Argumentointi on perustelua, jolla kuulija tai lukija pyritään saamaan jonkin asian puolelle tai sitä vastaan.

Argumenttivirheiden tunnistaminen helpottaa olennaisesti keskustelua mutta niiden opetteleminen ei vielä opeta taitavaksi argumentoijaksi. Tosin niiden tuntemisestakaan ole hyötyä, jollet tiedä miten niistä selviät.

Tässä neliosaisessa kirjoitussarjassa käsittelen tavallisimmat argumentaation haasteet. Kolmannessa osassa käsittelen 4 seuraavaa yleistä keskustelun haastetta.

Kirjoitussarjan osat löydät seuraavasti:

• Osa 1: Okinukke, ad hominem, salaliitto, whataboutismi, villit päätelmät
• Osa 2: Luonnon ihailu ja kemofobia, keinotekoinen riita asiantuntijoiden välille, tahallinen väärinymmärtäminen, yksilön reagoinnista yleistetään, medikalisaatiokritiikki
• Osa 3: Tiedeuskovaisuuskritiikki, uhriutuminen, ulkomailla osataan paremmin, näytön taakan kiertoyritykset.
• Osa 4: Valehtelu, mahdottomat vaatimukset, insinöörilogiikka, sidonnaisuuksiin vetoaminen, suppea maailmankuva.

Tiedeuskovaisuuskritiikki

Voiko tiedettä verrata uskontoon? Tiede perustuu epäilyyn, kyseenalaistamiseen, tutkimusten tekemiseen ja kriittisyyteen. Se on kumulatiivista eli kasautuvaa.

Se tieto, mitä ei kyetä kumoamaan, jää toistaiseksi voimaan. Muistuttaako tämä muka uskontoa, jossa kaikki vastaukset ovat lyöty lukkoon jo satoja tai tuhansia vuosia sitten?

Tiede on kuin demokratia. Siihen liittyy haasteita mutta parempaakaan tapaa saada luotettavaa tietoa ei ole keksitty. Kriittinen ajattelija luottaa tieteeseen ensisijaisesti luotettavimpana keinona saada tietoa ympäröivästä todellisuudestamme.

Mikäli sinua arvostellaan tiedeuskovaiseksi, ole ylpeä siitä, sillä kyllä tieteelliset tutkimukset tuottavat parempaa tietoa kuin ihmisten henkilökohtaiset kokemukset.

Uhriutuminen

Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa ihminen ajattelee olevansa muiden ihmisten, olosuhteiden tai elämän uhri. Uhriutumisessa virheellisten kommenttien kritisointi käännetään uhriutumisen kautta kritisoijan syyksi. Näin vältetään itse ongelman käsittely ja siirretään huomio epäolennaisiin seikkoihin.

Uhrin esittäminen on palkitsevaa, sillä ihmiset yleensä asettuvat heikomman puolelle. Uhriutuneen on helppo puolustaa itseään provosoimalla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin tulkintaa, että hän todella on uhri.

Mielenkiintoista on, että henkilöt ja ryhmät, jotka ovat uhriutumisskaalalla vähiten uhreja ovat omaksuneet uhripuheen hyvin.

Henkilö, joka estää omissa kirjoituksissa kaiken kommentoinnin ja kritiikin, saattaa kertoa, miten ei muka saa omaa viestiään esille ja miten salaliitto estää viestin leviämisen.

Ryhmä, joka järjestää seminaarin, jossa ajetaan tiettyä terveysasiaa yksipuolisesti, syyttää mediaa sensuurista ja reagoimattomuudesta, vaikka toimittajien näkökulmasta ongelmana on ollut vain viestin yksipuolisuus ja kiinnostamattomuus.

Henkilö, joka jatkuvasti parjaa kirjoituksissaan muita nimeltä, esiintyy itse usein kaltoin kohdeltuna ja loukkaantuneena.

Ulkomailla osataan paremmin

Yksi klassista väitteistä on kertoa, miten muualla Euroopassa kyseinen hoito on laajalti hyväksyttyä tai jopa osa terveydenhuoltoa mutta Suomessa ollaan takapajuisia.

Näitä väitteitä esiintyy usein erityisesti homeopatian ja ravitsemussuositusten osalta. On totta, että joissakin maissa homeopatiaa on korvattukin vakuutuksista ja käyttö on ollut yleisempää kuin Suomessa. Mutta on myös monia maita, joissa sitä käytetään todella vähän. Ei ole olemassa Suomen ulkopuolella olevaa homogeenista Eurooppaa, jonka voisi sanoa olevan edellä Suomea.

Tiede ja tutkimustoiminta ovat täysin kansainvälisiä. Kaikki sama tutkimustieto on saatavissa joka maassa. Niinpä myös eri maiden tieteelliset tulkinnat ovat todellisuudessa hyvin lähellä toisiaan.

Ei ole väliä, onko jotain tutkittu Suomessa vai ei. Muissa maissa tehdyt kunnolliset tutkimukset kelpaavat myös meillä ja päin vastoin. Myös ravitsemussuositukset ovat globaalisti hyvin lähellä toisiaan. Toki ruoka-aineiden osalta on luonnollisesti paikallista väriä, sillä ruokaympäristö eroaa.

Näytön taakan kiertoyritykset

Tutkitun tiedon käsittelyssä aivan keskeinen sääntö on, että näytön taakka on aina väitteen esittäjällä. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. terveysväitteen esittäjän tulee itse kyetä perustelemaan väitteensä tutkitulla tiedolla. Mikäli perusteluja ei ole esittää, väite voidaan jättää omaan arvoonsa lähinnä villinä ajatuksena tai hypoteesina, joka vaatisi tutkimista.

Jos esimerkiksi joku väittää, että vuorisuola on terveyttä edistävä ja parempi kuin tavallinen suola, hänen tulisi itse esittää sitä tukevaa näyttöä. Missään tapauksessa ei voida lähteä siitä, että vastuu väitteen kumoamisesta tai todeksi todistamisesta siirtyisi kuulijalle.

Näytön taakan kiertoyritykset ovat keskusteluissa arkipäivää. Olen havainnut neljä erilaista kiertoyritystapaa:

Kiertoyritys 1: Näytön taakan siirtäminen ulkopuolelle

Pyydän esittämään sellaisen tutkimuksen tai tutkimuksia, joissa todistetaan täysjyvän sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, kakkostyypin diabetesta ja lihavuutta ehkäisevä vaikutus viljattomaan ruokavalioon verrattuna.

Tieteen tekijöillä ei ole velvollisuutta vastata tällaiseen satunnaiseen blogissa esitettyyn ukaasiin. Kysymys on usein laadittu niin, että siihen ei voi vastata, koska kunnollista tutkimusnäyttöä juuri tuohon kysymykseen vastaamiseksi ei ole olemassa.

Väitteen esittäjä usein kuvittelee, että kun selvää vastausta ei saada, vastakkainen johtopäätös olisi todistettu oikeaksi eli tässä tapauksessa viljaton ruokavalio olisi kaikkien noiden sairauksien osalta yhtä terveellinen kuin täysjyväviljainen. Niin ei voi tietenkään päätellä, jos tutkimusnäyttöä ei ole olemassa.

Kiertoyritys 2: Näennäisviittaaminen

Tutkimustietoa käytetään usein väärin viittaamalla väärin tulkittuihin tai epäluotettaviin tutkimuksiin. Esimerkiksi pH-ruokavalion yhteydessä mainostettiin tieteellistä tutkimusta, joka muka tukisi väitettä, että punasolut voivat muuttua loisiksi. Todellisuudessa kyseiset tutkimukset selvittivät Borrelia-bakteerin suojautumiskeinoja immuunipuolustukselle eikä tutkimuksesta saa mitään tukea näihin väitteisiin.

Usein näkee jyrsijöillä tehdyistä tutkimuksista tehtävän päätelmiä ihmisten hoitoihin. Rottakokeiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä ihmisistä vaan asia tulee aina varmistaa myös ihmistutkimuksin.

Kiertoyritys 3: Paranemiskriisi

Paranemiskriisillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa tehokas hoito ensiksi aiheuttaisi tilanteen huononemista, ennen kuin parantaa. Väitteessä siirretään ovelasti vastuu hoidon tehosta hoidon saajalle. Jos henkilö ei kestä paranemiskriisiä, hän on itse vastuussa siitä, että lopettaa hoidon eikä se ei auttanut.

Tällainen paranemiskriisi on lääketieteelle tuntematon ilmiö tässä muodossaan. Detoxissa lähdetään siitä, että kehoon kertyy erilaisia haitallisia kuona-aineita, joita sitten hoidoilla voitaisiin poistaa ja myrkkyjen ”vapautuminen” aiheuttaisi paranemiskriisin oireita.

Kiertoyritys 4: Hukutetaan kritiikki massiiviseen julkaisutulvaan

Kritiikki yritetään lopettaa tarjoamalla listaus erilaisia tutkimusjulkaisujen linkkejä. Usein nämä listat ovat kirjoitusvirheitä myöten identtisiä saman aiheen käsittelyn yhteydessä. Ilmeisesti joku on kerännyt omaa kantaa tukevia julkaisuja ja ne leviävät somessa.

Tavoitteena on uuvuttaa kriitikko, sillä harvoin kenelläkään on mahdollisuutta käydä läpi suurta määrää tutkimuksia. Listan esittäjän tulisi itse analysoida listassa olevat tutkimukset ja perustella, miksi ne puoltavat väitettä.

Edellä Kiertoyritys 1 -kohdassa mainitun vaatimuksen yhteydessä tuotiin lopulta esiin ”musertava” tutkimusnäyttö viljattoman ruokavalion puolesta. Tutkimuksia listattiin 8 kpl.

Kuitenkaan yhdessäkään näissä tutkimuksessa ei seuranta-ajan lyhyyden vuoksi edes tutkittu ”sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää ja kakkostyypin diabetesta ehkäisevää vaikutusta”. Tutkimushenkilöiden määrä oli enimmillään joitakin kymmeniä henkilöitä tutkimuksen kesto pääsääntöisesti 3 kk tai vähemmän. Edes näistä valikoiduista tutkimuksista ei löytynyt tukea väitteille.

Rehellinen vastaus alkuperäiseen kysymykseen on, että ”kysymykseen ei voi vastata, koska väestötutkimuksissa ei ole riittävästi ihmisiä, joilla on viljaton ruokavalio”.