Safkatutka kertoo itse olevansa ”Suomen vaikuttavin ruokamedia”. Ainakaan ylläpitäjiä ei voi arvostella vaatimattomuudesta. Safkatutka on kuitenkin viime aikoina saanut laajaa kritiikkiä virheellisistä uutisista, joissa on peloteltu aiheettomasti ravintouutisilla.
Viime aikoina kirjoitukset ovat liittyneet glyfosaattiin eli tuttavallisemmin useimpien tuntemaan Roundup-rikkaruohomyrkkyyn.
Hiljattain Safkatutkan uutisessa todettiin glyfosaatin aiheuttavan syöpää. Nyt viimeisimmässä uutisessa kerrottiin että myös kalifornialaisessa viineissä on glyfosaattia; myös luomuviineissä. FB-sivuilla todetaan: ”Glyfosaattijäämät kuluttajatuotteissa alkaa olla todellinen ongelma, johon olisi syytä reagoida voimakkaammin.” Safkatutkan Facebook sivuilla kerrottiin tätä syöpävaarallista glyfosaattia löytyvän myös Vaasan ruisleivistä.
Näiden uutisten perusteella näyttää siis siltä, että olemme nyt tavallisen ruoan (ja viinin) kautta altistumassa merkittäville määrille tätä syöpävaarallista rikkaruohomyrkkyä.
Tarkastellaan kuitenkin noiden väitteiden faktoja hieman tarkemmin.
 
Glyfosaatin karsinogeenisyys
Glyfosaatti on ollut pitkään käytössä ja sen vaikutukset kasveihin, eläimiin ja ihmisiin tunnetaan. Asiasta on julkaistu esimerkiksi oheinen perusteellinen 50-sivuinen tietellinen katsaus (katsaus on myös ladattavissa PDF:nä kirjoituksen lopussa). Näiden toksikologisten analyysien perusteella glyfosaatin turvarajana ihmisille voisi pitää jopa 175 mg/kg/päivä. Turvaraja kertoo annoksen, jota pienemmät annokset glyfosaattia eivät aiheuta haittavaikutuksia.
IARC:n asiantuntijaryhmä julkisti Lancet Oncologyssä viime kesänä lausunnon, jossa glyfosaatti luokiteltiin ”probably carcinogenic to humans” (Group 2A). Euroopan komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioimaan raportin väitteet. Viime vuoden marraskuussa EFSA julkaisi lopullisen raporttinsa asiasta. EFSA toteaa seuraavasti: ”Regarding carcinogenicity, it is unlikely that this substance is carcinogenic”. Eli glyfosaatti EFSA:n mukaan ei todennäköisesti ole ihmiselle syöpävaaraa aiheuttava aine. Samanlaiseen tulokseen oli aikaisemmin päätynyt myös saksalaisten viranomaisten asettama ryhmä.
Erot asiantuntijaryhmien arvioissa ovat varmasti hämmentäviä eikä tällainen viestintä tietenkään helpota kansalaisia lainkaan. Kumpi tulkinta sitten on oikea? Todennäköinen selitys eroille on se, että EFSA otti mukaan kattavammin tutkimuksia analyysiinsä ja tämän kokonaisuuden perusteella antoi lausuntonsa. EFSA on se Euroopan instituutti, joka antaa asiantuntijaneuvot tällaisessa asiassa komissiolle, joka sitten ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Tämä EFSA:n raportti ja sen sisältö on ollut myös Safkatutkan kirjoittajien luettavissa viime marraskuusta alkaen. Miksihän sitä ei kuitenkaan mainita lainkaan vaikka asiasta uutisoidaan nyt maaliskuussa?
Riippumatta karsinogeenisyydestä, kaikkien kemikaalien haitat ovat aina annosriippuvaisia. Tämän vuoksi EFSA on nyt asettanut turvarajan myös glyfosaatille. Se on 0,5 mg/kg/päivä. Tällaiset rajat perustuvat riskin minimointiin. Tiedämme, että kun annos on riittävän pieni, ei haittoja synny, vaikka kyseessä olisikin varsinainen myrkky. Jos annos on taas valtavan suuri, haitatonkin yhdiste muuttuu myrkyksi.
 
Onko ”saastuneen Roundup-viinin” nauttiminen vaarallista?
Safkatutkan lainaamien mittausten mukaan viineissä oli glyfosaattia 1-3 ppb. Korkein ilmoitettu arvo yhdessä näytteessä oli liki 20 ppb. Tämä kuulostaa jo merkittävästä, eikö totta?
Mutta mitä tuo ”ppb” oikein tarkoittaa? Kyse on termistä ”part per billion”. Jos lähdemme siitä, että kaikissa viineissä olisi tuo maksimimäärä (20 ppb) glyfosaattia, olisi yhdessä pullollisessa (7,5 dl) sitä 0,015 milligrammaa.
Kun EFSA on siis asettanut turvalliseksi saantimääräksi 0,5 mg/kg/päivä, voimme laskea, että päästäksemme glyfosaatin turvarajalle, tulisi 70 kg painoisen aikuisen nauttia tuota ”saastunutta” punaviiniä 2333 pullollista päivässä! Siis joka ainoa päivä.
On aivan varmaa, että tuo määrä viiniä sisältää satoja muita kemikaaleja tappavina annoksina, vaikka alkoholi poistettaisiin.
 
Johtopäätökset
Safkatutkan uutisissa ei siis suoraan valehdeltu mutta tietoa kerrottiin valikoidusti niin, että lukijalle jää virheellinen kuva asiasta. Uutisessa ei mainittu, että eurooppalainen viranomainen on julkistanut asiassa uutta tietoa ja että mitatut glyfosaattimäärät viineissä ovat niin homeopaattisen pieniä, että niillä ei ole mitään merkitystä.
On toki mahdollista, että blogin ylläpitäjillä ei ole riittävää asiantuntemusta asiassa ja he tekivät vain inhimillisen virheen uutisessaan. Siinä tapauksessa voimme jäädä tarkkailemaan, korjataanko virheet.
Huonoin vaihtoehto on se, että kirjoittajien tiedot luonnontieteestä ovat niin puutteelliset, etteivät he ymmärtäneet uutisensa olevan virheellinen. He eivät ymmärtäneet myöskään ottaa asiasta selvää. Tuntuu huolestuttavalta, että ”Suomen vaikuttavimman ruokamedian” ylläpitäjillä ei olisi edes peruskoulutason tietoja luonnontieteistä.
Edellä kuvatun perusteella näyttäisi, että Safkatutkan uutisoinnin tavoitteena ei ole lisätä lukijoiden oikeaa tietoa asiassa. Onko tavoitteena saada aikaan vain kohua ja pelkoja? Mielestäni sivusto ei ole enää kaukana Magneettimediasta ja MV-lehdestä sisällön luotettavuuden osalta.
Tämä ”uutinen” on myös jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, että kun tarpeeksi herkillä laitteilla mitataan, saadaan aina jokin mittatulos. Ja kyllä kemikaaleja ruoasta mittaamalla aina kohun saa aikaiseksi.
Esimerkiksi kaurasta on mitattu Kadmiumia. Suomalaisessa luomukaurassa sitä on peräti 20 mikrogrammaa/kg kuivapainoa ja siis saman verran kuin tavallisessakin kaurassa! Olisiko tästä kohu-uutiseksi? Nämä määrät eivät kuitenkaan ole todellisuudessa ongelma, koska pitoisuudet ovat niin pieniä. Kadmiumin osalta turvallinen määrä on alle 100 mikrogrammaa/kg märkäpainoa.
Toinen hyvä esimerkki mittauksien väärinymmärtämistä ovat väitteet Himalajan vuorisuolan terveellisyydestä sen perusteella, että siitä on mitattu lukuisia alkuaineita. Väitteiden esittäjilta jäi huomaamatta, että mitattujen alkuaineiden joukossa oli alumiinia, hopeaa, elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia. Tätä suolaa oli siis mainostettu erityisen terveellisenä sen vuoksi, että se sisältää näitä alkuaineita!
Tietenkin olisi parempi, ettei syötäväksi tarkoitetuissa tuotteissa olisi lainkaan haitallisia kemikaaleja. Kaikissa ruoka-aineissa on kuitenkin aina myös haitallisia kemikaaleja, myös siis luomussa. Ihmisen tuottamien lisäksi luonnossa itsessään on miljoonia erilaisia haitallisia kemikaaleja ja niitä on sen vuoksi aina myös ruoassa. Ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti niin pieninä pitoisuuksina, ettei niillä ole terveydellistä vaikutusta. Evoluution myötä meille on kehittynyt maksa ja munuaiset, joiden tehtävänä on poistaa näitä haitallisia aineita.
 
Katsaus Roundupin vaikutuksista ja turvallisuudesta