Terveys taitaa olla ainoa teema, jossa keksinnöstä kulunut pitkä aika katsotaan eduksi

 
Hippokrateen aikana Kreikassa kehittyi ns. humoraaliteoria, jonka mukaan ihmisen elimistössä vallitsi neljä perusnestettä, veri, lima, sappi ja musta sappi. Sairaudet johtuivat näiden nesteiden epätasapainosta.
Tähän oppiin kuului se, että nesteiden tasapaino tuli palauttaa normaaliksi. Yksi keskeisistä hoidosta oli suoneniskentä, jolla pahaa verta päästettiin pois. Tätä perua on vielä nykyisinkin käytetty kuppaus.
Vaikka moni meistä tänään naureskelee noille nesteasioilla, vasta modernin lääketieteen syntyminen ja sairauksien mekanismien tutkiminen aloittivat kehityksen, joka on johtanut nykyiseen tutkittuun tietoon perustuvaan lääketieteeseen. Humoraalioppia sovellettiin kuitenkin pari tuhatta vuotta.

Refleksologia

Vyöhyketerapia eli refleksologia perustuu uskomukseen, että ihmistä voidaan hoitaa painelemalla kehossa sijaitsevia heijastepisteitä. Refleksologia on syntynyt Kiinassa ja myös ilmeisesti vastaavia hoitoja on annettu myös Egyptissa jo varhain.
Vyöhyketerapiassa oletetaan, että kukin elin on yhteydessä iholla oleviin tiettyihin alueisiin. Kokeilemalla ja ideoimalla syntyi erilaisia koko vartalon karttoja, jossa elimiä edustava alueet sijaitsivat tietyillä paikoilla ihossa.
Jokainen on varmaan joskus nähnyt tällaisia kuvia hoitolaitosten seinällä.

Elimet löytyvät myös jalkapohjista

Jalkapohjiin piirretyt elinten kuvat ovat tavallinen näky vyöhyketerapeuttien seinillä. Vähemmän tunnettu tosiasia on, että nuo kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.
Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.
 

Jalkapohjien vyöhyketerapian keksi Eunice Ingham Yhdysvalloissa 1930-luvulla

 
Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa toisin kuin uskotellaan.
Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu vain vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Meridiaanit

Ihmisessä uskottiin olevan tietynlaisia kanavia, joita kutsuttiin meridiaaneiksi. Näitä kanavia kulki eri puolille kehoa. Niiden toimintaa muuttamalla pyrittiin hoitamaan sairauksia. Näitä kanavia hyödynnetään akupunktiossa ja monissa muissa aasialaisissa terapioissa.

Tällaiset kanavat ovat kuitenkin mielikuvituksen tuotetta ja lisäksi nykyisin tunnetun anatomian ja fysiologian vastaisia.
Tiettyjä heijasteita on kyllä olemassa mutta niille on uskottavat anatomiset selitykset. Tiedämme esimerkiksi, että pallean ärsytys voi heijastua kipuna hartioihin. Selityksenä on kyseisten hermojen yhteys elimistössä. Tällaisia kanavia ei ole elimistössä olemassa eikä niiden kautta voida mitään hoitaa.

Tuhansia vuosia vanhat hoidot

Yksi hyvin tavallinen peruste monien terapioiden tehokkuudelle on se, että ne ovat tuhansia vuosia vanhoja.
Olipa ihon elinkartat peräisin tuhansien vuosien takaa taikka 1900-luvulta, itse vyöhyketerapian teoriaan sillä ei tietenkään ole vaikutusta. Olennaista on se, että elinten projisoitumista iholle niin, että niitä voisi hoitaa ihoa painelemalla, ei ole tähän päivään mennessä kyetty havaitsemaan.
 

Kaksi tuhatta vuotta tietämättömyyttä ei tee hoidoista toimivia.

 
Kukaan tuskin haluaisi palata takaisin antiikin ajan innovaatioihin ja luottaa niihin. Tätä tapahtuu kuitenkin koko ajan terveysbisneksessä, jossa usein perusteluina käytetään sitä, että hoidot ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Vetoaminen tuhansiin vuosiin ei toisaalta tee hoidoista vaikuttamattomia

Vaikka historialliset hoidot perustuvat uskomuksiin ja nykytiedon valossa virheelliseen ymmärrykseen ihmiskehosta, se ei automaattisesti tee niistä tehottomia.
Esimerkiksi akupunktiosta on massoittain tutkittua tietoa. Akupunktio on saanut puolivirallisen aseman lääketieteessä, vaikka sen alkuperäinen idea perustuu edellä kuvattuihin kanaviin.
Analyysejä akupunktion tehosta on tehty runsaasti ja mm Cochrane-katsauksiakin yli 100 kpl eri vaivoihin. Yhteenvetona niistä voi todeta, että akupunktiosta saa koettua subjektiivista hyötyä.
Cochrane-katsausten perusteella vastaava hyöty saadaan kuitenkin myös ns. valeakupunktiolla. Ainoastaan migreenin ja hartiavaivojen osalta varsinaisen akupunktion hyöty näyttäisi olevan valeakupunktiota suurempaa. Tällöinkin ero on pieni.
 

Akupunktion teho näyttäisi siis syntyvän pääasiassa itse hoitoprosessista eikä neulojen laittamisesta meridiaaneille.

 
Voin hyvin uskoa, että vyöhyketerapiasta taikka jalkapohjahoidosta voi saada subjektiivista hyödyn kokemusta. Hyöty syntyy kuitenkin vain itse hoitoprosessista; ei elinten ihoprojektoiden käsittelystä.
Tavanomaisesta hieronnasta luvataan rentoutumista ja lihasjännityksen laukeamista. Hieronnan ei väitetä vaikuttavan minkään mystisen kanavan tai nestemuutosten kautta. Silti ihmiset hakeutuvat näihin hoitoihin ja saavat niistä hyötyä.
Hoitoihin pyritään liittämään mitä kummallisempia mystisiä ilmiöitä. Vyöhyketerapian väitetään vähentävän stressiä, avaavan “tukoksia”, puhdistavan kehoa myrkyistä (lue myös kirjoitukseni Detoxista), parantavan verenkiertoa, auttavan painonpudotuksessa ja lisäävän elinten (?) terveyttä.
Nämä kuvaillut hyvin epämääräiset ilmiöt eivät perustu minkäänlaiseen tutkimusnäyttöön vaan pääasiassa uskomuksiin ja lumevaikutukseen.
Monille uskomushoidoille olisi mielestäni eduksi, jos vaikutuksista puhuttaisiin rehellisesti ja liioittelematta. Eikö riittävä peruste hoidolle olisi rentoutuminen ja hyvän olon kokemukset ilman pseudotieteellistä jargonia?