nykyiseen diabeteksen hoitolinjaan on virheellistä ja lienee mukana vain markkinointisyistä, on myönnettaävä, että nykyiset toimet diabeteksen ehkäisemiseksi eivät ole olleet riittäviä.
Tätä taustaa vasten tietenkin kritiikki nykysysteemin voimattomuudesta diabetesepidemian estämisessä on paikallaan. Jos Valdman kirjalla saadaan enemmän tietoisuutta elintapojen merkityksestä, se on pelkästään erinomainen asia.

Kirjan faktat

Kirjan alussa Valdma toteaa: ”Kyseessä ei ole anarkistista huomiota kumouksellisilla terveysväitteillä hakeva teos vaan totuutta etsivä ja uuteen tutkimusnäyttöön perustuva opas ” ja
Olen kuitenkin halunnut kirjoittaa hyvään tutkimusnäyttöön perustu­van tieteellisen kirjan, enkä omia tavoitteitani tukevaa vääristeltyyn mustavalkoiseen näyttöön tai uskomushoitoon perustuvaa keksittyä tekstiä, mitä jotkut ammattiaan hyväksi käyttäen ovat harrastaneet.”
Näiden toteamusten perusteella voi odottaa, että tieteelliset faktat ovat kirjassa kohdallaan. Harmittavasti kirja sisältää lukuisia huolimattomuuksia ja suoranaisia faktavirheitä, joista osa on merkittäviä. Nämä puutteet harmittavat erityisesti sen vuoksi, että kirjan pääviestiä ei olisi tarvinnut muuttaa, vaikka faktat olisivat kohdallaan.
Olisi toivonut, että Valdma olisi käyttänyt vertaisarviointia taikka asiantuntijoiden panosta faktojen tarkistukseen. Alue on laaja eikä sitä helposti kykene hallitsemaan, ellei ole alalle kouluttautunut.
Emme tietenkään pidä varsinaisia kirjoitusvirheitä olennaisena ongelmana. Niitäkin on joissakin harmittavissa kohdissa (ainakin arvostelukappaleessa), kun monta kertaa luvuista on väliviiva pudonnut pois ja esim ”2-3” onkin kirjassa ”23”, mikä voi olla joissakin tilanteissa merkittävä virhe.
Osa virheistä on puolestaan sellaisia, mitkä liittyvät neuvojen teoriapohjaan romuttamatta kuitenkaan käytännön vinkkejä. Esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaa käsittelevän kappaleen teoriaosuudesta löytyy paljon tällaisia. Aihe on todella mutkikas jopa alan ammattilaisille ja sen kiteyttäminen yleistajuiseen muotoon menettämättä olennaista tieteellistä sisältöä on haastavaa.
Kappaleesta saa sellaisen käsityksen, ettei Valdmalla ole lipoproteiinien fysiologiasta riittävän kattavaa pohjatietoa sen yleistajuistamiseen, jolloin monet tekstin väittämistä jäävät kiusallisen virheelliseksi.
On kuitenkin erityisen hienoa, että näistä teoriapohjan puutteista huolimatta, käytännön vinkit ovat paljon paremmin näyttöön perustuvia. Ne noudattavat kirjoittajan hyvin valittua linjaa olla tekemättä liian raflaavia väitteitä, joilla voisi kalastella toisinajattelijoiden yleisöä.

Kuvankaappaus virheellisestä väitteestä kolesterolilukemien merkityksestä Valdman kirjassa

Hieman suuremmat ongelmat liittyvät tiettyihin linjanvalintoihin, jotka painottavat asioita vinoutuneella tavalla. Lisäksi kirjassa on merkittäviä ja olennaisia väitteitä, jotka ovat tutkitun tiedon vastaisia. Tämän kirjoituksen lopussa on listattuna taulukkoon virheellisiä väitteitä, joilla voi oikeasti olla merkitystä asian käsittelyn kannalta.
Muutaman linjanvetoihin liittyvän seikan haluamme kuitenkin nostaa vielä erikseen esiin.

Elintapamuutokset yleisesti

Elintapamuutoksia käsittelevien kappaleiden järjestys herättää ihmetystä. Olisi odottanut, että keskeisimmät tekijät käsitellään ensiksi ja toissijaiset vasta myöhemmin.
Kirjassa ravinnon käsittelyn jälkeen seuraa ravintolisät ja päihteet. Ravitsemuksen ohella toinen todella keskeisin vaikuttaja, liikunta, on vasta loppupuolella. Toivon mukaan tämä ei edusta kirjoittajan kantaa asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Diabetes ja ruokavalio

Ruokavaliota koskeva teksti on kokonaisuutena asiallisen kriittinen mutta painotus on erikoinen. Ylivoimaisesti eniten tutkimusnäyttöä on ns. Välimeren ruokavaliosta. Tämän Valdma ihan aluksi nostaakin esiin mutta sivuuttaa sen ja muut varsin kevyesti ja käyttää kokonaista 10 sivua ketogeenisen ruokavalion käsittelyyn.
Toki Valdman lähestyminen on ketodieettiin kriittistä ja hän asiallisesti toteaakin sen olevan vain yksi vaihtoehto, tunnustaa tutkimusnäytön olevan niukkaa ja että harva pystyy sitä jatkamaan pidempään.
Hänen ketoruokavaliossaan tyydyttynyttä rasvaa vältetään, mikä onkin järkevää kolesteroliarvojen kannalta. Kuitenkin huomioiden ketogeenisen ruokavalion varsin vähäisen tutkimusnäytön diabeetikoilla suhteessa muihin vaihtoehtoihin, linjavalinta tuntuu oudolta.

Kuvankaappaus ruokavalioiden vertailusta kirjassa

Toinen seikka, johon kiinnittää huomiota on öljyihin otettu kanta. Tai oikeastaan se mitä kannasta puuttuu. Valdma kyllä suosittelee vaihtamaan tyydyttyneen rasvan tyydyttymättömiin mutta listasta loistavat poissaolollaan kotimaiset kasviöljyt. Tämä ei voi olla sattumaa, sillä muut öljyt kyllä mainitaan moneen kertaan. Tutkimusnäytön perusteella kotimaiset kasviöljyt ovat terveyttä edistäviä eivätkä aiheuta tulehdusta, vaikka somessa muuta toistuvasti väitetään.

Diabetes ja ravintolisät

Yksi suurempi kritiikkiä ansaitseva linjavalinta liittyy ravintolisiin. Valdma suosittelee eri vaiheissa käyttämään mm. Omega-3 –lisiä, valkosipulia, ubikinonia, magnesiumia, D-vitamiinia, Aloe Veraa, kuiningatarkutriota, sarviapilaa, oinaansarviliaania, amerikanginsengiä, berberiiniä, kromia, Ceylon-kanelia, maarianohdaketta, kurkumaa, L-arginiinia ja alfalipoiinihappoa.
Kirjassa on ravintolisistä peräti 14 sivua. Tämän osion osalta kirjan tieteellinen linja on pettänyt pahasti. Verrattuna mihin tahansa muuhun elintapamuutokseen, ravintolisien vaikutukset diabetekseen ovat merkityksettömiä. Niiden tutkimusnäyttö on heikkolaatuista tai käytännössä puuttuu kokonaan.
Kun toisaalta tavoitteena on lääkkeettömyys, mitä ideaa on korvata niitä lukuisilla ravintolisillä, joiden vaikutus on kyseenalaista?

Yhteenveto

Kirjan ydinviesti on kohdallaan, vaikka kirjan nimi onkin hieman liioitteleva. Tämä viesti ei kuitenkaan ole uusi taikka nykyisten käytänteiden vastainen, vaikka Valdma haluaakin tällaista viestiä tuoda esiin.
Tosiasia kuitenkin on, että elintapamuutosten toteutuminen väestössä vaatii lisätehoa. Siinä mielessä Valdman kirja on tervetullut lisä tähän tavoitteeseen.
Harmittavasti joitakin linjavalintoja voidaan myös kritisoida tutkitun tiedon näkökulmasta. Lisäksi joidenkin merkittävien väitteiden osalta huolellisempi faktantarkastus olisi ollut paikallaan. Mikäli kirja menestyy ja siitä otetaan uusi painos, olisi tärkeää, että olennaiset virheet korjattaisiin tutkitun tiedon mukaisiksi.
Linjanvalintojen ja virheiden luonne kertoo meille, että Valdma ei ehkä ole pysynyt täysin immuunina tämän päivän somessa liikkuvalle terveyshuuhaalle.
Onhan tunnettua, että kun virheellistä asiaa toistetaan tarpeeksi monta kertaa, se vaikuttaa ihmisten ajatuksiin niin, että kuvitellaan totuuden olevan kompromissina kahden kannan välillä. Tutkittu tieto tulee hakea kattavasti, ei valikoivalla kirsikanpoiminnalla.
Kokonaisuutena kirja on kuitenkin onnistunut korostamaan ja tiivistämään diabeteksen elintapamuutokset luettavaan ja tyylikkääseen pakettiin ja voi aidosti toivoa, että sillä olisi myönteinen vaikutus kansalaisten elintapoihin.

Kirjoittajat:
Juhani Knuuti, LT, professori, Turun yliopisto ja Tyks.
Pauli Ohukainen, FT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto
————-
Tekstiä varten haastateltu myös apulaisprofessori Nicola Guessia, joka on erikoistunut diabeteksen ruokavaliohoitoon ja -tutkimukseen. Hän on myös ravitsemusterapeutti, joka soveltaa vähähiilihydraattista ruokavaliota omille potilailleen mutta peräänkuuluttaa malttia tutkimustulosten tulkinnassa.
————–
Väitteet, joiden osalta tarvitaan faktantarkistusta ja korjausta

Terveydenhuolto käyttää sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelussa kolmen vaiheen kriteeristöä. Lääkärinä en pidä kyseisestä vanhentuneesta luokituksesta, kos­ka “sairaudeksi” luokitellaan vain sokeriaineenvaihdunnan häiriön loppuvaihe. Väite ei pidä paikkaansa, sillä sairauden pitkä kehittyminen ja sen varhaiset vaiheet ja niihin puuttuminen on tiedostettu jo pitkään.
Uusimman tutkimuksen mukaan diabetes jaetaan viiteen eri tyyppiin (1): autoimmuuni (6,4 % diabetestapauksista), insuliinipuutteinen (17,5 %), insuliiniresistenssi (15,3 %), lihavuuteen liittyvä (21,6 %) ja ikääntymiseen liittyvä (39,1 %). Kyseessä on toki uusi ehdotettu luokittelu mutta vain yhden tutkimuksen tulos. Jako noihin ryhmiin ei ole laajemmin hyväksytty eikä ole tullut vahvistettua muiden ryhmien toimesta. Jaon painoarvo hoitoa suunniteltaessa on kyseenalainen.
Tästä syystä antioksidanteilla on sydän- ja verisuonisairauksilta suojaava vaikutus . Antioksidanttipitoinen ravinto on terveyttä edistävä mutta antioksidanttilisät eivät ole tutkimuksissa vaikuttaneet verisuonisairauksien syntyyn.
Transrasvat nollaan. Transrasvat häiritsevät normaalia rasvojen aineenvaihduntaa ja aiheuttavat poikkeavuuksia kaikissa alaluokissa. Transrasvoja sisältää suuri osa prosessoidusta ruoasta, esimerkiksi makeiset, leivonnaiset, keksit. Tavoite on sinänsä oikea mutta toisin kuin väitetään, Suomessa ei käytännössä enää saa ravinnosta transrasvoja.
Sydäninfarktin saaneen diabeetikon riski menehtyä seuraavan kahdeksan vuoden aikana on noin 90 %. Ilman infarktia sepelvaltimotautia sairastavalla diabeetikoilla riski on noin 50 %. Viitatussa tutkimuksessa sydäninfarktin saaneen diabeetikon riski kuolla seuranta-aikana oli 42% ja ilman diabetesta 16%. Tässä tulee lisäksi ottaa huomioon, että tutkimus on julkaistu yli 20 vuotta sitten. Tilanne on tänään toisenlainen mutta toki diabetes edelleen huonontaa ennustetta.
On toistuvasti todettu, että lääkkeiden vaikutus tyypin 2 diabeteksen komplikaatioi­den ennaltaehkäisyssä on minimaalinen tai jopa haitallinen. Diabetes ja sen vaaral­liset komplikaatiot pystytään ennaltaehkäisemään ja peruuttamaan ainoastaan elin­tapahoidolla. Väite on virheellinen. Toki on selvää, että elintapojen muuttaminen on ensisijaista ja keskeistä. Kuitenkin GLP-1 -agonistit ja SGLT-2 antagonistit ovat tutkimuksissa huomattavasti vähentäneet diabeetikoiden sydänkuolleisuutta.
Ravintolisät Kirjassa lueteltujen ravintolisien osalta tutkimusnäyttö on heikkoa eikä niitä voida todellisuudessa suositella vastaavalla tavalla kuin muita elintapamuutoksia. Kirjaan näiltä osin valitut viitteet eivät ole lainkaan vakuuttavia, jotta voisi ylipäätään suosituksia niiden käytölle antaa.
Kolesteroliin ja lipideihin liittyvät virheet
Kolesterolin määrä näissä partikkeleissa on laskennallinen. Sitä ei pystytä mittaamaan suoraan, kuten ei triglyseridejäkään. Kyllä pystytään.
Ruoasta ei ole mahdollista saada liikaa kolesterolia, vaan kaikki ylimääräinen kolesteroli on elimistön itse tuottamaa. Kolesterolin rajoittaminen ruokavaliossa on todettu tarpeettomaksi. Mitä enemmän ruoassa on kolesterolia, sitä vähemmän oma elimistö sitä tuottaa. Yhteys ei ole näin lineaarinen. Maksa kyllä vähentää jonkin verran omaa kolesterolituotantoaan vasteena ravinnosta tulevaan kolesteroliin mutta vaikutus tasoittuu tietyllä yksilöllisellä tasolla. Vegaanilla ravinnon kolesteroli saa aikaan ison muutoksen LDL:ssä (joka lähtötasolla on matalampi), kun taas sekasyöjällä ravinnon kolesterolin vaikutus veren kolesteroliin on pienempi, koska jo lähtötasolla LDL on keskimäärin korkeammalla. Vaikka kohtuullinen määrä kolesterolia ravinnosta ei nostakaan useimmilla kolesterolitasoja, se ei tarkoita samaa kuin että kaikki ylimääräinen kolesteroli olisi itse elimistön tuottamaa. Tähän liittyy myös elimistön kyky POISTAA itse tuottamaansa kolesterolia
Kyseiset partikkelit ovat LDL (low density -lipoproteiinit). Nämä partikkelit päästetään verenkiertoon, josta ne kulkevat kudoksiin asti (lähinnä lihakset ja rasvakudos), jossa triglyseridit ja kolesterolit “varastoidaan” kudokseen. “Tyhjentynyt” LDL liikkuu takaisin maksaan, jossa se poimitaan soluihin ja hajotetaan (1). Kirjoittajalla on mennyt osin VLDL ja LDL sekaisin. LDL hiukkanen on käytännössä tyhjentynyt VLDL, eikä se sisällä enää merkittäviä määriä triglyseridejä.
Ongelma 2: Jotta LDL pystyisi “latamaan” sisältönsä kohdekudoksen soluihin, pitää solun esitellä LDL-reseptoreita. Jos solussa…. Tämä ongelma on outo ja vaatisi asiallisia perusteluja. LDL-hiukkanen ei lataa sisältöään, vaan matkaa ihan konkreettisesti solun sisään
Ongelma 3: RAS (reniini-angiotensiini-systeemi), jonka yksi tehtävä on säädellä elektrolyyttien, nesteiden tasapainoa ja verenpainetta, toiminta häiriintyy metabolisessa oireyhtymässä ja häiritsee LDL-reseptoreiden toimintaa. Oireena verenpaineen nousu. LDL-reseptorien ja RAS-järjestelmän välinen suora yhteys vaatii runsaasti asianmukaisia perusteluja.
Ongelma 4: Korkea verensokeri häiritsee LDL-reseptoreiden negatiivista palautesäätelyä diabeteksessa. Toisaalta korkea verensokeri aiheuttaa sokerin kiinnittymistä LDL-partikkeleihin, jolloin niiden normaali aineenvaihdunta heikkenee ja ne kertyvät huomattavasti herkemmin verisuonten seiniin. Verensokeri aiheuttaa kyllä monenlaisia ongelmia mutta kuvattu LDL-reseptorivälitteinen interaktio kuulostaa erikoiselle ja vaatisi asiallisia perusteluja.
Ongelma 5: Metabolisessa oireyhtymässä maksa alkaa tuottaa virheellisiä LDL-partikkeleita, joilta puuttuvat soluihin sitoutumista varten toimivat reseptorit. Virheelliset LDL-partikkelit jäävät pyörimään verenkiertoon ja kertyvät verisuonten seinämiin. Maksa ei yleisesti ottaen tuota missään vaiheessa virheellisiä LDL-partikkeleita, vaan päätuote on nimenomaan VLDL-hiukkaset. Hiukkasia verestä poimivat LDL-reseptorit tarttuvat apoB-proteiiniin, mikä on kiinteä osa VLDL- ja LDL-hiukkasia. Nämä proteiinit eivät voi puuttua, vaikka olisi metabolinen oireyhtymä.
Kolesteroli isoloituna mittarina on merkityksetön arvo. Kokonaiskolesterolilla ei ole sinänsä myöskään mitään merkitystä, koska se ei kerro, mikä on LDL:n, HDL:n ja tri­glysereiden osuus kokonaisarvosta. Kolesterolien aineenvaihdunnan häiriö on oleel­linen ainoastaan metabolisen oireyhtymän yhteydessä, jolloin se altistaa verisuo­ni- ja kudosvaurioille. Muissa tapauksissa sillä ei ole merkitystä, koska se ei altista sairauksille. Väite on massiivisen tieteellisen tiedon vastainen. Kokonaiskolesterolin ja alatyyppien mittausta ja seurantaa suositellaan kaikissa kansainvälisissä suosituksissa, sillä LDL-tyyppinen kolesteroli on suorassa syy-seuraus-suhteessa valtimotautien synnyssä. Diabeetikoilla tämä on erityisen tärkeää ja uusissa eurooppalaisissa suosituksissa LDL:n tavoitetasoa on edelleen laskettu. Pitää myös muistaa, että yleisesti ottaen kohonnut kokonaiskolesteroli on kohonneen LDL:n merkki. Ja vaikka se liittyisikin HDL-kolesteroliin, tällä ei ole välttämättä syy-yhteyttä riskiin.
Kaikki edellä mainitut prosessit takaavat, ettei soluihin oteta liikaa kolesterolia. Liika kolestroli muuttaa solut toimimattomiksi “vaahtosoluiksi”, mikä on yksi tärkeimpiä syitä sisäelin- ja verisuonivaurioiden taustalla. Näin ei voi sanoa, koska ainoastaan makrofageista ja makrofagin kaltaisiksi soluiksi erilaistuneista sileälihassoluista tulee vaahtosoluja. Tämä tapahtuu ateroskleroottisessa plakissa osana sairauden etenemistä – se ei ole mikään yleinen prosessi kaikissa soluissa.
Korkea LDL tai matala HDL eivät ole mitenkään merkityksellisiä, tärkeää on se, mikä on kolesterolia ja rasvoja kudoksiin kuljettavan ja näitä takaisin kuljettavan lipopro­teiiniluokkien suhdearvo. Väite on virheellinen. Toki suhteella on merkitystä mutta ensisijaisesti LDL:n tasoa pitäisi saada laskettua. Matala HDL-kolesteroli vaikuttaa myös suhteeseen mutta sillä ei ole syy-yhteyttä alentuneeseen riskiin, joten suhdelukujen tarkastelussa on oltava varovainen.
HDL on 80-prosenttisesti maksassa ja 20-prosenttisesti suolessa syntyvä “tyhjä” lipoproteiini, joka lähetetään kudoksiin ja verenkiertoon palauttamaan ylimääräistä kolesterolia maksaan.
HDL on kolesteroliaineenvaihdunnan portinvartija. Matala HDL on monien tutkimusten mukaan oleellisin sydän- ja verisuonisairauksia ennustava merkkiaine. Toisaalta HDL-tason nousu ei aina ole tutkimuksissa tuonut mukaan sydän- ja verisuonisairauksien riskin laskua. Sille on monia syitä, joista yksi on todennäköisesti se, että HDL-tason nousu yksin on suhteellisen vähän tärkeä tekijä, eikä kompensoi muiden riskitekijöiden vaikutusta.
Kappaleessa on tulkinnallisena vaikeutena se, että puhutaan vain HDL:stä mutta käsitteellisesti tarkoitetaan sekaisin HDL-hiukkasia, apoA-1 rakenneproteiinia ja HDL-kolesterolia. Tavallaan valinta populaarikirjassa on ymmärrettävää mutta se tekee tästä kappaleesta myös vaivaannuttavan virheellisen.
HDL ei todellakaan ole mikään portinvartija eikä oleellisin sydän- ja verisuonisairauksia ennustava merkkiaine. Oikea tieto löytyy jokaisesta alan perusopuksesta, mutta se ei ole HDL-kolesteroli.
HDL-kolesterolin noston vaikutuksista pitäisi oikeammin todeta, että se ei tuo hyötyä, koska HDL-hiukkasten kantama kolesteroli ei näyttäisi kertovan juuri mitään itse kolesterolihiukkasten funktiosta.
Ongelma 7: Mitä ylipainoisempi ja enemmän energiaa nauttiva ihminen on, sitä enemmän triglyseridejä ja vähemmän kolestrolia päätyy verestä HDL-partikkeleihin (vapaista rasvahapoista). Siksi kyseiset HDL-partikkelit poistetaan verenkierrosta huomattavasti nopeammin kuin “terveet” partikkelit. HDL:n määrä laskee (2). Tämä ongelma ei aukea ja vaikuttaa kovin erikoiselta tulkinnalta. Vaatisi asiallisen tutkimustuen taakseen. Itse asiassa HDL-hiukkasten puoliintumisaika veressä on kaikista lipoproteiineista pisin, eikä niiden poistumisnopeudelle ole osoitettu yksiselitteistä kliinistä merkitystä. On jopa näyttöä siitä, että tietyissä tiloissa nopeampi hiukkasten poistuma on hyvä juttu, koska se tehostaa kolesterolin poistumista elimistöstä.
Kokonaiskolesterolin pitoisuudella ei ole niin paljon merkitystä kuin sen muutok­silla. Kokonaiskolesteroli on “turha” lukema, sillä se ei ole kliinisesti merkittävä. Sen sijaan tärkeää on tietää, mikä on kolesterolia kudoksiin (LDL) ja kolesterolia takai­sin maksaan kuljettavien (HDL) suhdeluku. Toki LDL kolesteroli on se, joka valtimotautiin liittyy mutta ei kokonaiskolesteroli merkityksetön ole, koska kohonnut kokonaiskolesteroli yleensä liittyy kohonneeseen LDL-kolesteroliin. Tämän vuoksi kokonaiskolesteroliakin käytetään eri riskilaskureissa, sillä siitä on runsaasti tutkimustietoa. (kts myös edellinen kommentti kokonaiskolesterolista)
Kolesterolien aineenvaihdunnan häiriö on oleellinen ainoastaan metabolisen oireyhtymän yhteydessä, jolloin se altistaa verisuoni- ja kudosvaurioille. Muissa tapauksissa sillä ei ole merkitystä, koska se ei altista sairauksille. Väite on massiivisen tutkimusnäytön ja lukuisien kansainvälisten ohjeistojen vastainen.
Korkea LDL tai matala HDL eivät ole mitenkään merkityksellisiä, tärkeää on se, mikä on kolesterolia ja rasvoja kudoksiin kuljettavan ja näitä takaisin kuljettavan lipoproteiiniluokkien suhdearvo. Mitä lähempänä arvo on yhtä, sitä pienempi on riski, että “ylimääräistä kolesterolia” jää elimistöön aiheuttamaan sairauksia. Ei pidä paikkaansa. LDL:n ja HDL:n suhde kyllä on jonkinlainen riskimittari mutta vain siksi että kohonnut LDL on syytekijä ja matala HDL kertoo metabolisesta oireyhtymästä. Suhdeluku ei ole suoranaisesti hoidon kohde, koska kuten todettua, HDL:n spesifi nostaminen ei paranna ennustetta.
Suurin osa ihmisistä saa veren rasva-arvot kuntoon hoitamalla insuliiniresistenssin kuntoon. Ei pidä paikkaansa. Rasva-arvojen huonontuminen voi johtua insuliiniresistenssin ohella monesta elintapatekijästä, sekä genetiikasta.

35 kommenttia

  1. Mistähän mahtaa johtua, että diabetes on yksi nopeimmin lisääntyvistä sairauksista niin Suomessa kuin koko maailmassa? Uusien diagnoosien määrä kasvaa vuosittain noin 25 000 ihmisellä.
    Lääkkeetön hoito on kaiken perusta. Tämä tarkoittaa terveellistä ruokavaliota, säännöllistä liikuntaa, painonhallintaa ja tupakoimattomuutta. Jos lääkkeettömät keinot eivät tuo toivottuja tuloksia, on lääkehoito tarpeen.

    1. Tällä hetkellä tiedetään että passiivinen elämäntapa ja runsasenerginen ravinto johtavat vyötärölihavuuteen ja rasvamaksaan ja sitä kautta Tyypin 2 diabetes lsääntyy. Näkyy kaikkialla.

      1. Kirjoitit: ”Tällä hetkellä tiedetään että passiivinen elämäntapa ja runsasenerginen ravinto johtavat vyötärölihavuuteen ja rasvamaksaan ja sitä kautta Tyypin 2 diabetes lsääntyy.”
        Energian saanti on noussut vuoden 1962 lukemasta 3151 Kcal l lukemaan 3285 Kcal vuonna 2010, joten ero ei mielestäni oli kovin suuri. Miten passiivinen elämäntapa on kyseisenä aikana kehittynyt, siitä en löytänyt tilastoja.
        Kirjoitit myös alla olevan, liittyen faktantarkistukseen ja korjaukseen:
        Korjausta kaipaava: ”Uusimman tutkimuksen mukaan diabetes jaetaan viiteen eri tyyppiin (1): autoimmuuni (6,4 % diabetestapauksista), insuliinipuutteinen (17,5 %), insuliiniresistenssi (15,3 %), lihavuuteen liittyvä (21,6 %) ja ikääntymiseen liittyvä (39,1 %).”
        Korjaus: ”Kyseessä on toki uusi ehdotettu luokittelu mutta vain yhden tutkimuksen tulos. Jako noihin ryhmiin ei ole laajemmin hyväksytty eikä ole tullut vahvistettua muiden ryhmien toimesta. Jaon painoarvo hoitoa suunniteltaessa on kyseenalainen.”
        Lääkärilehdestä, mainitusta tutkimuksesta lyhyet poiminnat: ”Uusista lääkkeistä huolimatta tyypin 2 diabeetikoiden hoitotasapaino ei olekaan oleellisesti parantunut vuosikymmeneen, ja on jopa viitteitä sen heikentymisestä
        Uusi luokitus on askel kohti yksilöllisempää ja tehokkaampaa diabeteksen hoitoa
        Artikkelin julkaisun jälkeen tulokset on toistettu useissa aineistoissa ympäri maailmaa, joten löydös on vakuuttava.”
        Eli, uusi luokitus on aivan ok.

      2. Huomio tuohon uuteen luokitteluun. Se on kyllä kiinnostava tulos mutta kliinisessä mielessä ei lainkaan niin OK. Ahlqvist et al. käyttävät luokittelualgoritminaan k-means clustering -menetelmää, mikä on kyllä tietyissä asioissa hyvä mutta se myös muodostaa ryhmiä jotka ovat ”keinotekoisen” kaukana toisistaan, eikä huomioi millään tavalla muodostuneiden klustereiden sisäistä korrelaatiorakennetta. Oikeassa elämässä diabetes on jatkumo, mitä seurataan jatkuvien suureiden avulla – esim. verensokeri nousee ilman katkoja. Ryhmittelyalgoritmia varten tälle kuitenkin joudutaan määrittelemään diskreetit epäjatkuvuuskohdat, ja myös muodostuvat klusterit näyttäytyvät epäjatkuvina, mikä ei ole todellisuutta. K-means-ryhmittelyn ja muiden vastaavien algoritmien kohdalla on muistettava että ne ovat matemaattisia malleja, jotka aina päätyvät myös kuvastamaan valittujen muuttujien keskinäistä riippuvuutta. Siksi jonkinlaista ryhmittymistä on odotettavissa aina pelkästään valittujen muuttujien perusteella, ilman että kyse olisi välttämättä yksilöiden fenotyyppien samankaltaisuudesta. Todellisessa elämässä eroja tulee biomarkkereiden lisäksi myös siitä että jokaisella yksilöllä tauti on edennyt eri pisteeseen.
        Ahlqvistin ja kumppaneiden tutkimus on kerännyt hyvin paljon kritiikkiä, mitä yllä summasin. Heidän tutkimustaan on myös kritisoitu valittujen muuttujien perusteella. Heillä ei ollut käytettävissään kaikkia olennaisia, joiden mukanaolo olisi saattanut tuottaa erilaisia tuloksia.
        Ja mitä toistettavuuteen tulee, on eri asia toistetaanko ryhmittely vai saadaanko ryhmittelyn perusteella esiin kliinistä hyötyä. Ryhmittely kyllä toimii ja toistuu (sama matematiikka tuottaa samanlaisia, osin keinotekoisia ryhmiä) mutta jatkotutkimuksissa on myös katsottu, mitä kliinistä hyötyä ryhmittelystä saadaan. Vastaus näyttää toistaiseksi olevan, ettei juuri mitään. Tätä tarkasteli Dennis ym. (Lancet Diabetes Endocrinol. 2019 Jun;7(6):442-451) jotka huomasivat että ihan perusmarkkerit olivat vähintään yhtä hyviä ennustamaan kliinisiä tapahtumia, kuin tuo Ahlqvistin ym. ryhmittely. Esim pelkkä ikä selitti yhtä paljon varianssia verensokerin kehittymisessä, kuin uusi ryhmittely. GFR puolestaan ennusti monimuuttujaryhmittelyä paremmin munuaiskomplikaatioiden ilmaantumista.
        Eli siis vaikka tuo ryhmittely näyttää jakavan diabeetikot eri ”tyyppeihin”, oikean maailman tulkinta on paljon monimutkaisempi, eikä vielä ole mitään näyttöä siitä että tämä ryhmittely toisi mitään hyötyä kliinisten tapahtumien ennustamiseen. Tässä siis myös Lääkärilehti on turhan optimistinen.

      3. ”Ahlqvist et al. käyttävät luokittelualgoritminaan k-means clustering -menetelmää, mikä on kyllä tietyissä asioissa hyvä mutta se myös muodostaa ryhmiä jotka ovat ”keinotekoisen” kaukana toisistaan, eikä huomioi millään tavalla muodostuneiden klustereiden sisäistä korrelaatiorakennetta.”
        Eikö tukea tähän jakoon anna myös se, että: ”Äskettäin julkaistiin myös genotyypitykseen pohjautuva klusterianalyysi, joka sekin päätyi viiteen päätyyppiin”
        ”Eli siis vaikka tuo ryhmittely näyttää jakavan diabeetikot eri ”tyyppeihin”, oikean maailman tulkinta on paljon monimutkaisempi, eikä vielä ole mitään näyttöä siitä että tämä ryhmittely toisi mitään hyötyä kliinisten tapahtumien ennustamiseen. Tässä siis myös Lääkärilehti on turhan optimistinen.”
        Oikea maailma on monimutkainen, mutta mielestäni tämä uusi esitetty jako on lähempänä oikeaa maailmaa, kuin entinen jako: ”Karkeaa jakoa tyypin 1 ja 2 diabetekseen on sovellettu siitä lähtien, kun Himsworth ja Kerr 1930-luvulla luokittelivat diabeetikot insuliininpuutoksen ja insuliiniresistenssin perusteella. Nämä tyypit edustavat kuitenkin lähinnä taudinkuvan ääripäitä.”
        Mahdolliset hyödyt ovat: ”Uusi luokitus on vuosikymmeniin ensimmäinen konkreettinen askel kohti yksilöllisempää ja tehokkaampaa diabeteksen hoitoa. Tavoitteena ja realistisena toiveena ovat paremmat hoitotulokset, komplikaatioiden vähentyminen ja kustannussäästöt. Suomen terveydenhuollon menoista noin 15 % käytetään diabeteksen hoitoon, ja tästä arviolta kaksi kolmasosaa kuluu komplikaatioihin.” Lähde alla:
        https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/diabeteksen-luokittelua-on-aihetta-muuttaa/
        Tämän uudemman jaon mukaan, 21,6 % diabeetikoiden ryhmästä, jonka diabeteksen aiheuttajana on lihavuus, voitaisiin hoitaa lääkkein, elämäntapa muutoksin ja ravinnon energia määrää vähentämällä.

      4. Kun geneettine tieto on lisääntynyt, ne eivät näyttäisi vastaavan lainkaan tuota luokittelua viiteen tyyppiin. Lähes kaikki geneettiset riskitekijät liittyvät….yllätys yllätys insuliinin tuotantoon eikä esim insullinireistensssiin. Lisäksi, jos luokittelu ei ole oikea ja sen mukaan aletaan hoitaa diabeetikoita, voidaan ehkä painottaa vääriä asioita. Esim sitä kenen kannataa laihduttaa jne. Minusta on tärkeää, että se tieto, jota käytettään hoidon pohjana on luotettavaa siihen tarkoitukseen.

      5. Kirjoitit: ”Kun geneettine tieto on lisääntynyt, ne eivät näyttäisi vastaavan lainkaan tuota luokittelua viiteen tyyppiin.”

        Ainakin mitä itse olen lukenut, niin matemaattisessa mallinnuksessa tyypin 2 diabeteksesta erottui viisi alaryhmää. Ryhmistä kaksi liittyy geeneihin, jotka säätelevät insuliinin eritystä vaikuttamalla eri tavoin insuliinin esiasteeseen. Kolme muuta alaryhmää liittyy insuliiniresistenssiin. Siis parempi olisi väite, etteivät nämä luokitukset viiteen vastaa toisiaan.

        Kirjoitit: ”Lähes kaikki geneettiset riskitekijät liittyvät….yllätys yllätys insuliinin tuotantoon eikä esim insullinireistensssiin.”

        Kuten tuossa yllä, ryhmistä kaksi liittyy geeneihin jotka säätelevät insuliinin eritystä ja kolme alaryhmää liittyy insuliiniresistenssiin.

        ”Lisäksi, jos luokittelu ei ole oikea ja sen mukaan aletaan hoitaa diabeetikoita, voidaan ehkä painottaa vääriä asioita. Esim sitä kenen kannataa laihduttaa jne.”

        Tuo on totta, mutta eikö nykyisilläkin ohjeilla, jos yhden alaryhmän jäsenillä insuliiniresistenssi liittyy ylipainoon ja toisen alaryhmän jäsenillä ei liity, ja heitä hoitetaan samoilla ohjeilla? (Uusien ohjeiden näkökulmasta katsottuna)

        ”Minusta on tärkeää, että se tieto, jota käytettään hoidon pohjana on luotettavaa siihen tarkoitukseen.”

        Näinhän se on, mutta jos näihin kaikkiin viiteen ryhmään liittyy kohonnut sydän-ja verisuonisairauksien riski. Ja ainakin yhdestä tutkimuksesta tehty johtopäätös oli, että voimakas elintapoihin puuttuminen eli laidutus, liikunnan lisäys ja vähärasvainen ruokavalio, jolla keskityttiin painon alentamiseen, eivät vähentäneet sydän-ja verisuonitautitapauksia tyypin 2 diabetesta sairastavien ylipainoisten potilaiden kohdalla, niin missä vika tässä tapauksessa, ohjeissa, tutkimuksessa vai johtopäätöksessä ?

  2. jos suomessa on runsaasti diabetestä, pitäisi tarkastella virallisia ravintosuosituksia. niissä on perunaa ja leipää runsaasti. mikä taas korreloi diabeteksen runsauden kanssa. milloin tämä vaiettu salaisuus tuodaan julkisuuteen? olisiko aika modifioida ravintokolmio?

    1. Vaiettu salaisuus? Juuri tätähän ruokavalion huuhaaväitteissä on toistettu lukemattomia kertoja! Kuten sinäkin toistat väitteen vaikka sinun on pakko tietää, että se ei pidä paikkaansa. Tuo väitteesi on yksinkertaisesti virheellinen.
      Suositusruokavalio on tässäkin mielessä terveyttä edistävä ja noudatettuna vähentää/estää diabeteksen ilmaantumista. Mutta vain neljännes väestöstä sitä noudattaa. Diabetes ei johdu siitä, että ruoassa on kohtullisesti perunaa tai leipää, tämä on puhdas fakta.
      Diabeteksen esiintyminen kasvaa passiivisen elintavan ja liiallisen ravinnon energiamäärän myötä. Nämä johtavat ylipainoon ja vatsan sisäisen rasvan lisääntymiseen.

      1. MITÄ TARKOITAT HUUHAA-VÄITTEILLÄ? EI PERUNA JA LEIPÄ AINAKAAN PARANNA DIABETESTA! EIKÄ MINULLE TARVI TULLA KERTOMAAN MISTÄ DIABETES SYNTYY. EIKÖHÄN TÄMÄN TASON KESKUSTELUSSA SE ON KAIKILLE SELVÄÄ. EN OLE NS. IDIOOTTI.

      2. Uhrituminen tästä nyt vielä puuttui. Ja HUUTAMINEN.
        Kommenttisi perusteella voi kyllä epäillä, että tarvitset opastusta ihan perusasioissakin. Ja vieläkin näytät tarvitsevan opastusta lisää, sillä ilmiesesti edelleen väität, että peruna ja leipä aiheuttavat diabeteksen?
        Vaikka sellaista ei kukaan suosittelekaan, fakta on se, että syömällä pelkkää perunaa ja leipää voi saada diabeteksen remissioon, kunhan kalorimäärä ja vajaaksi ja saa 10 kg painoa pois. Pelkällä sokeriruoallallakin on muuten laihdutettu kymmeniä kiloja vaikka ei tietenkään se ole muutoin terveyttä edistävää eikä sellaista kukaan suosittele.
        Pliis, älä nyt ala mesoamaan, että Knuuti puolustaa sokeria tai suosittelee pelkällä perunalla ja leivällä elämistä.

      3. caps lock jäi vahingossa päälle. en jaksanut korjata. mutta en väitä että peruna ja leipä aiheuttavt diabetesta. sanoin että ne eivät ainakaan paranna sitä.mitä mieltä herra Knuuti on ketogeen. ruokavaliosta? minä sain sillä esidiabeteksen remissioon. ja aion myös jatkaa sitä.

      4. Mitähän sinä sanoit? Kerrataanpas: ”jos suomessa on runsaasti diabetestä, pitäisi tarkastella virallisia ravintosuosituksia. niissä on perunaa ja leipää runsaasti. mikä taas korreloi diabeteksen runsauden kanssa. milloin tämä vaiettu salaisuus tuodaan julkisuuteen? olisiko aika modifioida ravintokolmio?”
        Mitäs tuossa sanotaankaan?
        Mitä tulee ketogeniseen ruokavalioon, on siitä kirjoitettu itse kirja-arvostelussa sekä aiemmissa kirjoituksissa. Etkö lukenut kirjoitusta vai miksi kysyt taas tästä iänikuisesta asiasta uudelleen? Saat toki noudattaa mitä ruokavaliota haluat, se ei minun asiani ottaa kantaa.

  3. Luin kokonaisuuden ja vain yksi asia tuli selväksi. Diabeteksen tehokkaasta hoidosta ei ole tietoakaan vielä. Tai oikeastaan hoitoa ei ole.
    Olen itse sairaudesta kärsinyt paljon enkä ole yhtään lääkäriä tavannut, josta olisi vaivaan muuta hyötyä kuin reseptin kirjoitus. Sen osaisin itsekin hyvin tehdä jo.

    1. Kommenttisi pointti ei kyllä aukea.
      Minusta väitteesi sekä kirjan että blogikirjoituksen valossa ovat virheellisiä.

  4. Juha Hämäläinen olet täysin oikeassa! Olen itse sairastanut diabetes 2:ta noin 20 vuotta ja tauti on hiljalleen edennyt. Matkan varrella minulle on kerrottu ettei tautia voi pysäyttää ja lopussa on insuliinipistosten vuoro.
    Viime keväänä sitten tuli tuo insuliinin pistäminen ainoaksi avuksi käydessäni erikoislääkärin puheilla.
    Ikäiselläni lapsuudenystävällä on myös diabetes, mutta hän kertoi hoitaneensa menestyksekkäästi tautia vähä hiilihydraatteja, ja paljon rasvaa sisältävällä ruokavaliolla, sekä lisänä Q 10 ja Alfalipoiini pillerit.
    Toukokuusta lähtien olen noudattanut ystäväni kokemukseen perustuvaa ohjetta ja tulos oli dramaattinen. Paasto verensokerini on pudonnut 10-11 mmol/l arvosta alle 7 mmol/l. Tänään 6,8 mmol/l.
    Käypä Hoito suositukset eivät kohdallani auttaneet juuri lainkaan, mutta niukka hiilihydraattien käyttö ja runsas rasvojen syönti kohtuullisen lihan ja kalan kera. Perunan sijasta vaimoni valmistaa kukkakaalimuussia. En polta, enkä käytä alkoholia lainkaan. Käyn sauvakävelyllä kolmesti viikossa.
    Selailin ko kirjaa ja huomasin noudattaneeni kirjan elintapa ohjeita niistä tietämättäni. Kirjan ruokavalioohjeet ja suositukset Q 10 ja Alfalioiinin suhteen osuivat oikeaan kohdallani.
    Kirjan arvostelijat ovat ilmeisesti teoria miehiä tuntevat lääketieteen ja sen tutkimukset ihailtavan tarkasti, MUTTA OVATKO HE PARANTANEET ITSE YHTÄÄN DIABETE 2 SAIRASTAVAA ASIAKASTA? Vai onko heidän tietonsa lähinnä teoriaa ja toisten tutkimustulosten toistelua?
    Peruuta Diabetes kirja kannattaa lukea ja soveltaa sopivin osin omiin elintapoihin.

  5. Mistähän tuo ajatus tyydyttyneen rasvan vähentämisestä ketoruokavaliossa on tullut? Kun ketogeeninen ruokavalio tarkoittaa sitä, että tyydyttyneen rasvan saanti on aina hyvin yli 10E% (alle on mahdoton yhtälö). Onko pelkkä välttely siloin enää riittävä kolesterolin kannalta?

  6. Hyvää huomenta! Onkohan painovirhe? ”– toki suhteella on merkitystä mutta ensisijaisesti LDL:n tasoa pitäisi saada laskettua. Matala HDL-kolesteroli vaikuttaa myös suhteeseen mutta sillä ei ole syy-yhteyttä alentuneeseen (<- ?) riskiin, joten suhdelukujen tarkastelussa on oltava varovainen."

  7. Hyvä ja laaja arviointi kirjasta. Koska kirja on vielä lukematta, kommentoidaan tuota peruuttamista.
    Alkoholisti saa tautinsa hallintaan lopettamalla alkoholin käytön. Tauti ei taida ”peruuntua”, repsahdus tapahtuu pienelläkin annoksella. Näkeekö kukaan analogiaa sokeritautiin? Vaikka se sokeri ei sitä yksin aiheuta, niin ”peruuttamisen” olennainen osa on sokerirepsahduksen välttäminen.
    Suomalainen Diabetes Prevention Study DPS sai aikaan ”puhkeamisen” viivästystä. Pitää huomata, että interventio muutti monta asiaa samanaikaisesti, eivätkä ruokavalioiden väliset erot olleet isoja, alle 2E% per makronutrientti. Hiilariosuus molemmissa muistaakseni 45+-2E%… Lisäksi tutkimuksessa pitäydyttiin sen ajan määritelmiin, jolloin ulkoinen lääkärin tekemä diabetesdiagnoosi ja lääkitys aiheutti tutkimuksesta eliminoinnin (ilman d-kriteerin täyttymistä!). Hyötyero on yllättävän suuri näillä tiedoin.
    DiRECT on mielenkiintoinen energialiemineen 800kcal/pvä. Maksa ja sisäelimet tyhjentyvät päivissä ja viikoissa, metabolia tervehtyy samalla, ja ruoan uusintro on se mielenkiintoinen vaihe.
    Virta toimii todellankin vapaaehtoispohjalla, ja kontrolliryhmä paikallisen käypähoito periaatteen mukaan. Varmasti näissä ryhmissä on sekä motivaatioero että ohjausero, aivan kuten DPS edellä. Mutta tulokset ovat vielä parempia kuin DiRECT, samalla kun potilaat olivat huonommassa kunnossa (diabetes jäytänyt sisuksia vuosikaupalle enemmän). Jos Virta tehtäisiin satunnaistettuna, se jouduttaisiin keskeyttämään eettisistä syistä alle vuodessa, koska 70% saa tästä apua samalla kun käypä hoito ryhmä parantaa lähinnä lääkitystään. Statiinitutkimus keskeytetään, kun interventioryhmästä vain 0,4% saa tapahtumia ja kontrollista jopa 0,7%. Tämä on sitten breakthru ja paradigm shift amerikan Nissenin ja englannin Collinsin suusta. See the point, dekadi*dekadin ero?
    Kun metabolialtaan rikki olevaa lähdetään ”peruuttamaan”, niin tämä onnistuu sitä paremmin mitä enemmän ruokavalio emuloi totaalipaaston metaboliaa. Siis käytetään omia rasvavarastoja ja proteiinin kierrätystä energian tuottamiseen, sokeri tehdään triglyn kannoista ja aminohapon jäänteistä. Vähähiilari, välimerellinen ja voimakas kalorirajoitus a’la DiRECT toimivat, ja yllättäen myös voimakas rasvarajoitus eli hiilaripohjainen dieetti (pritikin). Nuo edelliset toimivat sitä tehokkaammin mitä enemmän hiilaria rajoitettiin (metabolialtaan rikki oleva yksilö), tuo jälkimmäinen kai antaa maksalle työrauhan keskittyä yhteen asiaan, mene ja tiedä.
    Jos kirja arvioi tehotonta käypä hoito käytäntöä kriittisesti, niin Virta perusteella näin voidaan sanoa myös ameriikasta. Eikö todellakin olisi aika jo muuttaa jotakin tämän toivottomuuden ja pillerien kaupustelun sijaan?
    JR

    1. Yrität siis perustella nimenomaan ketogeenisen ruoravalion ylivoimaisuutta, mutta ilman, että todellista tutkimusnäyttöä sen puolesta olisi esittää. Tuo spekulointisi siitä, miten tutkimuksessa voisi käydä, lienee vitsi?

      Jokaisessa tutkimuksessa missä ei ole todellista vertailuryhmää, saadaan AINA hyvä tulos. Onko verrokkiryhmä oikea sellainen, joka saa ”käypä hoito” ohjeen mukaista hoitoa, kun tiedetään että vain neljännes sitä noudattaa ilman interventiota. Jos halutaan saada vastaus uskomukseesi, se vaatisi ihan oikean tutkimuksen eikä oman palvelun markkinointitutkimusta.

      Kommenttisi ”Alkoholisti saa tautinsa hallintaan lopettamalla alkoholin käytön. Tauti ei taida ”peruuntua”, repsahdus tapahtuu pienelläkin annoksella. Näkeekö kukaan analogiaa sokeritautiin? Vaikka se sokeri ei sitä yksin aiheuta, niin ”peruuttamisen” olennainen osa on sokerirepsahduksen välttäminen.” on myös mielestäni naiivi.

      Tietenkin sokeritaudissa on korkeat sokerit, koska aineenvaihdunta on sillä tavalla pielessä. Toki hiilihydraatit nostavat veren sokeria. Mutta ei tällä voida perustella siitä millä tavalla diabetes syntyy taikka saadaan remissioon. Kyllähän nykysuositukset nimenomaan suositellevat jättämään kaikki turhat höttöhiilarit pois, juuri siitä syystä, että ne nostavat hetkellisesti veren sokeripitoisuutta. Mutta ei tästä voi tehdä sellaista johtopäätöstä (eikä tutkimusnäyttö sitä myöskään tue) että kaikki hiilihydraattipitoiset ruoat pitäisi jättää pois ja siirtyä rasvaan.

      1. Kiitos kommentistasi.
        Tehoarvioni tulee sekä 100v vanhoista epilepsiatutkimuksista, että Virta kokemuksista. 2/3 on hyvä arvio sairauden lientymisestä.
        Silloinkin havaittiin, että totaalipaasto on paras terapiakeino. Siis mikä sitä emuloi parhaiten? Voimakas hiilarirajoitus, mitä enemmän, sitä enemmän mennään ketopuolelle. Pidän ketoilua terapiamuotona, terveelle sopii paremmin kohtuullistaminen. Välimerellinen istuu tähän kategoriaan, lievästi. Vähäkaloriliemet ovat terapiamuoto. Kaikki tehoaa SAD verraten, nopeuserot tuli jo mainittua. SAD = standardi alltheworld diet.
        Tämän yhteiskunnan ja yksilöiden etu on se, että diabetekseen päästään kiinni ensivaiheessa 10v kypsyttelyaikana, eikä moni joutuisi tehottoman käyvän hoidon pauloihin.
        Pysyn kannassani, että Virta randomised olisi epäeettinen, ja tykkään alkoholismin ja sokeritaudin vertaamisesta. Suomeksi siihen tulee aivan mahtava pun intended – sanaleikki.
        JR

      2. Tottakai saat pitää kantasi epäeettisyydestä. Siihen on sinulla täysi oikeus. Mutta se ei tee siitä oikeata.

        Jos nyt oikeasti katsot tutkimusnäyttöä, ketogeeninen on pahasti alakynnessä. Mutta sinä päivänä kun tutkimusnäyttö on vahvaa, minun kantani tietenkin muuttuu. Niinhän sen pitääkin olla. ”Takinkääntö” on tutkijan hyve, ei ongelma silloin kun se perustuu näyttöön. Se kertoo myös siitä, että tulkintoja ohjaavat tutkimustulokset, eivät uskonto, jolla tasolla monet kirsikoita poimivat ketofanaatikot vielä ovat.

      3. Hei
        ei tahtoisi inttää tai jaaritella, tahtoisin täydentää tuota puhelimessa näpyteltyä. Aihe on sen arvoinen.
        Direct näköjään saavutti 2v rajapyykin, tässä niiden presentaatio https://www.directclinicaltrial.org.uk/Documents/DiRECT%2024%20month%20Clinical%20Outcomes.pdf
        Virta presentaatio https://blog.virtahealth.com/2yr-t2d-trial-outcomes-virta-nutritional-ketosis/
        Molemmista on ”markkinoinnillinen” tieteellinen artikkeli saatavilla. Virta myy palveluaan, Direct ehkäpä pro800 kalorisoppaa?

        Molempien verrokkiryhmä oli usual care, best practice. Erona oli se, että virta pyrki ketokäsittelyn kautta asioiden hallintaan, Direct taas kalorirajoituksen ja sen jälkeisen balanced aterioinnin kautta. Direct on siis lähempänä suosituksia.
        En löytänyt LDL-c directissä, Virta tutkimuksessa se kasvoi. Se olikin ainoa ”huononnus”.
        Virran paperissa on verrattu molempia toisiinsa, ja muitakin. Kaikissa interventioissa on kuherrusvuosi 9-12kk, jolloin tulokset ovat parhaimmillaan, ennen arjen ja todellisuuden takaisinpaluuta.
        Yhteistä näille on myös usual care ryhmän olemattomat tulokset ja lisääntyvä lääkitys. Eikö tämä jo yksin riitä kyseenalaistamaan tätä hoitoa, joka näyttää varmistavan ”elinikäisen parantumattoman” taudin? Emme siis puhu mistään statiinituloksista alle 1% parannuksineen, vaan yli 50% taudin lieventymisasteista!
        Erona taitaa olla se, että Virta pitää laihtumista sivujuonteena, Direct taas tuttuun tapaan kertoo laihtumisen aiheuttavan remission. Joka tapauksessa nämä kaksi asiaa näyttävät yhdistyvän suoralla korrelaatiolla: laihtumisen määrä ja remissioiden määrä. Itse asiassa ei tarvitse takertua siihen, onko kyseessä metabolian / hormonaalisen toiminnan muutos vaan suoraan laihtuminen.
        Tässä on nyt kaksi remissiotutkimusta hyvin erilaisella ravinnon ja lääkityksen yhdistelmällä, ja molemmat toimivat ällistyttävällä onnistumisprosentilla. Suomen DPS -tutkimuksessa diabetes lisääntyi molemmissa ryhmissä, eikä kukaan ollut diabeetikko lähtiessä (esi-).
        Aihe joka minua kiinnostaa on remissio ennen remission tarvetta. Mitä mitata ja säätää ennen kuin valkotakki katsoo papereista ja kertoo, sinulla on Diabetes. Ikävä kyllä leposokeri on liian myöhäinen red flag, rasitussokeri samoin, ja näitähän sitä vahdataan. 10 vuoden marssilla kohti ”energiametabolian hormonaalista sekamelskaa” eli T2D olisi muutakin mitattavaa…
        JR

      4. Olen samaa mieltä siitä, että tutkimusten mukaan elintapojen muutoksella voidaan saada remissio aikaan. Ja itse asiassa vieläpä niin, että ruokavalioita, jotka toimivat voi olla monta eikä minusta tutkimusten mukaan ole mitään yhtä ja oikeaa taikka ylivoimaista ruokavaliota tässä suhteessa. Muutoksia pitää tehdä muuallakin kuin ruokavaliossa. Esim maksan rasvoittumiseen vaikuttaa liikunta ruokavaliosta ja painosta riippumatta todella paljon.

        Kiinnittää huomiota kommenttisi: ”Yhteistä näille on myös usual care ryhmän olemattomat tulokset ja lisääntyvä lääkitys. Eikö tämä jo yksin riitä kyseenalaistamaan tätä hoitoa, joka näyttää varmistavan ”elinikäisen parantumattoman” taudin? Emme siis puhu mistään statiinituloksista alle 1% parannuksineen, vaan yli 50% taudin lieventymisasteista!”

        Tämä sisältää pari olennaista virhepäätelmää. Se että usual care ryhmä ei pääse remissioon ei tarkoita sitä, että hoito olisi kyseenalaista vaan sitä, että ihmiset eivät tee ilman kunnollista interventiota elintapoihin riittävästi, jotta pääisisivät parempaan tilanteeseen. Kysymys ei ole hoidon ongelmasta vaan siitä, että ylipäätään elintapojen muutos on vaikea saada toteumaan. Onhan Virta-tutkimuksessakin valtava motivointisysteemi, apit jne tukemassa ja silti moni jättää leikin kesken.

        Toinen virhe on kommnettisi liittyen statiinituloksiin. Ei kannata yrittää piilottaa tekstiin jotain virheellisiä piiloväitteitä. En jaksa nyt tästä lähteä jauhamaan, mutta vihjauksesi on vain yksinkertaisesti virheellinen. Valtimotautipotilailla elintavat ovat myös keskeiset (kuten hiljattain kirjoitin) mutta ne eivät todellakaan riitä parantamaan ennustetta vaan tarvitaan myös lääkehoitoa.

  8. Olen erittäin hyvin voiva 78 v. kokemusasiantuntija ja tuo ruokavalioiden tieteellinen totuus vähän nyppii, sillä olemme niin erilaisia yksilöitä, että homma on mahdoton. Esimerkiksi Jordan Peterson ja tytär voivat erinomaisesti pelkästään lihaa syömällä. Itse olen vaihdellut keto- ja vähähiilarisen välillä ja hyvin pyyhkii. Saatan kokeilla huvikseni vielä jotain muutakin, Käytän myös runsaasti lisäravinteita ja vuorilla patikoidessa sekä golfkentällä olen huomannut, että ainakin ikätoverini ja yleensäkin eläkeläiset ovat aika kiikun kaakun tuon kuntonsa kanssa itseeni verrattuna. Viimeisestä vilustumisesta ja lääkärikäynnistäkin on jo kymmenisen vuotta. Terveyttä on monta tasoa, virallinen joka merkitsee, ettei ole pahempaa sairautta päällä ja optimaalinen joka merkitsee sairauksien selkeää poissaoloa. Jälkimmäinen ei onnistu maltillisilla tai virallisilla suosituksilla.

    1. Olet ehkä kuitenkin ymmärtänyt ravitsemussuositukset väärin? Ei niissä kerrota mitä kaikkea tulee syödä vaan kerrotaan millaisista ruoka-aineista kannattaa koota yksilöllinen ruokavalio. Suositusten sisälle mahtuu hyvin monenlaisia ruokavalioita, myös VHH. Pelkkää lihaa sisältävä kyllä ei.

    2. Hienoa Veikko P ”kokemusasiantuntija”! Me jokainen elämme elämäämme OMAN kehomme ja sen terveyden kautta. Me jokainen olemme OMAN terveytemme asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. Se, mikä tässä on surullista on se, että meidän omakohtaisilla kokemuksilla ja omalla kehollamme tekemillä testeillä ja tutkimuksilla esim. VHH ruokavalion suhteen, ei ole lääkäreiden silmissä minkäänlaista todistusarvoa ko. ruokavalion toimivuudesta. ”Ei noin elävä ihminen voi voida hyvin ja olla pirteä ja terve kun ei ole luotettavia tutkimustuloksia.” Siitäkään huolimatta, että meitä VHH-laisia oli pelkästään Suomessa Wikipedian mukaan vuonna 2011 jo peräti 850 000 eli 17%. Nyt paljon enemmän. Mikä onkaa luku koko maailmassa?

      Tässä tulee mieleen väkisellä se juttu, jossa kyläläiset sammuttivat syttyneen tulipalon ennen kuin palopäällikkö ehti paikalle. Palopäällikön tullessa paikalle ei kyläläiset saaneet kiitosta, vaan haukut: ”Aivan väärin sammutettu!” Hyvä ettei tuikannut uudellen tuleen ja sitten sammuttanut muka oikein.

      Surullisinta tässä on se, että näillä virallisilla ravisemussuosituksilla diabeteksen tuli ei sammu, vaan yltyy entistä pahempaan roihuun.

      Nimimerkki yksi tutkimus lisää (VHH:lla 20kg kevyempänä ja voin hyvin).

      1. Rakennat olkinuken, jota vastaan hyökkäät. Kyllä VHH mahtuu ravitsemussuositusten sisälle mutta ei ehkä se, että pelkkää laardia mättää.

        Mitä tulee siihen montako suomalaista olisi VHH:lla on täysin kiinni siitä, millä tavalla VHH määritellään. Jos se määritellään niin, että vältetään höttöhiilareita, niitä varmaan on lähelle tuo mainitsemasi luku sillä noin neljännes kansasta syö aika lähelle suositusten mukaan. Tällä kriteerillä olen itsekin VHH-ruokavaliolla. Ja useimmat jotka noudattavat suositusruokavaliota. Tuohon Wikin lukuun vuodelta 2011 ei todellakaan voi luottaa. Mihin se muuten perustuu?

        Toinen ääripää on ketogeeninen ruokavalio, jossa joudutaan karsimaan valtava määrä ruoka-aineita pois, koska kaikkien hiilihydraattien määrä pitää saada todella matalaksi. Samalla karsitaan myös monia terveyttä edistäviksi tunnettuja ruoka-aineita ja korvataan niitä pääosin tyydyttyneellä rasvalla. Vain luoja tietää, kuinka monta ihmistä on todellisuudessa tällaisella ruokavaliolla pidempiä aikoja. Moni voi olla kokeillut mutta yhtä moni lopettaa.

        Rakennat klassista olkinukkea siitä, että ravitsemussuositukset taikka asiantuntijat muka vähättelisivät ihmisten kokemuksia. Ei todellaan. Mutta se pelkästään ei voi olla tiedon lähteenä. Me tiedämme tutkimuksista, että ihmisten kokemukset (sekä hoitoa antavien että hoidettavien) ovat erittäin epäluotettava tiedon lähde. Olemme alttiita monenlaisille vinoumille ja harhoille ja lume- ja nosebo-vaikutukset ovat merkittäviä erottamassa todellisuutta kokemuksista. Näiden ilmiöiden voima on merkittävä virhepäätelmien lähde. Sen vuoksi me tarvitsemme erilaisia koe-asetelmiä, joilla näitä vinoumia ja ilmiöitä voidaan minimoida.

        Ei näiden ilmiöiden perusteella kukaan ole kiistämässä kuitenkaan minkään ruokavalion hyötyjä tai siitä saatavia kokemuksia. Niiden perusteella muille annettavat suositukset tulee perustua tutkittuun tietoon. Omien kokemusten perusteella ei voi antaa suosituksia muille. Oma kokemus ei ole tutkimus.

  9. Hei
    Alkuun kiitos hyvästä blogistasi, jota olen mielenkiinnolla lukenut kommentteineen päivineen.
    Toki nämä oma-kokemus-paras-tieto -kommentit ovat toisinaan melkoista höttöä luettavaksi (alla omani) kun pääpainon tulisi olla tutkitussa tiedossa jota esität, minulle maallikkona, erittäin hyvin!
    Olen jo hieman tutustunut kirjan kirjoittajan netissä julkaistuun materiaaliin nettisivustolla ja videoilla hänen Youtube-kanavalla. Paljon hyvää liittyen ENE-dieettiin vaikken ole ketoosin suuri ystävä. Hänen lisäravinteiden ylistystä olen jättänyt omaan arvoonsa. Odotin kirjalta puhtaasti tutkittuun tietoon perustuvaa itsehoito-opasta. Asiavirheet ovat analyysisi mukaan monet ja minulle yllättäviä.
    Tavoitteenani on päästä 2-tyypin diabetekseni remissioon. Olen aktiivisesti hakenut tietoa ruokavalioista, elämäntapamuutoksista ja ”tarvittavista” lisäravinteista noudattaessani vähäkalorista, painoa pudottavaa, dieettiä jossa pääpaino on riittävän proteiinin, ravintokuidun, sekä kivennäis- ja hivenaineiden saanti. Tämän olen toteuttanut, osin sinun neuvoista, käypä hoito -suosituksen mukaan uutta ravintokolmiota noudattaen, ainoana lisänä tablettimuodossa oleva D-vitamiini. Netissä on tarjolla hyvinkin asiallisia ruokapäiväkirjasovelluksia jolloin toteutuneista aterioista saa riittävän erittelyn energian, proteiinien, rasvojen, hiilihydraattien ja ravintoaineiden osalta. Kolesteroliarvoni ovat pysyneet hyvinä ja matalatasoisen tulehduksen ”pysyväksi” tulleen arvo on puolittunut.
    Liikuntaa olen nyt harrastanut 3-5 krt viikossa eri muodoissa. Tämä toimii – painoa karissut kaksinumeroinen luku ja jos näin jatkuu, voi päivittäisen insuliiniannoksen yksikkömäärä olla piakkoin nollassa! Metmorfiinin käytön lopettamisesta en tässä vaiheessa elätä suuriakaan toiveita.
    Elämäntapamuutos hoitomuotona on ehdottomasti toimiva 2-tyypin diabeteksen hoidossa, mutta usein liian myöhään käyttöön tuleva. Jo 10-20 Kg ylipainoa aikuisella pitäisi laukaista perusterveydenhuollossa/työterveydessä SUURET hälytyskellot. Silloin voi helposti lisätä liikuntaa ja tehdä korjaava liike ruokavaliossa. Useimmat meistä tekevät kevyttä toimistotyötä jolloin yli 3.000 Kcal energiamäärän syöminen vuorokaudessa on lähes kaksinkertainen määrä tarvittavaan.

    1. Kiitos palautteesta. Olemme hyvin samoilla linjoilla. Eikä kirjan perusviesti ja käytännön ohjeet ole virheellisiä vaikka mukana on myös asiavirheitä.

  10. Vähän vielä noista väitteistä, joiden osalta tarvitaan faktantarkistusta ja korjausta.

    Kirjassa esitetty väite: Transrasvat nollaan. Transrasvat häiritsevät normaalia rasvojen aineenvaihduntaa ja aiheuttavat poikkeavuuksia kaikissa alaluokissa. Transrasvoja sisältää suuri osa prosessoidusta ruoasta, esimerkiksi makeiset, leivonnaiset, keksit.

    Faktantarkistus/korjaus: Tavoite on sinänsä oikea mutta toisin kuin väitetään, Suomessa ei käytännössä enää saa ravinnosta transrasvoja.

    Minusta kirjassa esitetty väite on oikein, koska transrasvojen saanti ei ole nolla, alla olevan mukaan.

    ”Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat ravinnostaan transrasvahappoja hyvin vähän, keskimäärin yhden gramman päivässä. Transrasvan suurimpia lähteitä ovat rasvaiset maitovalmisteet, juusto, voi, voita sisältävät levitteet, leivonnaiset ja lihavalmisteet. Maitorasvassa ja voissa sekä naudan rasvassa transrasvahappoja on luontaisesti 3–5 %. Teollisuuden käyttämissä leivontarasvoissa transrasvahappoja on 0–7 % ja syväpaistorasvassa 0–2 %. Transrasvahappoja voi olla kuiva-aineista valmistettavissa ruoissa ja kastikkeissa, pitkään säilyvissä tai kreemiä sisältävissä leivonnaisissa ja kekseissä sekä uppopaistamalla valmistetussa grilliruoassa.” (lainaus Sydän.fi sivustolta)

    Kirjassa esitetty väite: On toistuvasti todettu, että lääkkeiden vaikutus tyypin 2 diabeteksen komplikaatioi­den ennaltaehkäisyssä on minimaalinen tai jopa haitallinen. Diabetes ja sen vaaral­liset komplikaatiot pystytään ennaltaehkäisemään ja peruuttamaan ainoastaan elin­tapahoidolla.

    Faktantarkistus/korjaus: Väite on virheellinen. Toki on selvää, että elintapojen muuttaminen on ensisijaista ja keskeistä. Kuitenkin GLP-1 -agonistit ja SGLT-2 antagonistit ovat tutkimuksissa huomattavasti vähentäneet diabeetikoiden sydänkuolleisuutta.

    Kirjan väitteen voidaan katsoa edustavan mielestäni myös tätä tapausta: ”Vaikeaa insuliiniresistenssiä potevilla kakkostyypin diabeetikoilla oli muihin verrattuna viisinkertainen riski sairastua nefropatiaan eli diabeettiseen munuaistautiin. Nefropatian riski kasvoi, vaikka verensokeritasapaino olisi ollut hyvä.
    – Se on tutkimuksen suurimpia havaintoja: pelkkä verensokeritasapainon hoitaminen ei torju munuaistautia, vaan on tähdättävä myös insuliiniresistenssin hoitoon, xxxxxx toteaa.” (lainaus Diabetes sivuilta)

    1. Transrasvoista vain sen verran, että kommenttisi on kyllä totta. Mutta, jos lähdemme nollalinjalle, niin sitten tulee muualle valtavia rajoitteita ja jokin muu kirjan suositus muuttuu ristiriitaiseksi. Ymmärsin, että kirjassa nimenomaan tarkoitettiin niitä transrasvoja, joita rasvojen kovetuksessa syntyi takavuosina.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *