Terveys & tiede

Mitä yhteistä on Uppo-Nallella ja Elisabeth Bikillä?

Toukokuussa Kivinokan kesäteatteri sensuroi 40 vuotta vanhan Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtausta rokotevastaisten painostuksen ja uhkailun seurauksena. Kyseinen kohtaus on siis näytelmän alkuperäistekstissä eikä liittynyt millään tavalla meneillään olevan rokotuskampanjaan.

Yksi painostuksen motorisoijia oli Maria Nordin, joka Twitterissä nosti näytelmän rokotuskohtauksen esiin. Myöhemmässä twiitissään hän riemuitsi teatterin ilmoittaessa kohtauksen sensuroinnista.

Tällainen tapahtuma lienee harvinainen poikkeustapaus?

Valitettavasti on todettava, että tällainen virheellisestä tiedosta ja parjaamisesta alkava toiminta, johtaen lopulta maalittamiseen ja uhkailuun, ovat ilmiöinä arkipäiväistyneet. Jokainen somessa luotettavaa ja tutkittua tietoa tarjoava henkilö joutunee ilmiön kohteeksi jossain määrin.

Syy ilmiön yleistymiseen on todennäköisesti sen tehokkuus. Tiedämme, että virheellisen tiedon jatkuva toistaminen on tehokasta kompromissiharhasta johtuen. Kun tarpeeksi monta kertaa kuulee väitteen, tulkinta muuttuu väitteen suuntaan, oli väite tosi tai ei.

Vaikka emme uskoisikaan propagandan olevan totta, otamme sen tahattomasti huomioon hakiessamme keinotekoisia kompromisseja.

Lopulta maalittamisen ja uhkailun avulla saadaan myös konkreettisia vaikutuksia aikaan. Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtauksen nousu laajasti levinneeksi uutiseksi sekä näytelmän sensurointi on tästä erinomainen esimerkki.

Tiedossani on monia muita vastaavia yrityksiä

Miksi otsikossa mainitaan hollantilainen tutkija Elisabeth Bik? Hän on tieteentekijöille tuttu ja hyvin aktiivinen tieteellisissä julkaisuissa olevien plagioinnin, huijausten ja feikkitulosten paljastaja.

Nostettuaan tänä keväänä esiin marseillelaisen infektiolääkärin Didier Raoultin julkaisujen laatuongelmat PubPeer-alustalla ja Twitterissä, hän ei saanutkaan selitystä ja perusteluja julkaisujen osalta vaan hänet on uhattu haastaa oikeuteen.

Kyseessä on sama Raoult, jonka klorokiiniväitteet saivat Donald Trumpinkin virheellisesti hehkuttamaan klorokiinia Covid-19 -infektion hoidossa.

On ennenkuulumatonta, että tieteellinen keskustelu voisi johtaa oikeuskäsittelyyn, sillä tieteellisiä kiistoja ei tietenkään voi oikeudessa ratkaista. Bikin tueksi onkin syntynyt tieteentekijöiden somekampanja.

Lähempänä oleva esimerkki on kollega Jan Sundell, joka on avoimesti kertonut julkisuudessa, miten hän on joutunut häirinnän ja uhkailun kohteeksi. Hänestä on tehty rikosilmoitus (joka ei edennyt edes esitutkintaan), häiriösoittoja ja mm. Sundellin Facebook-sivuilta poimittujen kuvien katalogien jakamista mm. esimiehille, lääkäriliittoon ja tasa-arvovaltuutetulle perverssioväittein höystettynä.

Jaetuissa viesteissä vaadittiin Sundellille potkuja tai ainakin vakavaa varoitusta. Sundellin kirjan kustannuspäällikölle soitettiin, ettei kirjaa saisi julkaista. Kun kirja julkaistiin, kustantajaa uhkailtiin rikosilmoituksella ja oikeudella.

Itselläni on omakohtaista kokemusta varsinaisesta uhkailusta, kun kirjoitin vuonna 2016 Fitline-tuotteisiin liittyvistä perusteettomista terveysväitteistä. Pari vuotta myöhemmin käynnistyi yrityksen kautta uhkailukampanja.

Lievempiä omia tapauksia ovat lähinnä kirjastani ja sidonnaisuuksista levitetyt virheelliset väitteet. Niitä levittivät ne tahot, joiden liiketoimintaa kirjan sisältämä tutkittu tieto uhkasi.

Alkuvuodesta Professoriliiton jäsenet valitsivat minut Vuoden Professoriksi. Tästä seurasi se, että pääasiassa samat tahot, jotka olivat aktiivisia edellä kuvattujen virheellisten kirjaväitteiden kanssa, lähettivät kirjeitä Professoriliitolle pahoitellen valintaa.

Varsinaisia vaatimuksia eivät hyvin samanlaiset ja selvästi yhdessä koostetut kirjeet esittäneet. Lähinnä kirjeissä haluttiin tuoda esiin, että olen ”kiistanalainen” henkilö. Kiistanalaisuus syntyi luonnollisesti siitä, juuri nuo kirjeiden lähettäjät olivat tämän ”kiistan” toinen osapuoli.

Miten parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun tulisi reagoida?

Ymmärrän hyvin, että kesäteatteri toimi kuten toimi enkä halua kritisoida päätöstä, jolla he saivat työrauhan lastenteatteriinsa.

Yhtä selvää on kuitenkin se, että mikäli annamme perusteettomille väitteille uhkailuille periksi, olemme kaltevalla pinnalla – ellemme jo vapaassa pudotuksessa. Historia on osoittanut, että perusteeton itsesensuuri johtaa juuri siihen mitä itsesensuurilla pyritään välttämään.

Jos virheellisillä väitteillä ja öykkäröinnillä pääsee haluamaansa lopputulokseen, lipsumme vähitellen ja huomaamatta tilanteeseen, jossa mielipiteet korvaavat faktat ja eniten huutavan viesti muuttuu totuudeksi.

Parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun on kaksi mahdollista toimintatapaa: Reagoimattomuus tai vastustaminen.

Reagoimattomuus voi olla paras tapa silloin, kun kyseessä on marginaalisen toimijan puskista huutelua tai huonoa somekäytöstä. Reagoimattomuudella estetään ainakin yksi öykkärin tavoite: näkyvyyden saaminen.

Esimerkiksi väitteet rokotteiden sisältämistä tietokonesiruista voi jättää omaan arvoonsa vaarantamatta yhteiskunnan käsitystä oikeasta tiedosta. On syytä luottaa väestön medialukutaitoon perusasioissa.

Reagoimattomuus virheellisiin väitteisiin voi kuitenkin vinouttaa kompromissiharhan seurauksena tulkintaa siitä mikä on totta ja mikä ei. Kun saman virheellisen väitteen havaitsee monta kertaa, tulkintamme muuttuu huomaamatta väitteen suuntaan. Näin virheellisen tiedon jakaja pääsee vähitellen tavoitteeseensa.

Sen vuoksi laajalle levinneisiin tai toisaalta kriittisiin ilmiöihin liittyviin virheellisiin väitteisiin tulisi aina reagoida. Esimerkeiksi näistä teemoista käy vääristellyt tiedot rokotteiden haitoista taikka perusteettomat lupaukset vaikuttamattomista hoidoista vakaviin sairauksiin. Samalla tulisi kuitenkin varoa virheellisen väitteen toistamista.

Kun reagoinnista seuraa maalittamista ja uhkailua, tilanne muuttuu haastavammaksi. Sen sijaan, että antaa periksi ja ryhtyy itsesensuuriin, tilanteeseen on kolme tehokasta toimintamallia:

  • Asian käsittely omassa sidosryhmässä
  • Asian tekeminen mahdollisimman julkiseksi
  • Ilmoituksen tekeminen viranomaisille.

Usein tehokkainta on käyttää kaikkia kolmea samaan aikaan tilanteen vakavuudesta riippuen.

Uhkailusta kertominen esimiehille ja sidosryhmälle ennen kuin se on laajasti julkisuudessa, vähentää omassa piirissä ilmiön uutisarvoa ja epäilyksiä oman toiminnan asiallisuudesta.

Vaikka julkiseksi tekeminen lisää tietysti paradoksaalisesti julkisuutta asialle, voi se olla tehokas toimi silloin kun kyseessä on uhkaileva yritys tai toimija, jolle imagohaitta voi olla merkittävä. Itse saamani uhkailu Fitline-tuotteiden valmistajilta päättyi siinä vaiheessa kuin Turun Sanomien toimittaja otti yhteyttä uhkailijaan ja teki siitä laajemman uutisen.

Kolmas tapa reagoida selvään uhkailuun on yhteydenotto viranomaisiin.

Minusta teatterin tapauksessa kahden jälkimmäisen keinon käyttäminen olisi ollut kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin itsesensuuri, vaikka teatterin tekemän ratkaisun hyvin ymmärränkin.

Nyt jäämme odottelemaan mitä muuta ei saisi jonkun mielestä esittää teatterissa tai muualla.

14 kommenttia

  1. Rokotevastainen Maria Nording on sitä mieltä että korvatulehdus johtuu siitä että ei hyväksy sitä mitä kuulee. Maria sai varmaan hirveän kovatulehduksen tästä näytelmästä.
    Ehkä reikä hampaassa korjaantuu, kun ottaa vaan syliin.

    1. Voisimme siis mennä ja huutaa kuorossa Nordingille kaikenlaista mistä hän ei pidä, ja sitten voisimme katsoa kuinka kauan kestää ennen kuin hänen korvansa halkeavat?

  2. Nämä Nordinin jutut ovat vanhaa viiniä uudessa leilissä. Sairastuminen on jotenkin omaa syytä eli ”sairaus on seurausta synnistä”

  3. On hyvä että tuot tämän nurjan puolen esiin liittyen nykyiseen tieteentekemiseen ja siitä keskustelemiseen sosiaalisessa mediassa. Juurikin hyökkäys ja mustamaalaus joka on kohdistunut Elisabeth Bikiä kohtaan on ollut järkyttävää luettavaa ja katsottavaa.
    Jokainen voi tehdä haun hänestä nettisivuista ja esim. YouTubesta, ja seurata asiaa.

    Toki haluaisin nostaa esiin kolikon toisen puolen. On erityisen ikävää että lääketieteellisten instituutioiden edustajat yrittävät voimalla ”tuhota” huippuasiantuntijoiden uria, saavutuksia ja vaatia lääkärinlisenssien peruuttamisia silloin kun nämä esittävät tieteellisesti perusteltuja kantoja, jotka ovat ristiriidassa vakiintuneisiin ja hyväksyttäviin ”normeihin”.

    Esimerkkinä voisin mainita prof. Tim Noakes Etelä-Afrikasta joka on todistanut ettei ns. Standard Amerikan Diet -ravitsemus-suositukselle ole olemassa kestävää tieteellistä pohjaa. Tälle perustuu periaatteessa kaikkien länsimaiden ruokasuositukset.
    Lainaus https://www.diabetes.co.uk/news/2018/jun/low-carb-guru-professor-tim-noakes-again-found-not-guilty-of-misconduct-94449754.html -sivustolta:
    “The tweet dates back to 2014 and since then Prof Noakes has defended himself at a series of trials. He was also at risk of losing his medical license.
    But Prof Noakes, formerly a high carb advocate until he changes his views upon examining the science, knew his message was correct. Throughout the trial he has frequently reiterated his stance that current international dietary guidelines – where high carb consumption is still recommended for people with and without diabetes – are not based on rigorous evidence.”
    Koska hänen väitteellä ON tieteellinen pohja, hänet on vapautettu kaikista syytteistä. Jokainen voi vaan kuvitella minkälaisen painostuksen alla hän on ollut viimeiset viis-kuusi vuotta!

    Myös arvostetut tieteellisten julkaisujen toimittajat ovat joutuneet kohteiksi. Vaikkapa Nina Teicholz julkaistuaan artikkelinsa, vastaavasta aiheesta kuin Tim Noakes, BMS-julkaisussa.
    https://www.bmj.com/content/351/bmj.h4962

    Koska me täällä Suomessa uskallamme kyseenalaistaa meidän nykyisiä ruokasuosituksia? Yksi lääkäri, jonka nimeä en mainitse, taisi yrittää – turhaan. Hänet onkin leimattu loppuelämäkseen.

    1. Kiitos alkupään kommentista.

      Loppuosan osalta en nyt ihan ymmärrä miten saat tähän sekoitettua karppausteeman. Karppaukseen liittyy hyvin paljon erilaista fanaattista toimintaa ja mielipiteitä. Minusta tuo Noakes on ollut yksi disinformaation jakajista, puhumattakaan Teicholzista, jonka toiminta ei kestä vähäisintäkään kritiikkiä. Kritiikin antaminen perusteettomiin väitteisiin ei ole parjaamista ja mustamaalausta.

      Siinä olen samaa mieltä, että oikeudessä ei näitä pitäisi viedä. Ei oikeus voi koskaan todeta, onko joku kanta oikea vai väärä. Sen vuoksi myöskään ei oikeuden tulkinnan perusteella voida todeta, onko jokin väitteillä tieteellinen pohja. Miten juristi voisivat noista jotain tietää tai päättää paremmin kuin alan asiantuntijat?

      Kyllähän ravitsemussuosituksia koko ajan arvioidaan ja kyseenalaistetaankin. Mutta toistuvasti kun niitä päivitetään, mitään radikaalia muutosta ei ole tarvinnut tehdä, sillä ne ovat tutkimusnäytön mukaisia.

      1. Hyvä kirjoitus älyttömästä painostuksesta. Itse asiassa esiin nostettu Noakes joutui paikallisen systeemin jahtaamaksi, ravitsemusterapeuttien yhdistyksen ajamana. Heistä tulikin ravitsemusterroristeja, ja vaikka tuomarit eivät ymmärrä tästäkään aihepiiristä mitään, riidat ratkaistaan näytön perusteella. Noakes kehitti aika pitkän luentosarjan aiheesta oikeutta varten, löytyy tubesta jne. Vastapuoli oli pitkälti ILSIn kytköksissä, Suomessa hieman tuntematon pseudotiedejärjestö. Jos haluat tietää prosessoidun ruoan terveellisyydestä tai siitä, ettei sokeri oikeastaan ole kuin tyhjiä kaloreita, liikut vain enemmän, niin ILSI is your place to go. Noakes on käynyt siis aiheen mukaisen mankelin läpi ”jokainen somessa luotettavaa ja tutkittua tietoa tarjoava henkilö”, mutta kiusaajat olivatkin omia kollegoita ja virallisia tahoja.

        Noakes on myöntänyt disinformaation kirjassaan The lore of running (kestävyysjuoksijoiden raamattu, en ole lukenut). Ravitsemusosio hiilaritankkauksineen on fuulaa ”I was wrong”, hän on luvannut kirjoittaa luvun uusiksi. Hänellä myös kehitti ensimmäisen tankkausgeelin juoksijoille, ja tajusi vasta myöhemmin, ettei isompaa biasta voi olla. Samoin tajusi jälkikäteen omia nuoruuden mittauskäppyröitään tutkien, että insuliiniresistenssi oli jo tuolloin näkyvissä (lue: viimeinen henkilö hiilaritankkaukselle). Hän on T2D, joka hoitaa sitä 100v vanhoin menetelmin. Ruokaohjeensa ovat saaneet nimensä muinaisuudesta, ”banting” sen lihavan haudankaivajan mukaan.

        Noakes on kunnostautunut paitsi disinformaation levittäjänä niin sen paljastajana. Waterlogged kirja ja kirjoitus oliko se Lancetissä lopettivat eraan urheilujuomajätin vastuuttoman markkinoinnin ja älyvapaan ”zero tolerance to dehydration” sloganin. Maratoonarit joivat ennen, aikana ja jälkeen niin paljon, että painonsa nousi! suorituksen aikana. Varsinkin naiset alkoivat kuolla hyponatremiaan. Jossain vaiheessa oli unohtunut, että olympiamaratooneja on voitettu ilman nestepisaraa suorituksen aikana.

        Seuraavaa pidät varmaan disinformaationa, minä disinformaation paljastuksena. Sisuuntuneena oikeuteen vetämisestä ja pseudotiedefaktoista, Noakes lähti tutkimaan, mistä kolesteroliteoria ”tiede” sai alkunsa. Tuloksena on perusteellinen historiakatsaus nimellä Ancel Keys’ cholesterol con. Okei, taas sama herra, siitä puhuminen piti jo lopettaa. Historia pitää kuitenkin tuntea
        https://thenoakesfoundation.org/news/ancel-keys-cholesterol-con-part-3-by-prof-tim-noakes
        JR

      2. Sinulle Noakes in sankari ja uhri ja paljastaa disinformaatiota. Minulle hän on henkilö, jonka väitteisiä on toki paljon perääkin mutta myös todella paljon väitteitä, jotka eivät kestä kritiikkiä. Disinformation jakajan voi tunnistaa ilman perehtymistä itse teksteihin sillä, että fokus vaihtelee ja jokaisen fokuksen kohdalla valinta kohdistuu siihen, joka on vastoin tieteetenkijöiden kulloistakin näkemystä. Aluksi kohteena oli hiilarit, sitten diabetes ja nyt kolesteroli.

        Puhut historian tuntemisesta mutta kommentistä ei käy esiin haluatko tuntea historian vai pseudotieteen historian. Kummankin tunteminen on toki tärkeää mutta eri syistä.

        Ancel Keys on tyypillinen kohde tällaiselle pseudotieteelliselle historialle, sillä kaveri on jo kuollut, eikä voi enää puolustautua. Monet Keysiin liittyvät väitteet eivät kestä lainkaan kriittiistä tarkastelua. Tätä ilmiötä on moni pohtinut, esim tässä dokumentissa on vedetty yhteen erilaisia väitteitä Keysistä, joita myös Noakes on toistanut. https://truehealthinitiative.org/wp-content/uploads/2017/07/SCS-White-Paper.THI_.8-1-17.pdf

        Noakesin tapauksessa voinee siis todeta että hänen saamassa kritiikissä on perusteitakin eli ”ei savua ilman tulta”.

  4. Kommenttini ei juuri liity alkuperäiseen blogipostaukseen, vaan koskee mrna-rokotteen mahdollisia / varmaankin epätodennäköisiä riskejä, joihin toivoisin asiantuntijan näkökulmaa.

    Oheiseen kirjoitukseen (https://blogs.sciencemag.org/pipeline/archives/2021/01/11/rna-vaccines-and-their-lipids) tulleissa kommenteissa tutkija (tai sellaisena esiintyvä) nimeltä J.W. Ulm pohdiskelee sitä, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia mrna-rokotteella voisi EHKÄ olla. (Viittaan tässä lähinnä kommenttiin, joka alkaa sanoilla ”Derek,Thank you immensely for this thorough explication on the mRNA vaccines’ lipid nanoparticles”. Ulm kirjoittaa esimerkiksi näin (tosin tämän kohdan asettaminen oikeaan kontekstiinsa vaatinee koko kommentin lukemista):

    ”The nightmare scenario would be if e.g. the mRNA vaccines’ lipid nanoparticles are, indeed, crossing the BBB and getting endocytosed into critical glial cells, like oligodendrocytes, or even worse, into neurons themselves in the brain and spinal cord, putting a bullseye on these critical cells for cytotoxic CD8 lymphocytes. If so, we’d be setting the stage for a rash of multiple sclerosis and ALS-type clinical scenarios down the road with multiple boosters. My old medical colleagues have been getting especially concerned about this possibility, and I think this may be behind the recent sharp plunge in willingness among more and more healthcare workers to take the mRNA vaccines. in the absence of long-term safety or efficacy data, which is an unfortunate shortcoming given the pandemic’s urgency, we can only go with fragmented hints here and there about potential downstream issues, so we need a wealth of information with full transparency to make up for that shortcoming. ”

    Onko tämän kaltainen huoli käsityksesi mukaan millään tavalla relevantti? Itse en siis osaa sitä arvioida, kun en millään tavoin näitä asioita tunne enkä osaa muodostaa kokonaiskuvaa – siksi kysynkin näkemystäsi. Voisiko uusilla mrna-rokotteilla olla tuossa kuvatulla mekanismilla syntyviä haittavaikutuksia, jotka ilmenisivät vasta vuosien päästä (jolloin tietysti on myöhäistä asiaan vaikuttaa)? Onko huoli millään tavalla relevantti? Onhan kuitenkin niin, että mrna-rokotteet OVAT uusia – eikä tietoa pitkän aikavälin vaikutuksista näin voikaan olla.

    Itse en siis näistä asioista ymmärrä mitään, ja oikein mielelläni olisin väärässä (tai siis kuulisin, ettei tuollaiselle huolelle ole perustetta). Asia kyllä ahdistaa itseäni! Kuitenkaan en kuvittele osaavani millään tavalla arvioida tätä asiaa (ja siksi siitä kysynkin). Tiedostan hyvin sen, että itselläni ei täytenä maallikkona ole mitään valmiuksia ottaa asiaan kantaa.

    Silti tämä kaikki ahdistaa ja pelottaa. En sitten tiedä, onko kyseessä vain lähinnä teoreettinen huoli, vaikka sille jotain perusteita olisikin. Jopa tuo Ulmkin jossain kommentissa myöntää, että ”the mRNA vaccine protocols are still quite likely to be safe”. Ajatus siitä, että tuon kaltaisia vaikutuksia VOISI edes teoriassa tulla, tuntuu kuitenkin hyvin häiritsevältä. Olen pian itse rokotusvuorossa, ja asia ahdistaa kovasti. Näistä asioista luettuani esim. pohdin jo ahdistuneena, tuleeko rokotteen jo saanut puolisoni saamaan siitä jotain pysyviä, paljon myöhemmin ilmeneviä haittavaikutuksia. Niin kovasti toivoisin, että tällaiset huolet ovat turhia!

  5. Kiitos Juhani kommentistasi Noakes liittyen. Ei hän ihan sankari ole minulle, mutta lähellä. Urheilu-biblia, hiilarigeeli, liian vesitankkauksen vaarallisuus ja soda-urheilujuoman vastuuttoman puskemisen lopettaminen. Saavutuksia ja siihen päälle systeemiä vastaan oikeudenkäynti. Lääkärinoikeudet naulaan 140 sanan twiitin perusteella? haloo.

    Tiedän tunteen, kun alkaa tuntua siltä, että usual care on lähempänä useless care, sanaleikki englanniksi. Sattumoisin takinkääntömme tapahtui saman kirjan perusteella: New Atkins new you, Noakes luki sen paljon aiemmin. Ihmetellen, miksi tuntemansa tiedemiehet (mm. Phinney) sotkeutuvat tähän soopaan, kaikkihan tiesivät Atkinsin puoskariksi. Proffa kun oli, tarkisti joka lähdeviitteen -ja muutti mieltään.

    Kun itsekin tajusin, että välttääkseni T2D (sen geneettisen, koska isilläkin oli?) on parasta välttää käypä hoito ja diabetesliitto -ohjeita ja ymmärtää hieman hormonimetabolian päälle, niin epäilys herää muuhunkin. Käy kuten kuvailet: mikä muu voisi olla vinksallaan -tuleekin oletusarvo.

    Tieteentekijöiden käsitys voi olla vakiintunut väärin, mistä hyvä tarina iltalukemiseksi. Historiaa tarjolla, ja miten vaikeasti virallinen käsitys muuttuu. Löytyy myös sana disinformation, jolla tarkoitetaan WHO:ta.

    https://www.wired.com/story/the-teeny-tiny-scientific-screwup-that-helped-covid-kill/ Pisaralla pidemmälle vaiko sittenkin aerosolilla, mistä kummasta 5 microm tuli rajaksi? Pöytiä ei kannata pyyhkiä nähdyllä innolla, jos aerosoli onkin se pääasiallinen leviämiskeino jne. Pieni virhe, isot seuraukset.
    JR

    1. Tutkimusten mukaan T2D voidaan estää myös suositusruokavaliolla ja siitä on eniten näyttöä. Keto/VHH on hypetetty mutta ei ole merkittävästi tehokkaampi ja vielä pitkäaikainen näyttö tästä hyvin rajoittavasta ruokavaliosta puuttuu.

      Tietenkin tiede korjaa itseään ja on totta vain tähän saakka. Mutta muutos tapahtuu tutkimusnäytöllä, ei pelkästään kiistämällä, kuten Noakeskin on osin toiminut.

    2. Tuon linkin takana olevaa juttua lueksittuani en malta olla kommentoimatta kohtaa jossa todettiin ”tähän tarvitaan historiantutkija”. Humanisti.
      Nimenomaan humanistisen tutkimuksen tarvetta yleensä vähätellään. Tutkimusmäärärahoja leikataan kaikilta vähän ja sitten ”mihinkään johtamattomalta perustutkimukselta” vähän enemmän, sitten ”ihan joutavilta humanisteilta” vielä vähän lisää.

      Huuhaamaakarien siteeraamat tiedemiehet ovat useimmiten lääkäreitä tai insinöörejä (soveltavien tieteiden harjoittajia), perustutkimusta tekevät luonnontieteilijät eivät niin usein puhu pehmoisia. Eivätkä humanistit, joille on ensimmäiseksi osoitettu mitä tarkoittaa lähdekritiikki.

      Kyse tietenkin on aste-eroista eikä tietenkään kielitieteilijään vetoaminen olisi edes vakuuttavaa jos halutaan esittää luonnontieteellistä puppua.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *