Eilen YLE uutisoi koliikkitutkimuksesta, jota toteutettiin Lohjalla vuonna 2018.

Tutkimuksessa tutkittiin vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta koliikin hoitomuotona. Tutkimuksessa oli mukana 35 koliikkivauvaa, joille annettiin vyöhyketerapiaa.

Tutkimuksessa mukana olleiden 35 vauvan päivittäinen itkuaika oli keskimäärin neljä tuntia, mutta osa vauvoista itki jopa kahdeksan tuntia päivässä. Uutisessa kerrottiin, että miltei puolella mukana olleista vauvoista koliikkioireilu loppui ja muillakin lievittyi.

Kun pieni vauva itkee selittämättömästi tuntikausia päivässä, monena päivänä viikossa, useiden viikkojen ajan, puhutaan koliikista.

Sen syytä ei tunneta eikä toistaiseksi vaivaan ole lääketieteellistä hoitoa. Takavuosina suolen supistelua rauhoittava lääkehoito oli tehokas mutta siihen liittyvien mahdollisten haittojen vuoksi hoitoa ei ole enää käytetty.

Yhteistyötä yli rajojen

Tutkimus toteutettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lohjan kaupungin yhteistyönä.

Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoo, että Husilla yliopistosairaalana täytyy olla kykyä ja valmiutta lähteä mukaan myös uudenlaisiin tutkimuksiin silloin, kun ne ovat hyvin suunniteltu ja perusteltu. Juuri niin.

Tutkimuksen tulokset

Julkistettujen tulosten mukaan puolet vauvoista hyötyi selvästi vyöhyketerapiasta.

Tutkimustuloksesta uutisoitiin huolimatta siitä, että tutkimusta ei ole vielä julkaistu. Tieteelliset tulokset esitellään normaalisti erilaisissa kokouksissa, joissa niitä voi tarkastella ja arvioida.

Ennen kuin tulokset ovat vertaisarvioituja ja julkaistuja, niiden tuloksia ei kuuluisi julkistaa. Syynä on se, että kukaan ei pysty uutisointivaiheessa tarkistamaan, millä tavalla tutkimus oli tehty ja millaiset tutkimustulokset oikeasti olivat.

Kuten tässäkin tapauksessa, tutkijoilla on suuri houkutus tuoda tuloksia esiin etupainotteisesti ja nykyisin sitä tuntuu tapahtuvan. Voimme kai kuitenkin luottaa siihen, että tutkimus on asiallisesti toteutettu, kun mukana on tutkimuksen ammattilaisia.

Mielestäni tällaiset tutkimukset ovat juuri niitä, joita pitäisi tehdä enemmän. Ne pitäisi tehdä vain kunnolla. Vain tutkimusten kautta kokemushoidot saadaan osaksi terveydenhuoltoa.

Mikäli tutkimusnäyttöä kertyy riittävästi, ne tulevat automaattisesti osaksi myös hoitosuosituksia, oli kysymys lääketieteen ulkopuolella olevista hoidoista tai ei.

WHO:n perinnehoitojen suosituskin korostaa, että perinnehoidot voivat tulla osaksi terveydenhuoltoa, kun tutkimusnäyttö riittää.

Mitä on vyöhyketerapia?

Vyöhyketerapiassa käsitellään vauvan jalkapohjaa hieromalla. Jalkapohjassa painellaan ns. vyöhyketerapian pisteitä. Vyöhyketerapian teoriassa jalkapohjassa on eri elimiin liittyvät pisteet. Esim. mahalaukulla, suolistolla, aivoilla, ym. on vyöhyketerapian uskomuksen mukaan omat pisteensä jalkapohjassa.

Mitä on vauvahieronta?

Koliikkiin on myös käytetty ns. vauvahierontaa. Siinä ei painella mitään jalkapohjien pisteitä vaan vauvaa hierotaan eri paikoiosta kehoa, myös esim päätä ja vatsaa.

Kun katsoo eri vauvojen hierontapalveluita, ei ole aina selvää onko kysymyksessä varsinainen vyöhyketerapia, jossa käsitellään jalkapohjien pisteitä vai vauvahierontaa. Koska tätä tutkimusta ei ole vielä julkaistu, emme myöskään tiedä millainen tutkimuksessa annettu vyöhyketerapia oli.

Tutkimuksen rajoitteet

Kuten tutkijat itsekin toteavat, tässä tutkimuksessa on vielä merkittäviä rajoitteita, joiden osalta lisätutkimukset ovat välttämättömiä, ennen kuin voidaan todeta vyöhyketerapian olevan vaikuttavaa.

• Tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä

Tämä on aivan keskeinen asia, sillä koliikki on spontaanisti ja yksilöllisesti rauhoittuva oireisto. Nimikin on 3 kk koliikki, joka johtuu siitä, että se yleensä korjaantuu 3 kk ikään mennessä. Monilla kuitenkin paljon aikaisemmin.

Lisäksi ajoitus, oirekirjo ja oireiden kesto ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Toisilla se kestää viikon, toisilla monta kuukautta. Ilman vertailuryhmää ei hoidon tehosta voida sanoa oikeasti mitään.

• Vauvojen määrä oli pieni

Kun kysymyksessä on spontaanisti paraneva ja yksilöllisesti vaihteleva oireisto, pitää tutkimusryhmissä olla riittävästi vauvoja. Tarvittavan lukumäärän voi arvioida tilastollisesti.

• Vertailuryhmän hoito tulee olla kontrolloitua

Tämä tarkoittaa, että vertailuryhmä saisi vastaavanlaisen huomion, käynnit, tuen ja ohjeistuksen, kuin vyöhyketerapiaryhmäkin mutta ilman vyöhyketerapiaa. Vain näin voidaan havaita, onko itse vyöhyketerapia tehokasta vai se kokonaispaketti, minkä perhe saa tutkimukseen liittyen.

Millainen olisi seuraava ideaalinen tutkimus?

• Tutkimusryhmät

Ideaalisessa tutkimuksessa olisi kolme riittävän suurta ryhmää. Yksi saisi vyöhyketerapiaa, toinen vartalon vauvahierontaa ja kolmas ”valevyöhyketerapiaa”. Valevyöhyketerapiassa käsittely olisi kuin vyöhyketerapiaa mutta vain jalkapohjien hierontaa ilman elinpisteiden painelua. Kaikki ryhmät saisivat kaiken muun edellä kuvatun huomion ja tuen.

• Ryhmien tulisi olla mahdollisimman pitkälle sokkoutettuna niin, että sekoittavat tekijät olisivat mahdollisimman hyvin eliminoituna.

Asetelma ei mahdollista täydellistä sokkoutusta, mutta ainakin vanhempien tulisi olla tietämätön, mihin kolmesta ryhmästä lapsi kuuluu. Tämä onnistuu niin, että hoito annetaan esimerkiksi verhon takana, niin että vain hoidon antaja tietää minkä hoidon antaa.

Hoidon laatu paljastetaan vasta kun tiedot ovat kerätty. On sääntö, että kun asetelmaan lisätään vertailuryhmä, aktiivihoidon tehosta katoaakin valtaosa.

• Tiedon keruu tulisi olla standardoitua ja mahdollisimman objektiivista

Tiedämme, että erilaiset odotukset vaikuttavat huomattavasti subjektiivisten oireiden raportointiin. Pelkästään se, että odottaa apua, vaikuttaa raportoinnin tuloksiin. Olisiko mahdollista tehdä objektiivisia mittauksia esim. mitata itkuaikaa?

Lopuksi

Minusta on hienoa, että erilaisia ei-lääketieteellisiä hoitoja tutkitaan ennakkoluulottomasti.
Kokemukset vyöhyketerapiasta ovat olleet pilottitutkimuksessa myönteisiä. En osaa kuvitella, että vauvan vyöhyketerapiassa tapahtuvasta jalkapohjien painelusta olisi mitään haittaakaan.

Kuitenkin, jos haluamme, että hoito tulisi osaksi verorahoilla tuotettavaa hoitoarsenaalia ja vielä kirjattavaksi Käypä hoito- suosituksiin, tarvitaan asiallinen näyttö hoidon tehosta.
Lienee selvää, että nyt tehty kiinnostava tutkimus on pilottiluonteinen eikä vastaa vielä keskeisiin kysymyksiin.

Esitin edellä yhden kuvauksen tutkimusasetelmasta, jolla voitaisiin vastata moneen koliikkivauvojen vyöhyketerapiaan liittyvään kysymykseen kerralla.

Mikä on tuen ja huolenpidon vaikutus? Mikä on vauvan koskettelun ja hieronnan osuus? Onko itse vyöhyketerapian pisteiden painaminen mahdollisen tehon takana?

Esittämäni tutkimusasetelma olisi juuri sellainen, jota lääketieteellisiltä hoidoilta edellytettäisiin. Vastaavat tutkimustekniikat tulisivat olla käytössä myös vyöhyketerapian tapauksessa, kuten WHO:n perinnehoitojen suositus myös toteaa.

Tieto hoidon tehon mekanismista ei tietenkään vaikuta sen osoitettuun hyötyyn. Vyöhyketerapiassa uskottuja meridiaaneja tai elinpisteitä ei ole ihmisiltä löydetty. Jalkapohjien ja vartalon käsittely eri tavoin voi silti olla rahoittavaa ja auttaa koliikissa.

——–
Ps. Tiedoksi, että jalkapohjiin piirretyt elinten kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.
Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.
Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa.
Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu siis vain mielikuvitukseen.