Terveys & tiede

Koliikkitutkimus: Tällaista lisää – mutta kunnolla tehtynä

Eilen YLE uutisoi koliikkitutkimuksesta, jota toteutettiin Lohjalla vuonna 2018.

Tutkimuksessa tutkittiin vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta koliikin hoitomuotona. Tutkimuksessa oli mukana 35 koliikkivauvaa, joille annettiin vyöhyketerapiaa.

Tutkimuksessa mukana olleiden 35 vauvan päivittäinen itkuaika oli keskimäärin neljä tuntia, mutta osa vauvoista itki jopa kahdeksan tuntia päivässä. Uutisessa kerrottiin, että miltei puolella mukana olleista vauvoista koliikkioireilu loppui ja muillakin lievittyi.

Kun pieni vauva itkee selittämättömästi tuntikausia päivässä, monena päivänä viikossa, useiden viikkojen ajan, puhutaan koliikista.

Sen syytä ei tunneta eikä toistaiseksi vaivaan ole lääketieteellistä hoitoa. Takavuosina suolen supistelua rauhoittava lääkehoito oli tehokas mutta siihen liittyvien mahdollisten haittojen vuoksi hoitoa ei ole enää käytetty.

Yhteistyötä yli rajojen

Tutkimus toteutettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lohjan kaupungin yhteistyönä.

Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoo, että Husilla yliopistosairaalana täytyy olla kykyä ja valmiutta lähteä mukaan myös uudenlaisiin tutkimuksiin silloin, kun ne ovat hyvin suunniteltu ja perusteltu. Juuri niin.

Tutkimuksen tulokset

Julkistettujen tulosten mukaan puolet vauvoista hyötyi selvästi vyöhyketerapiasta.

Tutkimustuloksesta uutisoitiin huolimatta siitä, että tutkimusta ei ole vielä julkaistu. Tieteelliset tulokset esitellään normaalisti erilaisissa kokouksissa, joissa niitä voi tarkastella ja arvioida.

Ennen kuin tulokset ovat vertaisarvioituja ja julkaistuja, niiden tuloksia ei kuuluisi julkistaa. Syynä on se, että kukaan ei pysty uutisointivaiheessa tarkistamaan, millä tavalla tutkimus oli tehty ja millaiset tutkimustulokset oikeasti olivat.

Kuten tässäkin tapauksessa, tutkijoilla on suuri houkutus tuoda tuloksia esiin etupainotteisesti ja nykyisin sitä tuntuu tapahtuvan. Voimme kai kuitenkin luottaa siihen, että tutkimus on asiallisesti toteutettu, kun mukana on tutkimuksen ammattilaisia.

Mielestäni tällaiset tutkimukset ovat juuri niitä, joita pitäisi tehdä enemmän. Ne pitäisi tehdä vain kunnolla. Vain tutkimusten kautta kokemushoidot saadaan osaksi terveydenhuoltoa.

Mikäli tutkimusnäyttöä kertyy riittävästi, ne tulevat automaattisesti osaksi myös hoitosuosituksia, oli kysymys lääketieteen ulkopuolella olevista hoidoista tai ei.

WHO:n perinnehoitojen suosituskin korostaa, että perinnehoidot voivat tulla osaksi terveydenhuoltoa, kun tutkimusnäyttö riittää.

Mitä on vyöhyketerapia?

Vyöhyketerapiassa käsitellään vauvan jalkapohjaa hieromalla. Jalkapohjassa painellaan ns. vyöhyketerapian pisteitä. Vyöhyketerapian teoriassa jalkapohjassa on eri elimiin liittyvät pisteet. Esim. mahalaukulla, suolistolla, aivoilla, ym. on vyöhyketerapian uskomuksen mukaan omat pisteensä jalkapohjassa.

Mitä on vauvahieronta?

Koliikkiin on myös käytetty ns. vauvahierontaa. Siinä ei painella mitään jalkapohjien pisteitä vaan vauvaa hierotaan eri paikoiosta kehoa, myös esim päätä ja vatsaa.

Kun katsoo eri vauvojen hierontapalveluita, ei ole aina selvää onko kysymyksessä varsinainen vyöhyketerapia, jossa käsitellään jalkapohjien pisteitä vai vauvahierontaa. Koska tätä tutkimusta ei ole vielä julkaistu, emme myöskään tiedä millainen tutkimuksessa annettu vyöhyketerapia oli.

Tutkimuksen rajoitteet

Kuten tutkijat itsekin toteavat, tässä tutkimuksessa on vielä merkittäviä rajoitteita, joiden osalta lisätutkimukset ovat välttämättömiä, ennen kuin voidaan todeta vyöhyketerapian olevan vaikuttavaa.

  • Tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä

Tämä on aivan keskeinen asia, sillä koliikki on spontaanisti ja yksilöllisesti rauhoittuva oireisto. Nimikin on 3 kk koliikki, joka johtuu siitä, että se yleensä korjaantuu 3 kk ikään mennessä. Monilla kuitenkin paljon aikaisemmin.

Lisäksi ajoitus, oirekirjo ja oireiden kesto ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Toisilla se kestää viikon, toisilla monta kuukautta. Ilman vertailuryhmää ei hoidon tehosta voida sanoa oikeasti mitään.

  • Vauvojen määrä oli pieni

Kun kysymyksessä on spontaanisti paraneva ja yksilöllisesti vaihteleva oireisto, pitää tutkimusryhmissä olla riittävästi vauvoja. Tarvittavan lukumäärän voi arvioida tilastollisesti.

  • Vertailuryhmän hoito tulee olla kontrolloitua

Tämä tarkoittaa, että vertailuryhmä saisi vastaavanlaisen huomion, käynnit, tuen ja ohjeistuksen, kuin vyöhyketerapiaryhmäkin mutta ilman vyöhyketerapiaa. Vain näin voidaan havaita, onko itse vyöhyketerapia tehokasta vai se kokonaispaketti, minkä perhe saa tutkimukseen liittyen.

Millainen olisi seuraava ideaalinen tutkimus?

  • Tutkimusryhmät

Ideaalisessa tutkimuksessa olisi kolme riittävän suurta ryhmää. Yksi saisi vyöhyketerapiaa, toinen vartalon vauvahierontaa ja kolmas ”valevyöhyketerapiaa”. Valevyöhyketerapiassa käsittely olisi kuin vyöhyketerapiaa mutta vain jalkapohjien hierontaa ilman elinpisteiden painelua. Kaikki ryhmät saisivat kaiken muun edellä kuvatun huomion ja tuen.

  • Ryhmien tulisi olla mahdollisimman pitkälle sokkoutettuna niin, että sekoittavat tekijät olisivat mahdollisimman hyvin eliminoituna.

Asetelma ei mahdollista täydellistä sokkoutusta, mutta ainakin vanhempien tulisi olla tietämätön, mihin kolmesta ryhmästä lapsi kuuluu. Tämä onnistuu niin, että hoito annetaan esimerkiksi verhon takana, niin että vain hoidon antaja tietää minkä hoidon antaa.

Hoidon laatu paljastetaan vasta kun tiedot ovat kerätty. On sääntö, että kun asetelmaan lisätään vertailuryhmä, aktiivihoidon tehosta katoaakin valtaosa.

  • Tiedon keruu tulisi olla standardoitua ja mahdollisimman objektiivista

Tiedämme, että erilaiset odotukset vaikuttavat huomattavasti subjektiivisten oireiden raportointiin. Pelkästään se, että odottaa apua, vaikuttaa raportoinnin tuloksiin. Olisiko mahdollista tehdä objektiivisia mittauksia esim. mitata itkuaikaa?

Lopuksi

Minusta on hienoa, että erilaisia ei-lääketieteellisiä hoitoja tutkitaan ennakkoluulottomasti.
Kokemukset vyöhyketerapiasta ovat olleet pilottitutkimuksessa myönteisiä. En osaa kuvitella, että vauvan vyöhyketerapiassa tapahtuvasta jalkapohjien painelusta olisi mitään haittaakaan.

Kuitenkin, jos haluamme, että hoito tulisi osaksi verorahoilla tuotettavaa hoitoarsenaalia ja vielä kirjattavaksi Käypä hoito- suosituksiin, tarvitaan asiallinen näyttö hoidon tehosta.
Lienee selvää, että nyt tehty kiinnostava tutkimus on pilottiluonteinen eikä vastaa vielä keskeisiin kysymyksiin.

Esitin edellä yhden kuvauksen tutkimusasetelmasta, jolla voitaisiin vastata moneen koliikkivauvojen vyöhyketerapiaan liittyvään kysymykseen kerralla.

Mikä on tuen ja huolenpidon vaikutus? Mikä on vauvan koskettelun ja hieronnan osuus? Onko itse vyöhyketerapian pisteiden painaminen mahdollisen tehon takana?

Esittämäni tutkimusasetelma olisi juuri sellainen, jota lääketieteellisiltä hoidoilta edellytettäisiin. Vastaavat tutkimustekniikat tulisivat olla käytössä myös vyöhyketerapian tapauksessa, kuten WHO:n perinnehoitojen suositus myös toteaa.

Tieto hoidon tehon mekanismista ei tietenkään vaikuta sen osoitettuun hyötyyn. Vyöhyketerapiassa uskottuja meridiaaneja tai elinpisteitä ei ole ihmisiltä löydetty. Jalkapohjien ja vartalon käsittely eri tavoin voi silti olla rahoittavaa ja auttaa koliikissa.

——–
Ps. Tiedoksi, että jalkapohjiin piirretyt elinten kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.
Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.
Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa.
Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu siis vain mielikuvitukseen.

15 kommenttia

  1. Puolet tutkimuksen kohteesta sai hyötyä hoidota, josta ei voi olla sivuvaikutuksia, mutta tutkittu hoito ei kelpaa, koska tutkimustulos julkaistiin väärään aikaan ja tutkittu hoitokin kai kirjoittajan mielestä on aivan väärää. Pitäisi olla oikeita lääkkeitä ja toisia oikeita lääkkeitä ensimmäisten sivuoireiden ja jälkiseuraamusten hoitamiseen. Lisää tutkimusta ja asiallisesti, se lienee kaikkien etu. Täydentävissä hoidoissa on paljon sellaista, mikä vähentäisi nykyisen terveydenhuollon taakkaa. On tietysti osattava nähdä, milloin on asiaa lääketieteellisen hoidon pariin.

    1. Mikä oli pointtisi? Olkinuken rakentaminen ei ole oikea tapa reagoida. En todellakaan vaatinut lääkkeitä. En todellakaan vähätellyt tutkittua hoitoa.
      Toin vain esiin sen, että millä tavalla hoitotutkimukset tulisi tehdä, jos ne haluttaisiin osaksi terveydenhuoltoa. Nyt tehty pilottitutkimus ei valitettavasti vastaa siihen kysymykseen, tuleeko teho itse huomiosta, tuesta ja huolenpidosta vai hieronnasta vai vyöhyketerapiasta. Jos ei tätä perusasetelmaa ymmärrä, ei ymmärrä mitään tutkimuksesta.

  2. Huomio:
    ”En osaa kuvitella, että vauvan vyöhyketerapiassa tapahtuvasta jalkapohjien painelusta ei olisi mitään haittaakaan.”
    Tässä on ilmeisesti ajatusvirhe. Pitäisi olla ilmeisesti:
    ”En osaa kuvitella, että vauvan vyöhyketerapiassa tapahtuvasta jalkapohjien painelusta olisi mitään haittaakaan.”

  3. Hei, hyvin oleellinen on juuri se, miten hoidettiin: ”emme myöskään tiedä, millainen tutkimuksessa annettu vyöhyketerapia oli”. Lisätutkimusta siis tarvitaan. Itse koliikkivauvan äitinä tiedän, että kaikki apu kelpaa. Mikä yhteys tuella itsessään stressinsäätelyyn? Mutta hyvin mielenkiintoista, että näitäkin tutkitaan. Olen joskus kokeillut itselle, ja toimi siihen tiettyyn vaivaan, minkä vuoksi olisi pitänyt mennä lääkäriin. Se jäi ihmetyttämään. Toisaalta sattuman osuutta ei voi poistaa. Tutkimuksin voi.

    1. Juuri niin. Harmitti, kun tutkimus julkaistiin ennen kuin siihen voi perehtyä ja katsoa, millainen se hoito oli. Mutta jatkotutkimuksia kuitenkin tarvitaan, sillä vertailuryhmä ja sokkoutus puuttuivat. Jos siis haluaa, että tutkimus vakuuttaa ketään.

  4. Tutkimus ei kertonut itseasiassa yhtään mitään mistään.
    Ensimmäinen ongelma on, että tälläisessä tutkimuksessa ei voi tulla mitään negatiivista reaktiota. Eli toisinsanoen ei-reaktiota lasketaan positiivikseksi reaktioksi, koska ainakaan vauvalle ei syntynyt mitään vahinkoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vauvoja pitäisi vahingoittaa, mutta ei se tarkoita vyöhyketerapian millään tavalla toimivan tai liittyvän vyöhykkeisiin.
    Toinen on se, että miksi tutkitaan mahdollisen hoidon tuloksia suppeassa ryhmässä, kun itse hoidostakaan ei ole takeita. Vyöhykerapeutit itse mainostavat hoitojensa parantavan suunilleen kaiken irronneesta sormesta murtuneeseen varpaaseen. Vastuullinen lähestymistapa olisi ollut ensin tutkia tätä vyöhyketerapiaa aikuisilla, ja sitten tämän jälkeen vasta tehdä yhtään mitään hipelöintiä vauvoille, ja kyselytutkimuksia näiden vauvojen vanhemmille. Tämä olisi myös ollut eettisesti kestävä ratkaisu, on vähän siinä ja siinä että lähteekö tästä valitusta. Valvova lääkäri on nyt tehnyt mielestäni melkoisen arviontivirheen lähtiessään tähän mukaan, vaikka vauvoille ei harmia tapahtunutkaan.
    Kolmas kohta on, että kerrottiinko vanhemmille avoimesti ja rehellisesti mitä vyöhyketerapia on ja mitä se ei ole? Saivatko he informaatiota, että esimerkiksi jalkapohjakaavio on vain satakunta vuotta vanha, eikä liity mitenkään itämaiseen traditioon? Tai että itämaisen tradition mukaan vastaavat akupisteet määritellään mm Kiinan suurten jokien virtaussuuntien mukaan.
    Ja neljänneksi se tärkein: opittiinko mitään uutta? Tai opittiinko mitään sellaista tietoa, mitä netti ei olisi jo väärällään tästä aiheesta? Ei tietenkään opittu, sillä tämä vyöhyketerapiaksi kutsuttu puoskarointi on todistettu täysin puhtaaksi huuhaaksi jo useita kertoja.
    Ainoa mitä tässä saatiin tulokseksi, oli ilmaista mainosta parille puoskarille.
    Yst.terv. ex-itkuvauvan isä, joka ei missään vaiheessa harkinnut puoskarin laskemista lapsen lähelle.

  5. ”Tämä tarkoittaa, että vertailuryhmä saisi vastaavanlaisen huomion, käynnit, tuen ja ohjeistuksen, kuin vyöhyketerapiaryhmäkin mutta ilman vyöhyketerapiaa. Vain näin voidaan havaita, onko itse vyöhyketerapia tehokasta vai se kokonaispaketti, minkä perhe saa tutkimukseen liittyen.”
    Luulen, että tuollaista ajattelemaanne tutkimusta ei voi toteuttaa.
    Eikö mielestänne perheiden valinnalla ja järjenkäytöllä ole merkitystä akuutissa tilanteessa ? Eikö sittenkään, että he kaikki muut neuvot ja konstit käytyään kääntyvät vyöhyketerapeuttien puoleen. Mielestäni on aika tunteetonta alistaa yhdenkin pikkuvauvan satikka monilapsisen perheen elämä monimutkaiselle tutkimukselle, jossa toinen puoli tutkittavista ei saisi mitään apua.
    Ihmiset ovat lukeneet vuosikausia näistä vyöhyketerapeuttisista kivunvaimentamisista ja siitä saadusta avusta. Eivät he voi hakea tieteellistä faktaa, sillä niin tehokkaasti lääketieteen edustajat ovat torjuneet tavallisen kansanparannuksenkin. Perheet pelkäävät lääkärien kommentteja vyöhyketerapiasta jos heiltä kysytään. Enimmäkseen. Pidän ihmeenä, jos lääkärit Suomessa ylipäätään ehdottaisivat tieteellistä tutkimusta vyöhyketerapian tehosta.
    Vielä mietin, miksi perheet alistuisivat akuuttitilanteessa ehdottamaanne ”kokonaispakettiin”? Ei kukaan haluaisi. Tutkimusasetelman pitäisi ainakin olla aivan toisenlainen.
    Kun neuvolasta ei ole saanut apua eikä sairaalastakaan siksi otetaan terve ajattelu käyttöön – siis vt-kokeilu. Jollei, saattaa käydä niin, että seuraavaa lasta ei tehdä. Jo ensimmäisenkin koliikkivauvan piinaviikot saattavat tehdä huonon vaikutuksen vauvan imeväisyysajalle ja jättää äidille herkkäunisuuden riesaksi. Paljon olisi siis tieteellisen jatkotutkimuksen aiheutta perhe-elämän vauvavuosista.
    Oppinut ja julkisesti toimiva vyöhyketerapeutti suostuu yleensä ottamaan perheen vastaanotolle nimeenomaan siksi, että koko nuoren perheen ja jopa koko lähisuvun ”huomion, käynnit, tuen ja ohjeistuksen” teidän suunnittelemanne mukaan ei toimi koliikissa. Ja lisään tähän – valvomisen, kävelemisen ja jopa laulujen ja virsien veisaamisen ei vain nähty auttavan eikä auta koliikissa.
    Selvästikin riittää vyöhyketerapian antamisen syyksi, että lapsi on kivulias eikä itku lopu taikka se on jatkunut tunti- tai päiväkausia. Perheet ja varsinkin väsymyksestä uupunut äiti ei hae mitään erityistä ”muka huomiota” tai kokonaispakettia vaan välitöntä kokeilemista toivossa, että vyöhyketerapia auttaisi.
    Se on hyvin tavallista, että vauva alkaa saamaan apua piankin hoidon alettua. Se toimii niin, että tehdään jalkapohjasta vyöhykekartta perheelle, jota useimmiten äiti tekee vauvalle itse kotona ja perhe halutessaan tulee saamaan terapeutinkin hoitoa. Perheet eivät halua mitään kokonaispakettia tai tutkija-armeijaa kintereilleen taikka tuskastuneita ja kädettömiä neuvolan työntekijöitä, jotka saattavat vähätellä äitiä taikka koko perhettä. Se on yleensä riittänyt, että on jo käyty lääkärillä ennen vyöhyketerapiaan tuloa.
    En ole kuullut miten maksullinen vyöhyketerapia on toiminut. Pitkitettiinkö terapiaa rahan toivossa pidempään? Ilmaiseksi tehty vyöhyketerapia ainakin toimi oikein hyvin. Ja parhaiten niin, että äiti toteutti sen kun lapsella oli suotuisa väli parkumisesta. Terapeutin vastaanotolla ei ollut useinkaan seesteistä jos vastaanotolle tultiin ”pillit” päällä ja poistuttiin samoin. Siksi äidin antama terpia kotona oli paras ratkaisu.
    ”Jos siis haluaa, että tutkimus vakuuttaa ketään.” Aivan. Ei tutkimuksen mielestäni tarvitse teitä vakuuttaakaan vaan terapeuttien työ vakuuttaa ja puskaradion sanoma terapeutista. Ja varsinkin sellaiset terapeutit noteerataan, joilla on dokumentit terapian kulusta – esitiedot ja keskustelut vanhempien kanssa sekä käytännöllinen hoidon ohjaus kuvin ja sanallisesti. Ja vielä – terapia tehdään äidin jalkapohjaan malliksi. Ersdahlilaisella menetelmällä ei sovi tehdä vyöhyketerapiaa vauvoille. Se oli minun kokemukseni mukaan aikuisellekin kidutusta.

    1. Lähestymistapasi on valitettavan tyypillinen ihmisille, jotka uskovat omaan hoitoonsa mutta samaan aikaan ihmettelevät, miksi niitä ei kustanneta verorahoilla. Lue vaikkapa aikaisempi SkuM -kommentti.
      Ehdottamani koe-asetelema on täysin eettisesti hyväksyttävä. Kokemukseni on myös, että ihmiset kyllä ymmärtävät miksi tutkimuksia tarvitaan ja ovat lähes poikkeuksetta lähteneet mukaan paljon vaativimpiinkin tutkimuksiin.
      Valitettavasti sinun omat kokemuksesi hoidon tuloksista eivät riitä. Eikä pidäkään. Voisin luetella lukuisia perusteluja siihen miksi se ei riitä mutta niitä löytyy useista tämän blogin kirjoitukista. Kyllä minä ainakin haluan, että verorahoilla kustannettavat terveyspalvelut ova tehokkiaita ja turvallisia. Jos hoito perustuu vain mielikuviteksen synnyttämään karttaan jalkapohjissa, sitäkin suuremmalla syyllä haluaisin, että asia on tutkittu. Jokainen toki saa nyt omilla rahoillaan ostaa mitä palveluita hyvänsä.

      1. Juhani Knuuti! Minä en ole uskonut omaan hoitooni vaan olen käynyt vyöhyketerapiakoulutukset niin pitkälle kuin Suomessa se oli mahdollista. Siltä pohjalta tuivat asiakkaani ja Sydän-Satakunnan kirjoituksen perusteella. Perheet halusivat kokeilla hoitoa enkä ollut koskaan sanonut, että se auttaa. Sinun on avan turha vedellä mutkia suoraksi tässä asiassa. Mutta se on niin kun tietopuoli ja kokemus eivät riitä silloin siirrytään latteuksiin.
        Rauhoitu ja lue selvitykseni uudelleen! Minun lähestymistavallani ei ole mitään tekemistä uskon kanssa eikä minulle myöskään ole toivetta, että verorahoilla kustannettaisiin hoito puhumattakaan, että valtio tai politiikka ohjaisi koulutusta. On riittävästi hurskastelua puhumalla puoskareista ja taikka reagointia tavalla kun puhutaan puoskarilaista.
        Tutkikaa toki ajattelemallasi menetelmällä vyöhyketerapian vaikutusta! Esitin epäilyni, ettei se olisi mahdollista akuuttitilanteen takia eikä se olisi kovin eettistäkään hairata avun tarpeissa oleviin perheisiin ja jättää toinen osapuoli kokonaan ilman vyöhyketerapiaa. Hehän kaikki jo olivat olleet ilman vyöhyketerapiaa ennenkuin tulivat hoitoon.
        ”Valitettavasti sinun omat kokemuksesi hoidon tuloksista eivät riitä.” Hyvin pitkälle selvitin miten koulutettu vyöhyketerapeutti tekee mutten ollut aikeissa vakuuttaa sinua – sinä tässä vastauksessa olitkin tulkinnut väärin.
        ”Jokainen toki saa nyt omilla rahoillaan ostaa mitä palveluita hyvänsä.” No onneksi sentään Suomessa saa ostaa palveluja itselleen mutta palveluissa on toivomisen varaa vaikka ne tulisivat miltä alalta hyvänsä. Ihminen se on joka tekee palvelun tason.
        Ihan turhaan sinä minulle jankkaat tutkimuksen perään. Ainakaan Suomessa ei löytyisi vyöhyketerapian väittelytilanteessa pätevää vastaväittelijää.
        ”Lue vaikkapa aikaisempi SkuM -kommentti.” Minä en keskustele, enkä juurikaan noteeraa nimimerkki-kirjoittajia.

      2. Suosittelen rauhoittumaan ja lukemaan kirjoitukseni. Sehän on täysin neutraali tutkimuksen suhteen. Siinä vain käydään läpi nyt tehdyn tutkimuksen rajoitteita sekä kerron millä tavalla seuraava tutkimus voitaisin tehdä.

        Et selvästikään ole perillä miten tutkimuksia tehdään ja miten tutkimusnäyttö syntyy. Ei voi olla epäeettistä jättää antamatta hoitoa, jonka osalta näyttö tehosta puuttuu. Tämä on absudi ajatuksenakin ja johtaa juuri siihen tilanteeseen, jossa monet kokemushoidot ovat eli ei ole asiallista tutkimusnäyttöä.

        Et näytä myöskään olevan selvillä lumevaikutuksesta. Ei sinun tarvitse kertoa, että hoito tehoaa, saadaksesi lumevaikutuksen. Itse hoitotapahtuma ilman tehoakin saa aikaan KOKEMUKSEN, että auttaa ja jos mittari on subjektiivinen, myös aina raportoidaan myönteisiä vaikutuksia. Tämä todellinen teho saadaan esiin vain, jos on asiallinen vertailuryhmä.

        Sorry vaan, mutta minä en kyllä usko, että painelemalla jotain mystisiä pisteitä jalkapohjassa saataisiin suurempaa hoitotehoa kuin pelkällä jalkahieronnalla taikka vauvahieronnalla. Saa sitä tietenkin tutkia muitta on turha tulla selittämään jostain epäeettisestä toiminnasta.

  6. Kyllä kai aikuisena miehenä käsität, että vauvakoliikin akuutin luonteen takia on aika vaikeaa hypyttää perheitä tutkimuskohteeseen pari kolmekin kertaa viikossa. Saattaa tulla piankin tutkimuksen keskeytys kun vauvalla on se hirveä vaiva jäljellä ja kutittelemisen tekniikka ei ainakaan tehoa.

    Mutta voihan sellainen tutkimus onnistuakin 10 vuoden yhtämittaisella jaksolla mutta sittenkään tutkittavia ei olisi tarpeeksi vakuuttamaan tieteellisesti tehosta.

    Mutta entäpä taaperoikää vanhemmat lapset? Miksi pitäisi vain tutkia koliikkia?

    Tosikurjaa ainakin, että sinulla paljon uskonkärsimyksiä asioista ja käytännöistä, joita et edes tunne.

    Niin se vain on, että vyöhyketerapeutit ovat kertoneet esimerkiksi unettomuuden loppuneen terapialla, samoin akupunktion taitajat ovat antaneet apua unettomuuteen – vieläpä sairaalassa.

    Minä melkein sääli sinua kun et ole perillä asioista. Siitä miten paljon hoitajat ovat akuuttitilassa johtuneet itsekin tekemään esimerkiksi kivunlievitystä erilaisilla uusilla menetelmillä. Satakunnan keskussairaalassa oli luentosali täynnä hoitohenkilökuntaa kuulemassa mitä synnytyssaleissa tapahtuu taikka miten voidaan lievittää vaikkapa rintatulehdusta. Ja siitäkin on aikaa jo kohta 20 vuotta.

    Miten on siellä Turussa? Eivätkö hoitotieteen menetelmät ole arvossaan lääkärien keskuudessa? Hoitajat pitävät omaa tieteenalaansa kantavana voimana ja varsinkin ketterää käytännön soveltamista.

    Saat anteeksi koska olet aika viitseliäs keskustelija. Ja aina on toivoa – sinussa voi myöhemmin puhjeta hyviäkin parantavia ominaisuuksia – noin lääkärinä. Kun näitä turkulaisia lääkäreitä tunnen jonkun harvan – täytyy kertoa, että yhdellä oli tapana tarttua käteen ja kuunnella sekä keskustella tunninkin perheen kanssa kun ei mitään toivoa ollut lääketieteen puolelta. Hän on kuuluisa suomalainen ja samalla sydämellinen ja humoristinen ihminen.

    1. Sekoitat selvästi kaksi asiaa: Minut henkilönä ja tutkitun tiedon.

      Minuun henkilönä kohdistuvat kommentit ovat asiattomia ja huonoa käytöstä. Ei sinulla voi olla minkäänlaista tietoa siitä millainen olen. Kehystät minuun liittyen jotain omia kuvitelmiasi, mitä ajattelen ja millainen olen.

      Tutkitun tiedon osalta olen vastuussa vain sen pienen osuuden osalta, mitä olen itse tehnyt. Blogissani tuon esiin niitä seikkoja, joita tutkimus tukee. Tutkimus on kuitenkin ylivoimaisesti paras tapa saada selville asioita. Ne eivät ole minun mielipiteitäni eikä liity minuun henkilönä. Minusta on surullista, että nämä kaksi asiaa sekoitetaan. Myös olen kovin surullinen siitä, että usein erilaistan kokemushoitojen antajat vastustavat niiden asiallista tutkimusta, kuten nytkin olen saanut sellaista viestiä monelta. Milloin syynä on epäeettisyys, milloin muutoin vain tutkiminen on hankalaa ja samaan aikaan vedotaan omaan ja hoidettavien kokemuksiin ikään kuin tutkimuksen korvaavana toimintana. Sitten ihmetellään miksi näitä hoitoja ei hyväksytä esim verorahoilla korvattaviksi.

      Me tiedämme tutkimuksista varmasti ainakin yhden asian: Ihmisten kokemukset (sekä hoitoa antavien että hoidettavien) ovat erittäin epäluotettava tiedon lähde. Olemme alttiita monenlaisille vinoumille ja harhoille ja lume- ja nosebo-vaikutukset ovat merkittäviä erottamassa todellisuutta kokemuksista. Näiden ilmiöiden voima on merkittävä virhepäätelmien lähde. Sen vuoksi me tarvitsemme erilaisia koe-asetelmiä, joilla näitä vinoumia ja ilmiöitä voidaan minimoida.

      Erityisen surullinen olen kommenttisi lopun väitteestä, jossa rakennat minun ja hoitotieteen välille keinotekoista riitaa. Ei sellaista ole. Kokemushoitojen kysymykset eivät ole hoitotiedettä. Hoitotiede on yksi lääketieteen ala, jossa selvitetään sen tieteenalan kysymyksiä tutkimuksin. Ei hoitotiede hyväksy pelkän kokemuksen ja tuntemusten perusteella mitään hoitoja, sillä lähestyminen on tieteellistä. Kanta on sama kuin minulla, eli kehottaa tutkimaan hoitoja ja osoittamaan, että niissä on tehoa.

  7. Minä en vastusta tieteellistä tutkimusta mutta epäilen suuresti kuten olen monta kertaa kirjoittanut, että kolmen vauvaperheiden ryhmän ottaminen tieteellisen tutkimusryhmään voisi olla vaikeaa. Jopa kahdenkin.

    Ihan selvästikin sinä sekoitat varsin selkeän kansanomaisen kirjoitukseni niin, että vastustaisin tiedettä. Minä en ole kertaakaan ihmetellyt, että miksei ”näitä hoitoja” hyväksytä verorahoilla korvattavaksi tai en aio vedota ”omiin ja hoidettavan kokemuksiin” ikäänkuin tutkimuksen korvaavana toimintana.”

    Olen varsin ryhdikkäästi esiintynyt omalla nimelläni ja kirjoittanut omasta taikka muiden terapeuttien kertomusten taikka asiakkaiden tietojen pohjalta.

    En rakenna sinun ja hoitotieteen välille riitaa. Eivät itse tieteet riitele. Mutta ihmiset ovat eri mieltä ja eri kokemuksella toistensa kanssa. Sinä tällä kertaa yrität todistella ja niputtaa minut niihin ihmisiin, joista sinulle on kokemusta, että tieteellinen tutkimus jotenkin olisi väheksyttävää.

    En ole niitä ihmisiä, jotka vastustava tieteellistä tutkimusta ja siitä tullutta käytäntöä. Mutta myös tiedetään, että tieteen nimissä ollaan menty harhapoluille juuri siksi, että tutkimusasetelma on ollut riittämätön tai suorastaan väärä.

    Asiattomia ja huonoa käytöstä??? Se on niin, että kun tieteilijänä alkaa lyödä päähän se ei ole hyvä, ei sinun puoleltasi asiallista. Olen ollut rohkea, että uskalsin osallistua keskusteluun.

    Minulla ei ole ollut tarvetta edetä niinkuin sinä kohta kohdalta etenet tässäkin leipätekstissäsi ja etsit puutteita tai virheitä. No, en tietenkään tavallisena ihmisenä pystyisikään. Minulla on tapana vain tempautua mukaan keskustelemaan.

    Sinun kirjoituksessasi oli kyllä jotain hataruutta koskien vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa. Sanon, että en kirjoittaisi sinun sijassasi ”vyöhyketerapian uskomuksen mukaan” vaan vyöhyketerapian teorian mukaan. Vt:n teoriassa on vyöhykkeitä joihin tehdään painantaa ja korvaterapiassa taas kohdistetaan pisteiden käsittelemiseen. Yksi huomio: Ihmiset saavat väärän käsityksen vyöhyketerapiasta, jos esitetään vain yksi jalkakartta sillä näissäkin jalkakartoissa on vaihtelua. Sensijaan tuntemani terapia on tullut Ruotsin kautta – ensimmäinen kurssi pidettiin ruotsiksi ja senjälkeen tuli pesäero varmasti kielenkin takia. Henkilö nimeltä Antti Pietiäinen oli perustanut Kairon Instituutin, johon jouduttiin viimeisille kursseille. Siellä ei ollut vain yhtä jalkapohjakarttaa vaan useita katalogeja – tietoa koko kehon vyöhykkeistä, päällekkäisheijastumisista ja kyllä pisteistäkin.

    ”Mielestäni tällaiset tutkimukset ovat juuri niitä, joita pitäisi tehdä enemmän. Ne pitäisi tehdä vain kunnolla.” Onhan tämä hienosti sanottu. En olisi koskaan uskonut, että tohtori ja professori sanoo tämän.

    Tähän saakka ei oltaisi tultu, elleivät vyöhyketerapeutit olisi täällä arjessa ensin tehneet pioneerityön.

  8. 100 prosenttia koliikkivauvoista parantava hoito – aika.
    Jos otetaan 100 koliikkivauvaa, jotka eivät saa vyöhyketerapiaa, vaan hyvää vauvalle kuuluvaa hoivaa, niin kellään heistä ei ole koliikkia 12 kuukauden iässä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *