Terveys & tiede

Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

(kuva muokattu hieman ja päivitetty 13.1.2022 klo 14.55)

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Vaikka tutkittu tieto on kaikille sama, tiedon vajavaisuus mahdollistaa erilaiset tulkinnat

Alla olevaan kuvaan olen hahmotellut erilaisia kysymyksiä, joiden osalta asiantuntijoiden kannat voivat vaihdella eri suuruisesti. Mikäli tutkimusnäyttö on hyvin vahvaa, asiantuntijoiden välillä vallitsee hyvin vahva konsensus.

Tieteen käsityserot riippuvat tarkasteltavasta ilmiöstä. Oikealle nousevien viivojen väli kuvaa erojen suuruutta symbolisesti. (mukaeltu teemaan sopivaksi Maunu Penttisen luvalla kirjasta ”Fyysikon kanssa treffeille”)

Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi veren kolesterolin yhteys valtimotaudin synnyssä ja covid-19-viruksen olemassaolo. Vahva konsensus on myös siitä, että D-vitamiinilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmässä ja että PCR-testi on luotettava tapa todeta taudinaiheuttajia elimistössä.

Myös koronarokotteiden tehosta on hyvin mittava tutkittu tieto, joka on osoittanut, että rokotteilla on huomattava teho koronainfektion estossa – huolimatta siitä, että rokotteiden teho omikron-variantin aiheuttamaa tartuntaa kohtaan onkin heikentynyt. Estäväthän rokotteet edelleen kuitenkin vaikean tautimuodon tehokkaasti.

Oireisille tehdyt kotitestit ovat jossain määrin myös yleisesti hyväksyttyjä, vaikka niiden herkkyys onkin selvästi heikompi kuin PCR-testin.

Teemat, joiden osalta on vähemmän vahva tutkimusnäyttö, ovat luonnollisesti juuri niitä, joissa asiantuntijoiden kannat eroavat. Juuri alussa luetellut kysymykset ovat niitä.

Se, että asiantuntijoilla on vajavaisen näytön tilanteessa erilaisia tulkintoja, ei ole sinänsä ongelma eikä sitä pidä tulkita tieteen tai asiantuntijuuden kriisinä.

Tieteeseen kuuluu jatkuva kyseenalaistaminen ja erilaisista tulkinnoista keskustelu. Tämä keskustelu usein ymmärretään väärin. Se tulee ymmärtää juuri tieteellisenä eikä perinteisenä riitelynä.

Tieteentekijöissä ja asiantuntijoissa on myös omat toisinajattelijansa

Epidemian aikana on yleistynyt videoiden käyttäminen tiedon lähteenä. Tämä on mielestäni mahdollistanut tieteen toisinajattelijoiden poikkeuksellisen suuren näkyvyyden. Tieteen toisinajattelijoilla tarkoitan tässä yksittäisiä henkilöitä, tutkijoita tai asiantuntijoita, jotka jakavat valitsevan tutkimustiedon vastaista informaatiota.

Tällaisia esimerkkejä ovat väitteet klorokiinin, ivermektiinin tai vaikkapa suurten D- tai C-vitamiininannosten tehosta koronainfektion estossa ja hoidossa. Koska nämä toisinajattelijat esiintyvät tieteentekijän tai lääkärin roolissa, on videon katselijan vaikea erottaa, milloin on kysymys luotettavasta tiedosta ja milloin silkasta disinformaatiosta.

Videoissa on lisäksi disinformaation leviämistä voimistavia ominaisuuksia. Videoissa puhuu oikea ihminen, joka viestii vakuuttavan ja tunteikkaan oloisesti. Väitteitä ei ole helppo tarkista, sillä lähteitä ei tarvitse tuoda esiin kattavasti. Lisäksi kriittiset asiantuntijat eivät yksinkertaisesti ehdi tai jaksa koluta netin videoita läpi ja nostaa esiin niissä esitettyjä perusteettomia väitteitä.

Videoita voi pitää erityisen epäluotettavina tutkitun tiedon lähteinä tässä tilanteessa.

Toki videot voivat olla toimivia monien asioiden opiskelussa. Mutta ajankohtaisten, kiistanalaisten asioiden selvittämisessä tieto kannattaa hakea tieteellisistä julkaisuista, joissa myös lähteet ja alkuperäinen data ovat tarkistettavissa.

Politiikka ja resurssien rajallisuus sekoittavat pakkaa

Vaikka vaikeusastetta jo edellisessä kuvauksessa olisi riittävästi, pakkaa sekoittaa lisäksi politiikan tuleminen mukaan.

On tärkeää muistaa, että yhteiskunnan torjuntatoimet eivät ole pelkkää tiedettä tai lääketiedettä. Päätökset ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia, johon vaikuttavat myös poliittisten päättäjien kuvitellut ja todelliset väestön odotukset tehokkaista ja järkevistä toimista.

Päätöksenteossa vaikuttavat myös huomattavasti lainsäädäntö sekä yhteiskunnan ja terveydenhuollon resurssit. Esimerkiksi oireettomien kotitestauksen järkevyyteen vaikuttaa testin luotettavuuden ja vaikuttavuuden lisäksi myös testauksen kustannukset ja haitat.

Mielestäni kannattaa pitää mielessä myös se, että kotisohvalta vaadittu päätös todennäköisesti muuttuisi aika tavalla, jos tuosta päätöksestä seuraisi yhteiskunnan toimia ja niistä pitäisi kantaa vastuu.

ps. Tänään on viimeinen päiväni professoriliiton Vuoden professorina. Tänään nimittäin valitaan vuoden 2022 professori. Onnitelen huomionosoituksen saajaa jo etukäteen.

11 kommenttia

  1. Nyt ainakin koronan suhteen tulee mukaan myös poliittisuus siinä muodossa, että jotkut poliittiset piirit suosivat rokottamattomuutta ja sellaisia lääkkeitä ja hoitoja, joita tieteelliset tutkimukset eivät tunnista tehokkaiksi.

    Aina on lääkäreitä, jotka ovat valmiita määräämään esim. invermektiiniä koronaan. Ja koska jutussa on mukana myös lääkäri, niin meidän taviksien silmissä se saadaan näyttämään siltä, että se olisikin jotain tieteellistä ja tehokasta ja että jossain porukassa tämä sairaus kuuluu hoitaa näin.

    Ei kai meille ole syntymässä hoitona , erilaisia ”poliittisesti korrekteja” lääkinnällisiä käytäntöjä?

  2. Olisiko syy siinä että Poliitikot ovat tottuneet vääntämään tutkitun tiedon politiikan tavoitteiden mukaisesti?
    – Yhtenä esimerkkinä on metsä joka onkin muuttunut metsäpolitiikaksi.
    – Toisena esimerkkinä lajikato siinä mittakaavassa kun sitä esitetään.
    – Jotain +10 vuotta sitten taisivat Oulun lääketieteen professorit lausua jotain seuraavanlaista: Tieteellisen apurahan jakoperuste on poliittisen päätöksenteon tulos.
    – Vuoden 2012 TM rakennusmaailmassa oli artikkeli jossa todettiin:
    Rakennusten energiatodistus työryhmästä oli asiantuntijat suljettu ulos
    Matemaattisten kaavojen tuloksista tehtiin poliittisia äänestyksiä.
    Lopputuloksena tuli 2013 laki joka antaa parhaan tuloksen suurten kaupunkien kivihiilikaukolämmölle. Tuloksen joka on yhtä hyvä maakuntien biokaukolämmön kanssa.
    Maskikiistan aikaan aloin ihmetellä ja löysin jo mykkäelokuvien ajalta dokumenttia maskien käytöstä sairaaloissa. Julkaisuhakujen perusteellä löytyy digitalisoidut julkaisut….jotka yltää…..60 luvulle?

  3. Kiitoksia blogista. Siinä nostettiin tärkeitä asioita esille, mutta jätettiin joitain ilmiöitä tutkimatta. Nostan niitä esiin alla kadessa eri kappaleessa.

    On totta, että disinforrmaatiota ja informaatiota on vaikea erottaa toisistaan. Näin ollen disinformaatio voi ollakin informaatiota ja informaatio disinformaatiota esittäjästä riippuen. Luotettavuuteen vaikuttaa mielestäni pääasiassa median viestinnan monipuolisuus ja eri näkemyksista keskustelu. Kun tiedekritiikki, joka kuuluu tieteeseeen, pyritään leimaamaan joko disinformaatioksi, tiedevastaisuudeksi tai salaliittoteoriaksi, normaali kriittinen ihminen ajattelee että jossain on jotain pahasti pielessä.

    Kun media näyttäytyy hallituksen tiedotustoimistona, on suuri vaara , että demokratiassa tärkeät toisinajattelijat vaiennettaan. Kun asiasta tulee yhden totuuden asia ja asian kritisointi on jopa ”vaarallista” ollaan jo matkalla maailamaan, jossa en itse ainakaan voi hyvin. Kun asiasta synnytetään pelko omasta turvallisuudesta, myös perustelemattomat pakkotoimenpiteet tuntuvat hyvältä. Lisäksi voidaan etsiä syytetty ryhmä, syyttää sitä ja vaikeuttaa sen elämää. Tämä edelleen parantaa pelkohysterian vallassa olevien ihmiseten mielialaa tilapäisesti ja syventää psykoosia. Tämä on luonnollisesti ”ääriskenaario”

    1. Missä asiassa olet huomannut, että disinformaatio olisi informaatiota?
      Sanoisin, että kaikki kritiikki ei ole samanarvoista. Kritiikki pitäisi perustella hyvällä todistusaineistolla, ehkä vastaavalla, eikä millä tahansa. Vai onko sinusta järkevää, että yksi perustelee näkemyksensä laadukkaalla tutkimusaineistolla ja toinen huonolaatuisella tutkimuksella?

  4. Tiedekritiikki vai kriittisyys tieteelle. Se kritiikki, joka kuuluu tieteeseen, nousee tieteen itsensä sisältä ja siellä se pitkälti pysyykin. Se kritiikki, mikä löytyy youtubesta on yleensä jotain muuta.

    Silloin kun tiede leimaa jonkin asian disinformaatioksi, tiedevastaisuudeksi tai salaliittoteoriaksi, niin aika usein sen voi myös siksi lukea. Maapallo pysyy pyöreänä, vaikka muutakin kriittisesti väitetään.

    Silloin kun kaksi tahoa syytää toisiaan disinformaatiosta, sivusta katsojalta tarvitaan lähdekritiikkiä ja medialukutaitoa.

    Hallitus tekee poliittisia päätöksiä. Niiden kritisointi on sekin politiikkaa. Mutta ei niitä ole aina pakko kritisoida ihan vain siksi, että ne ovat politiikkaa. Usein niitä kritisoidaan asiaperusteluilla, vaikka todellinen syy olisikin poliittinen.

    Kun hallitus tekee päätöksen, niin tiedotusvälineen yksi tehtävä on kertoa niistä. Se on uutinen. Kun se kommentoi niiden järkevyyttä, se on muu kuin uutinen, kolumni tms.

    Jos ollaan tilanteessa, jossa syntyy pelko omasta turvallisuudesta, kannattaa miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että jospa oma turvallisuus todella onkin uhattuna.

    Ei kai meillä ole ollut pakkotoimenpiteitä, joita ei ole perusteltu? Perustelut voivat toki olla omasta mielestä vääriä! Pakkotoimenpiteet ovat polittiikkaa.

  5. Tutkimuksien lukeminen on varmaan hyviä niille, joilla siihen on oikeasti kykyä lukea niitä. Aika suppea joukko osaa.

    Minulle itselle viranomaisten suositukset ovat ainoa järkevä keino muodostaa oma mielipide. Heidät on siihen koulutettu!

    Jos haluaa oppia ymmärtämään asioita, niin silloin kansantajuistetut kirjat, videot, artikkelit, blokit yms. ovat käytännössä hyvä keino saada lisätietoa. Tavallaan motivoimaan. Mutta jos silloin herää epäilys viranomaisten suosituksista, niin silloin minulla soi hälytyskellot.

    Kehen voi luottaa. Minä itse luotan niihin, jotka myötäilevät virallista totuutta. En välttämättä ”viimeiseen nasaukseen saakka”, mutta vähintään suurissa linjoissa.

    Kuuntelin juuri videota, jossa rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet oli haastateltavana. Pakko tuossa asemassa on olla luotettava. Tai silloin kun vuoden professorisi nimetty kirjoittaa blokia tai kirjaa. Siitä onnittelut, vaikka pahasti myöhässähän se nyt alkaa olla; ).

    Aina kun välissä on toimittaja, niin silloin ainakin osa vastuusta siirtyy lukijalle tai kuulijalle.

    Joskus katson hieman taustoja ja pieni googlettaminen toimii. Epäily nousee: lääkäri profiloi itsensä ”valtavirtaan vastaan uivaksi”, nousee esille liian monessa yhteydessä ”kiistanalaisuuksista””, taustalta löytyy bisnestä: myy ”vastuskyvyn parannusta”, ”kursseja” tai ”pillereitä”, ”puoskaroinnilta näyttävää”, ”määrättyjä klinikoita”, ”denialistisivustoja”. Koulutustausta kiinnostaa. Poliitikolla voi olla poliitikon motiivit.

    1. Minä ”poistan varmistimen” äkkiä myös silloin kun joku vetoaa niin sanotusti väärään titteliin.
      ”Lääketieteen lisensiaatti” saa hälytyskellon soimaan, ellei syy ole ilmeinen (eli miksi asianomainen ei kerro olevansa esim. ”terveyskeskulääkäri” tai ”erikoistuva lääkäri”, lisensiaatti kun on lääketieteessä perustutkinto). Samoin vaikkapa (keksitty esimerkki) korvalääkäri jolla on omaperäiset mutta sitä varmemmat mielipiteet ihotautien hoidosta (miksei hän sitten erikoistunut ihotauteihin). ”Kasvatustieteen tohtori” jolla on salattua tietoa fysiikasta tai biologiasta, jne…
      Taitavat humanistit ja luonnontieteilijät loistaa poissaolollaan näistä humpuukimaakarien ”bileistä”. Humanisti osaa lähdekritiikin, luonnontieteilijä perusasiat.

  6. Tämmöinen käytännön esimerkki korona-ajan toimista, jolla ei ole enää tässä vaiheessa merkitystä, mutta käy hyvänä esimerkkinä erikoisista linjauksista . KRAR teki aikoinaan koronarokotuksia varten luokittelun riskiryhmiin 1.ja 2. Kummallisinta tässä luokituksessa oli, että kaikki 2.tyypin diabeetikot, joilla oli lääkitys (riippumatta siitä, oliko kyseessä tabletti vai insuliinilääkitys) sijoitettiin riskiryhmään 1.ja kaikki 1.tyypin diabeetikot sijoitettiin riskiryhmään 2.eli he saivat rokotuksen monta viikkoa myöhemmin kuin kaikki 2.tyypin diabeetikot .
    Brittiläinen NHS(National health servive) teki v.2020 tutkimuksen (josta uutisoitiin muutamassa valtamediassa Suomessakin), siinä 1.tyypin diabeetikkojen riski kuolla koronaan todettiin nelinkertaiseksi perusterveisiin verrattuna, 2.tyypin diabeetikoilla vastaava riski kuolla todettiin 2,5 kertaisiksi terveisiin verrattuna .
    1.tyypin diabetes on parantumaton autoimmuunisairaus, 2.tyypin diabetes ei sitä ole . 1.tyypin diabetes vaatii aina jatkuvan päivittäisen insuliinihoidon, riippumatta siis siitä pystyykö 1.tyypin diabeetikko syömään mitään kunnolla, jos on esim.sairaalahoidossa koronan takia, tehohoidosta puhumattakaan . Suuremmilla osalla 2.tyypin diabeetikoissa on vain pelkkä pillerihoito, osalla myös insuliinihoito, ainakin pitkävaikutteinen insuliini . 1.tyypin diabeetikoiden hoito erilaisissa elimistön tulehdus ym.tilanteissa, koronasta puhumattakaan on erittäin haastavaa 1.tyypin diabeetikoilla juuri tuon jatkuvan insuliinihoidon vuoksi, riski liian matalaan verensokeriin (hypoglykemia) tai toisaalta korkeaan verensokeriin, jopa happomyrkytykseen on suuri sekä koti, että myöskin sairaalahoidossa .
    KRARIN keskeinen peruste oli perusteluissaan : 2.tyypin diabetekseen liittyy usein lihavuus, samalla KRAR ei esittänyt puolestaan mitään faktaa siitä, että paljonko Suomessa on lihavia 1.tyypin diabeetikoita, jatkuva päivittäinen insuliinihoito altistaa helposti lihomiselle, taudin suuren esiintyvyyden johdosta Suomessa on myös paljon ikääntyneempiä 1.tyypin diabeetikoita .
    KRARIN määritysten takia alle 60v.riskiryhmäluokitusten takia , siis esim.30 vuotias 2.tyypin diabeetikko, joka ei olisi edes lihava, eikä olisi mitään kehittyneitä diabeteksen aiheuttamia komplikaatioita ja hoitona pelkkä pillerihoito oli oikeutettu saamaan 1.koronarokotteensa monta viikkoa aiemmin kuin esim.59v.lapsesta saakka 1.tyypin diabetesta sairastanut henkilö, joka olisi lihava ja jolle olisi jo kehittynyt jo myöskin diabetekseen liittyviä komplikaatioitakin .
    Väitän, että KRARIN riskiryhmäluokitus oli näiltä osin virheellinen ja koska 2.tyypin diabeetikoita on Suomessa n.kymmenkertainen määrä 1.tyypin diabeetikoihin nähden, niin sillä pyrittiin vain nopeampaan rokotekattavuuteen ja oikeasti sekä 1.tyypin että 2.tyypin diabeetikot olisi pitänyt laittaa joko samaan riskiryhmään tai jopa 1.tyypin diabeetikot 2.tyypin diabeetikkojen edelle , poislukien insuliinihoidolla olevat 2.tyypin diabeetikot .

  7. Kappas, edellä mainitsemani, ketkä diabeetikot koronan suhteen ovat olleet suurimmassa vaarassa ja siten olisivat olleet sitä myös KRARIN erikoisen rokotusjärjestyksen suhteen Suomessa on saanut vahvistusta tutkijapuoleltakin . Turha kuitenkaan KRARIlta tai Thl :odottaa mitään virheitten myöntämistä tai pahoittelemista jälkikäteen .
    https://www.mtvuutiset/aihe/diabetes/3392336

    1. Mielestäni KRAR ryhmitteli eri diabeetikot oikein riskityhmiin 1 ja 2.
      Näkemykseni perustelen sillä että Suomessa on n. 50.000 1.tyypin ja 400.000 2.tyypin diabeetikkoa. Eli suhdeluku 1:8.
      Kun vielä huomioidaan että suhteellinen osuus lihavia löytyy enemmän 2.tyypin diabeetikkojen ryhmässä, koska se on lähtökotaisesti elintapasairaus, tullaan laskennallisesti siihen lopputulokseen että sairaalakuormitus ja kuolleisuus voidaan pitää alhaisempana rokottamalla tässä järjestyksessä.
      Huomioitava on lisäksi se että vanhukset ja myös kaikki vakavia autoimmuunisairauksia sairastavat rokotettiin ensin.
      Henkilökohtaisesti koin toki hieman omantunnon tuskaa kun kuuluin 1. ryhmään vaikka 2.tyypin diabetekseni on nyt lääkkeettömässä remissiossa (aiemmin insuliinihoito!).
      Luin aiemmin linkkaamasi MTV3:n uutisen joka oli mielestäni informatiivisesti heikko ja selkeästi vain käännetty joltakin USA:n nettisivustolta. Harva suomalainen osaa edes haarukoida mitä 7% ja 11% HbA1c -arvot vastaavat meidän ”pitkän sokerin” mmol/mol luvuissa.

Kommentointi on suljettu.