(kuva muokattu hieman ja päivitetty 13.1.2022 klo 14.55)

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Vaikka tutkittu tieto on kaikille sama, tiedon vajavaisuus mahdollistaa erilaiset tulkinnat

Alla olevaan kuvaan olen hahmotellut erilaisia kysymyksiä, joiden osalta asiantuntijoiden kannat voivat vaihdella eri suuruisesti. Mikäli tutkimusnäyttö on hyvin vahvaa, asiantuntijoiden välillä vallitsee hyvin vahva konsensus.

Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi veren kolesterolin yhteys valtimotaudin synnyssä ja covid-19-viruksen olemassaolo. Vahva konsensus on myös siitä, että D-vitamiinilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmässä ja että PCR-testi on luotettava tapa todeta taudinaiheuttajia elimistössä.

Myös koronarokotteiden tehosta on hyvin mittava tutkittu tieto, joka on osoittanut, että rokotteilla on huomattava teho koronainfektion estossa – huolimatta siitä, että rokotteiden teho omikron-variantin aiheuttamaa tartuntaa kohtaan onkin heikentynyt. Estäväthän rokotteet edelleen kuitenkin vaikean tautimuodon tehokkaasti.

Oireisille tehdyt kotitestit ovat jossain määrin myös yleisesti hyväksyttyjä, vaikka niiden herkkyys onkin selvästi heikompi kuin PCR-testin.

Teemat, joiden osalta on vähemmän vahva tutkimusnäyttö, ovat luonnollisesti juuri niitä, joissa asiantuntijoiden kannat eroavat. Juuri alussa luetellut kysymykset ovat niitä.

Se, että asiantuntijoilla on vajavaisen näytön tilanteessa erilaisia tulkintoja, ei ole sinänsä ongelma eikä sitä pidä tulkita tieteen tai asiantuntijuuden kriisinä.

Tieteeseen kuuluu jatkuva kyseenalaistaminen ja erilaisista tulkinnoista keskustelu. Tämä keskustelu usein ymmärretään väärin. Se tulee ymmärtää juuri tieteellisenä eikä perinteisenä riitelynä.

Tieteentekijöissä ja asiantuntijoissa on myös omat toisinajattelijansa

Epidemian aikana on yleistynyt videoiden käyttäminen tiedon lähteenä. Tämä on mielestäni mahdollistanut tieteen toisinajattelijoiden poikkeuksellisen suuren näkyvyyden. Tieteen toisinajattelijoilla tarkoitan tässä yksittäisiä henkilöitä, tutkijoita tai asiantuntijoita, jotka jakavat valitsevan tutkimustiedon vastaista informaatiota.

Tällaisia esimerkkejä ovat väitteet klorokiinin, ivermektiinin tai vaikkapa suurten D- tai C-vitamiininannosten tehosta koronainfektion estossa ja hoidossa. Koska nämä toisinajattelijat esiintyvät tieteentekijän tai lääkärin roolissa, on videon katselijan vaikea erottaa, milloin on kysymys luotettavasta tiedosta ja milloin silkasta disinformaatiosta.

Videoissa on lisäksi disinformaation leviämistä voimistavia ominaisuuksia. Videoissa puhuu oikea ihminen, joka viestii vakuuttavan ja tunteikkaan oloisesti. Väitteitä ei ole helppo tarkista, sillä lähteitä ei tarvitse tuoda esiin kattavasti. Lisäksi kriittiset asiantuntijat eivät yksinkertaisesti ehdi tai jaksa koluta netin videoita läpi ja nostaa esiin niissä esitettyjä perusteettomia väitteitä.

Videoita voi pitää erityisen epäluotettavina tutkitun tiedon lähteinä tässä tilanteessa.

Toki videot voivat olla toimivia monien asioiden opiskelussa. Mutta ajankohtaisten, kiistanalaisten asioiden selvittämisessä tieto kannattaa hakea tieteellisistä julkaisuista, joissa myös lähteet ja alkuperäinen data ovat tarkistettavissa.

Politiikka ja resurssien rajallisuus sekoittavat pakkaa

Vaikka vaikeusastetta jo edellisessä kuvauksessa olisi riittävästi, pakkaa sekoittaa lisäksi politiikan tuleminen mukaan.

On tärkeää muistaa, että yhteiskunnan torjuntatoimet eivät ole pelkkää tiedettä tai lääketiedettä. Päätökset ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia, johon vaikuttavat myös poliittisten päättäjien kuvitellut ja todelliset väestön odotukset tehokkaista ja järkevistä toimista.

Päätöksenteossa vaikuttavat myös huomattavasti lainsäädäntö sekä yhteiskunnan ja terveydenhuollon resurssit. Esimerkiksi oireettomien kotitestauksen järkevyyteen vaikuttaa testin luotettavuuden ja vaikuttavuuden lisäksi myös testauksen kustannukset ja haitat.

Mielestäni kannattaa pitää mielessä myös se, että kotisohvalta vaadittu päätös todennäköisesti muuttuisi aika tavalla, jos tuosta päätöksestä seuraisi yhteiskunnan toimia ja niistä pitäisi kantaa vastuu.

ps. Tänään on viimeinen päiväni professoriliiton Vuoden professorina. Tänään nimittäin valitaan vuoden 2022 professori. Onnitelen huomionosoituksen saajaa jo etukäteen.