Terveys & tiede

Kuinka monta lääketiedettä on olemassa?

Kirjoittajat Juhani Kellosalo ja Juhani Knuuti

Sairauksien hoitoa ja ehkäisyä ja varsinkin niin sanottua hyvinvointia käsittelevässä informaatiossa vilahtaa monesti sana: lääketiede. Kirjoituksissa mainitaan mm. kiinalainen lääketiede, vaihtoehtoinen ja täydentävä, funktionaalinen, ja integratiivinen lääketiede. Toisaalta virallista lääketiedettä kutsutaan koululääketieteeksi. Näiden keskellä voi hämärtyä käsitys siitä, mitä lääketiede oikeasti on.

Tiede on menetelmä, jonka säännöillä toimimalla saadaan mahdollisimman todenmukaista tietoa. Tieteessä esitetään hypoteesi tai väite, joka pyrkii kumoamaan nykyisen tulkinnan asiasta. Tämän väitteen testaamiseksi kerätään havaintoja ja tehdään mittauksia. Saatuja tuloksia analysoidaan huolellisesti tilastollisia menetelmiä hyödyntäen.

Sen jälkeen saatuja tuloksia tarkastellaan suhteessa aikaisempaan tietoon asiasta ja tehdään johtopäätöksiä. Lopuksi käytetyt menetelmät, tulokset ja johtopäätökset julkaistaan, jolloin muut voivat niitä arvioida ja kritisoida ja haastaa uusilla tutkimuksilla.

Tämän perusteella on vaikea kuvitella, että olisi vaihtoehtoinen tiede. Mille se olisi vaihtoehto? Jätettäisiinkö jokin noista vaiheista pois? Olisiko olemassa vaihtoehtoista matematiikkaa, geologiaa tai fysiikkaa? Vaihtoehtoja tieteen vaatimukset täyttäville oppirakennelmille ei ole, sillä jokaista tieteenalaa on lopulta vain yksi.

Tämä koskee myös lääketiedettä. Sen piiriin kuuluu kaikki tieteen kriteerit täyttävä tieto ihmisen psykofyysisestä rakenteesta ja toiminnasta, sen sairauksien syntymekanismeista, ehkäisystä ja hoitamisesta. Kaikkea ei vielä tiedetä, ja tiedon käytäntöön soveltaminen on inhimillistä toimintaa omine puutteineen. Silti lääketieteen ydin ja ohjenuora on luotettavaan näyttöön perustuva harkittu toiminta – joskus toimimatta jättäminen.

Jos on vain yksi omana tieteenalanaan erottuva, mitä sitten kaikki muut lääketieteeksi nimitetyt ovat? Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin käännösvirheestä. Näiden muualla, usein rapakon takana, syntyneiden hoitokäsitysten nimikyltit on suomennettu niin, että englannin sana medicine on tulkittu yksioikoisesti lääketieteeksi. Sitä se ei läheskään aina tarkoita, vaan sen merkityksiä ovat myös esimerkiksi lääke, rohto, hoito, hoitosysteemi. Tiukasti ottaen lääketiede on englanniksi medical science.

Usein, ja varsinkin puheena olevissa tapauksissa, sanan medicine oikeita käännöksiä ovat hoito tai lääkintä. Traditional Chinese medicin on kiinalaista kansanlääkintää tai perinteistä kiinalaista lääkintää, antroposophic medicine on antroposofista lääkintää jne.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö esimerkiksi kansanlääkinnän hoitokeinoissa voisi olla toimivia, jotka tutkimusnäytön jälkeen voitaisiin hyväksyä lääketieteen piiriin. Tällaisia on löytynytkin, mutta tämä ei tee kansanlääkinnästä kokonaisuudessaan tiedettä. Monet sen hoitoyritykset pohjaavat primitiivisiin vaikutusoletuksiin, vaikkapa virtsalöylyssä istuminen keltataudin hoitokeinona.

Lääketiede ei vaadi lisämääreitä kuten virallinen, eikä ole syytä nimittää sitä koululääketieteeksi.

Toinen esimerkki virheellisestä tulkinnasta on väittää lääketieteen olevan vain lääkkeiden tiedettä, suomen kielen lääke-tiede mukaisesti. Suomenkielisestä termistä huolimatta lääketiede sisältää pääosin lääkkeisiin liittymättömät ilmiöt ja hoidot. Esimerkiksi toimenpiteet, ehkäisevät toimet ja terapiat kuuluvat lääketieteeseen vaikka niissä ei käytetä lääkkeitä.

Viestinnän yksi periaatteista on, että kielen erottelu- ja nimeämiskyvystä kannattaa pitää kiinni. Ei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytetään; on hyvä punnita, lisäävätkö ne selkeyttä vai hämärtävätkö asioita. Monista lääketieteistä puhuminen ei kirkasta sitä, mitä tarkoitetaan.

Hämäryyttä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti. Lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kauppaavat tai puolustelevat esittävät mieluusti näkemyksensä tieteenaloina. Tällä hamuamallaan mandaatilla he pyrkivät lavastamaan asiantuntijoiden toteamukset siitä, että vaikutusmekanismit ovat kuviteltuja eikä tutkimusnäyttöä ole, pelkiksi mielipiteiksi ja keskustelun asiasta tieteilijöiden välisiksi näkemyseroiksi.

Tutkimusnäytön avulla mistä tahansa hoidosta voi tulla osa lääketiedettä.

————————-

Juhani Kellosalo, LKT, Lääketieteen termit -sanakirjan aikaisempi päätoimittaja

Juhani Knuuti, LT, professori (blogin ylläpitäjä)

3 kommenttia

  1. Kiitos artikkelista. En ole lääketieteen vastainen ja hyväksyn nuo kaikki lääketieteet hoitokeinoina, kun niistä on ihmisille apua ja niiden avulla ihminen voi parantua. Lääketiede kohtaa ihmisen yleensä, kun ihmisellä on häntä vaivaava oire. Aikaa oireen tarpeeksi vaivaavasta hetkestä ihmisen tultua lääkärille, on ihmisen omaa omalla vastuulla olevaa aikaa, joka nykyään jää kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Lyhyesti sanoen virallinen lääketiede kaiken aikaa hylkii ihmisen käyttäytymistietoa. Koska tuota tietoa ei ole, lääketiede voi väittää, että ei tiedä mistä johtuu syöpä, keliakia (erilaiset monioireiset suolistosairaudet), diabetes (sokeritauti, joka oireiden nimitys kertoo mistä on kyse) jne. Olen tehnyt julkisissa kirjoituksissani useita tiede- ja lääketiedekriittisiä tutkimuspyyntöjä nimillä Mittausvirhe, Mittausvirhe II, Mittausvirhe III, Mittausvirhe IV ja Mittausvirhe V. Olisi hyvä, että kirjoituksissani pyydetyt tutkimukset tehtäisiin, Suomi saisi näistä kansainvälistä meriittiä. Olen havainnut, että medikalisaatio, vaikka se taloudellisesti hyödyttää terveysalan toimialaa rahallisesti paljon, on menossa liian pitkälle, koska terveiksi luokiteltavia ihmisiä ei kohta sen etenemisen vuoksi olisi. Väestössä tulisi aina olla runsaimmin terveitä ihmisiä, joiden tilaan sairaat vertautuvat. Ihminen on biologinen nisäkäslaji ja sen hyvinvoinnin suhteen noin sadassa vuodessa on tapahtunut ja tehty paljon. Hyöty kannattaa pitää ja hillitä medikalisaatiota, jotta terveitäkin ihmisiä voi olla ja elää. Rahoitusasia pitää irtauttaa sairauksien tuottamisesta ja tehtailusta erilleen ja sallia ihmisten elävän terveinä ihmisinä. 9.1.2022 Tarja Kaltiomaa

    1. Kiitos kommentista. Kannattaa nyt kuitenkin erottaa vielä kaksi kokonaan eri asiaa: Lääketiede ja terveydenhuolto. Vain ensimmäinen on tiedettä. Jälkimmäinen hyödyntää lääketieteen havaintoja mutta on kokonaan eri ala, jota ohjataan taloudellisesti ja poliittisesti.
      Uskallan kyllä väittää että lääketieteessä myös tutkitaan käyttäytymistietoa sairauksiin liittyen. Se, että se ei ole siirtynyt osaksi terveydenhuoltoa ei tarkoita, että tuota tietoa lääketiede hylkisi.

  2. Aikaisemmin erilaisia hörhöyksiä on perusteltu kokonaisvaltaisuudella eli koska ihminen on psyko-fyysis-sosiologis-henkinen-olento – mitä nuo mikin sitten tarkoittavatkaan – , niin siksi milloin minkäkin kummallisen hoidon on toimittava, vaikka sille ei löydy edes järkevää mekanismia. Mekanismin ei siis tarvitse olla tieteellinen, koska ainahan se voi olla henkinen tai ”energiaa”.

    Nyt ainakin koronan suhteen tulee mukaan myös poliittisuus. Tietyt poliittiset piirit suosivat rokottamattomuutta ja sellaisia lääkkeitä ja hoitoja, joita tieteelliset tutkimukset eivät tunnista tehokkaiksi. Ei ehkä yllätys, että nämä samat piirit kieltävät myös muidenkin alojen vahvoja tieteellisiä konsensuksia, esim. ilmastoasioiden suhteen.

    Aina jostain löytyy joku lääkäri, joka on valmis lähtemään mukaan ja määräämään esim. invermektiiniä koronaan. Koska jutussa on mukana lääkäri, niin meidän taviksien silmissä se saadaan näyttämään siltä, että se olisikin jotain tieteellistä ja tehokasta ja että jossain porukassa tämä sairaus kuuluu hoitaa näin.

    Ei kai meille on syntymässä, ei varmaan koskaan tieteenä, mutta hoitona kuitenkin, erilaisia ”poliittisesti korrekteja” lääkinnällisiä käytäntöjä?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *