Terveys & tiede

D-vitamiini ja Covid

Tässä kirjoituksessa tarkastelen, millaista tutkimusnäyttöä on olemassa D-vitamiinin osalta liittyen Covid-infektioon.

D-vitamiinilla on hyvin tunnettu merkitys kalsiumin aineenvaihduntaan ja luustoon. Muiden vaikutusten osalta (ennen Covid-aikaa) havainnot voi tiivistää seuraavasti:

  • D-vitamiinilla on merkittävä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa, se osallistuu reniini-angiotensiini-järjestelmän säätelyyn ja myös useisiin tapahtumiin, joita liittyy infektioiden vakaviin keuhkomuutoksiin.
  • Eläinkokeissa D-vitamiinilla on ollut vaikutusta myös veren hyytymiseen, joskaan kliinisissä tutkimuksissa ei ole havaittu selvää hyötyä hyytymäkomplikaatioiden estossa.
  • Vuonna 2017 julkaistussa lähes 11 000 henkilön meta-analyysissä todettiin, että D-vitamiinin puutokseen liittyy suurentunut riski hengitystieinfektioon. D-vitamiinin lisäannos vähensi infektioita 12% (vetosuhde 0.88, 95% luottamusväli 0.81 – 0.96). Meta-analyysin perusteella suurista kerta-annoksista ei ollut hyötyä, vaan paras hyöty tuli säännöllisestä annostelusta. Hyöty oli merkittävämpi niillä, joilla oli D-vitamiinin puutos. Meta-analyysin perusteella D-vitamiinilla ei ollut kuitenkaan vaikutusta infektioiden komplikaatioihin.
  • Toisessa vielä vertaisarvioimattomassa meta-analyysissä on mukana 29 841 henkilöä. D-vitamiinilisä vähensi hengitystieinfektion ilmaantumista 11% (vetosuhde 0.89, 95% luottamusväli 0.81 – 0.98). Veren D-vitamiinipitoisuudella lähtötasolla ei ollut tässä analyysissä merkitsevää vaikutusta tuloksiin. Hyöty tuli esiin tavanomaisella D-vitamiinin annoksella (10-25 mikrogrammaa). Vaikutusta infektion komplikaatioihin ei tässäkään havaittu.

D-vitamiini ja Covid-infektio – epäsuora näyttö

Edellä kuvatun taustatiedon perusteella ei ole yllättävää, että on pohdittu D-vitamiinin mahdollista roolia Covid-infektion estossa ja erityisesti sen vaikean muodon yhteydessä.

D-vitamiinin merkityksestä ja sen antamisen mahdollisista hyödyistä Covid-infektioon liittyen on jo kohtalaisen runsaasti epäsuoraa näyttöä (jota on koottu kirjoituksen loppuun). Epäsuoraksi näytöksi voidaan luokitella ekologiset tutkimukset, D-vitamiinitasojen mittaukset ennen infektiota ja infektioiden tapahduttua.

Ekologisia väestötutkimuksia löysin 7 kpl. Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä, että väestön matalalla veren D-vitamiinipitoisuudella on yhteys vaikeampaan Covid-infektion muotoon ja kuolleisuuteen. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että auringonvalon määrä olisi yhteydessä kuolleisuuteen mutta toisissa taas ei. Yhdessä eurooppalaisessa ekologisessa tutkimuksessa väestön keskimääräinen D-vitamiinitaso oli yhteydessä Covid-sairastumiseen mutta ei kuolleisuuteen. Ekologiset väestötutkimukset antavat siis viitettä, että D-vitamiinitasolla saattaisi olla merkitystä, mutta ne eivät luonnollisesti kykene osoittamaan syy-seuraus-suhdetta. Muutoinkin ekologisissa tutkimuksissa on paljon sekoittavia tekijöitä, joita ei voida kunnolla korjata.

D-vitamiinitasojen mittaustuloksia ennen infektiota on analysoitu ainakin 7 tutkimuksessa ja useimmat tutkimukset ovat päätyneet siihen, että matala D-vitamiinin taso liittyy suurempaan Covid-infektion riskiin ja vaikeampaan taudin muotoon. Toisaalta UK Biobank –potilaiden tutkimuksessa D-vitamiinin taso oli yhteydessä vakavaan taudin muotoon mutta ei ollut itsenäinen tekijä kun sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Viime mainitun tutkimuksen rajoitteena oli, että D-vitamiinimittaukset oli tehty 10-15 vuotta aiemmin.

D-vitamiinitasoja on mitattu potilailta, jotka ovat sairastuneet ainakin 13 tutkimuksessa. Valtaosassa tutkimuksista havaittiin, että Covid-positiivisilla on matalammat D-vitamiinipitoisuudet kuin vertailuryhmällä, vaikka otettaisiin huomioon sekoittavia tekijöitä. Myös sairaalahoitoon joutuneilla ja vakavampaan muotoon sairastuneilla ja kuolleilla potilailla on mitattu matalammat D-vitamiinipitoisuudet kuin verrokeilla. Valtaosalla tehohoidossa olleilla potilailla on ollut D-vitamiinin puute.

D-vitamiini ja Covid-infektio – suora näyttö

Edellä kuvatut havainnot saattavat jo vakuuttaa jotkin lukijat siitä, että D-vitamiinilla on tärkeä rooli ja että sitä voisi käyttää Covid-infektion estoon ja hoitoon.

Kantapään kautta olemme kuitenkin oppineet, että epäsuora näyttö ei riitä luotettavien johtopäätösten tekemiseen. Lähihistoriassa on lukuisia tapauksia, että vastaavanlainen näyttö on tulkittu riittäväksi mutta kun hoitotutkimuksia on tehty, hyötyä ei olekaan kyetty havaitsemaan.

Syynä on se, että ekologisissa ja kohorttitutkimuksissa emme kykene kuitenkaan eliminoimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä. Covid-infektion osalta tiedämme, että ikä, sukupuoli ja oheissairaudet lisäävät sairastumisriskiä ja erityisesti taudin vakavaa muotoa.

Tietoja kaikista tunnetuista sekoittavista tekijöistä ei ole tutkimuksissa aina saatavilla. Lisäksi tuntemattomia sekoittavia tekijöitä voi olla monia (kuten esim. jo hiljattain tehdyt havainnot geneettisistä eroista immuunipuolustuksessa) eikä niitä tietenkään voida huomioida.

Myös käänteinen syy-seuraus-suhde tulisi ottaa huomioon mahdollisena selittävänä tekijävä. Tosin ainakin kahdessa tutkimuksessa D-vitamiini mitattiin toistuvasti eikä Covid-infektio näyttäisi laskevan veren D-vitamiinipitoisuutta (kuten tapahtuu esimerkiksi C-vitamiinin osalta). Tämän perusteella käänteinen syy-seuraus-suhde ei ole todennäköinen selitys.

Varsinaisia hoitotutkimuksia on toistaiseksi julkaisu vain kaksi:

  • Pienessä kohorttitutkimuksessa 17:lle sairaalahoitoon otetuille potilaille annettiin D-vitamiinia (25 mikrogrammaa/vrk), magnesiumia 150 mg ja B12-vitamiinia 200 mikrogrammaa päivässä. Näitä potilaita verrattiin edeltävästi hoidettuihin 26 potilaaseen. Tutkijat raportoivat, että hoitoryhmän potilaat tarvitsivat merkitsevästi vähemmän tehohoitoa ja happea. Tutkimuksessa on merkittäviä rajoitteita. Rekrytointi tapahtui tammi-huhtikuussa ja on erittäin todennäköistä, että alkupään vertailuryhmän potilaiden hoito ei ollut samanlaista kuin hoitoryhmässä myöhemmin keväällä. Vertailuryhmä oli myös selvästi iäkkäämpi. D-vitamiinipitoisuutta ei mitattu.
  • Espanjalaisessa satunnaistetussa avoimessa pilottitutkimuksessa 50 Covid-infektion vuoksi sairaalahoitoon otettua potilasta sai suun kautta D-vitamiinivalmistetta (kalsifediol, ensimmäisellä viikolla suuri annos (532+266+266 mikrogrammaa) ja sen jälkeen 266 mikrogrammaa viikossa muun hoidon ohessa. 26 potilaan vertailuryhmä sai tavanomaisen muun hoidon. Tehohoidon tarpeessa oli suuri ero hoitoryhmän eduksi (1/50 vs. 13/26). D-vitamiinihoitoryhmässä ei kukaan kuollut, vertailuryhmässä kuoli 2 potilasta. Ryhmät olivat kohtalaisen samankaltaisia ennen hoitoa, ainoastaan verenpainetautia oli verrokkiryhmässä enemmän. Tässäkään tutkimuksessa D-vitamiinin tasoja ei mitattu ennen hoitoa. Emme siis tiedä olivatko potilaat D-vitamiinipuutteisia vai ei. Tutkimus oli pilottitutkimus meneillään olevalle suuremmalle tutkimukselle. Rekisteri-ilmoituksen mukaan varsinaisen tutkimuksen rekrytointi olisi pitänyt päättyä viime elokuun lopussa mutta sitä ei ole kuitenkaan vielä julkaistu.

Avoimet kysymykset

Tutkimusnäytön tulkinta D-vitamiinin osalta on tällä hetkellä haastavaa Covid-infektioon liittyen. Epäsuora näyttö tukee selvästi ajatusta, että D-vitamiinin saannilla olisi erityistä merkitystä Covid-pandemian aikana. Kuitenkin suora näyttö hyödyistä on vain yhden pienen satunnaistetun pilottitutkimuksen varassa. Toinen hoitotutkimuksista on niin heikko laadultaan, ettei sen perusteella voi vetää mitään johtopäätöksiä.

Lisäksi vielä ei ole julkaistu yhtään tutkimusta, jossa olisi selvitetty D-vitamiinin vaikutusta Covid-infektion ehkäisyssä, sillä julkaistuissa tutkimuksessa potilaat ovat olleet sairaalahoidossa.

Esitän seuraavaksi viisi kysymystä, jota myös kaipaisivat lisätietoa. Koska tutkimusnäyttöä ei nyt ole vielä kattavasti saatavilla näihin kysymyksiin vastaamiseksi, tuon esiin omia ajatuksiani nykyisen pandemiatilanteen huomioiden.

  • Riippuuko D-vitamiinin mahdollinen hyöty Covid-pandemian aikana vitamiinin lähtötasosta? Vaikka vastaus vaikuttaa intuitiivisesti selvältä, tähän ei ole varmaa vastausta Covidin yhteydessä, koska nyt tehdyissä hoitotutkimuksissa ei jostakin syystä edes mitattu lähtötasoa. Muiden kuin Covid-hengitystieinfektioiden hoitotutkimuksissa on kuitenkin tullut esiin, että hyötyä saataisiin silloin kun elimistössä on D-vitamiinin puute. Myös kohorttitutkimuksissa vaikea tautimuoto on liittynyt nimenomaan matalaan D-vitamiinitasoon.
  • Kuinka korkealle veren D-vitamiinitasossa kannattaisi pyrkiä? D-vitamiinin tason ollessa alle 50 nmol/L voidaan puhua D-vitamiinin puutteesta. Valtaosa julkaisuista näyttäisi tavoittelevan tasoa yli 75 nmol/L, mikä on myös mm. Endocrine Society:n käypä hoito –ohjeen mukainen tavoite. Puutokseksi siis luokitellaan taso alle 50 nmol/L ja tavoitetasoksi yli 75 nmol/L. Esimerkiksi Duodecim suosittelee tavoitetasoksi 75 nmol/L osteoporoosipotilaille. Emme kuitenkaan tiedä, mikä olisi ideaalinen taso Covid-pandemian aikana mutta kaiketi rationaalinen tavoite voisi olla juuri tuo yli 75 nmol/L. Aurinkoisena kesäaikana veren D-vitamiinipitoisuus nousee tasolle 100–200 nmol/l.
  • Pitäisikö D-vitamiinitaso mitata vai kannattaisiko kaikkien käyttää D-vitamiinia normaalia suurempia annoksia pandemian vuoksi? Vastaaminen tähän edellyttäisi, että tietäisimme vastaukset kahteen edelliseen kysymykseen. Mikäli tavoitetaso on korkea, olisi järkevää käyttää normaalia suurempia annoksia ilman mittaamista. Tällä hetkellä ei ole olemassa sellaista näyttöä, jonka perusteella voisi suositella laajoja väestön pitoisuusmittauksia pandemian vuoksi verrattuna siihen, että D-vitamiinin saannista huolehditaan kaikkien osalta. Myös mittaamisen kustannukset tulee ottaa huomioon. Mikäli puolelta Suomen väestöstä mitattaisiin veren D-vitamiinipitoisuus, kustannukset olisivat julkisen sektorin hinnoilla noin 32 MEur ja yksityisessä laboratoriossa noin 160 MEur eikä mittaaminen tietenkään vielä sellaisenaan toisi mitään terveyshyötyä.
  • Jos lisäannos annetaan kaikille, onko odotettavissa haittoja? D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liian suuri annos voi aiheuttaa myrkytyksen. Eurooppalaisten suositusten perusteella D-vitamiinin annostelu ravintolisänä 100 mikrogrammaan saakka vuorokaudessa on turvallista eikä aiheuta haittavaikutuksia, sillä veripitoisuus ei tällä annoksella nouse liian korkealle. Riski D-vitamiinin haittoihin kasvaa, kun veripitoisuus nousee selvästi, raporteista riippuen tasolle yli 250 – 375 nmol/L. Kohtuullisella annoksella tällaisille tasoille ei päästä. Toisaalta ei ole mitään erityistä perustetta pyrkiä korkeisiin D-vitamiinipitoisuuksiin, sillä niiden hyödyistä ei ole näyttöä eikä korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien pidemmän ajan turvallisuudesta ei ole tietoa. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liian suuri annos voi aiheuttaa myrkytyksen.
  • Onko Suomen tilanne erilainen kuin muissa maissa? Tilanne on Suomessa D-vitamiinin saannin osalta huomattavasti takavuosista parantunut. Suomessa ja Pohjoismaissa ruoka-aineisiin lisätään D-vitamiinia, väestö syö kalaa ja myös ravintolisänä suositellaan iästä riippuen 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Tilanne on Suomessa D-vitamiinin suhteen väestössä parempi, kuin esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa, jossa D-vitamiinin puute on hyvin yleistä. Vaikka noissa maissa auringon paistetta on paljon, ikäihmiset pysyvät sisätiloissa. Myös kuumissa maissa ihmiset pysyvät ilmastoiduissa sisätiloissa. Myös tummaihoisilla D-vitamiinin puute on yleisempää. Arabimaissa pukeutumisella on suuri merkitys ja erityisesti naisilla D-vitamiinin puute on yleistä.

Varsinaisia D-vitamiinin puutoksia on suhteellisen vähän mutta vaihtelua tasossa on toki paljon. Suomalaisten D-vitamiinitilanteesta on tutkimustietoa seuraavasti:

  • Finnravinto 2017 selvityksen mukaan D-vitamiinin päivittäinen saanti jäi alle keskimääräisen tarpeen 14 %:lla miehistä ja 30 %:lla naisista.
  • Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa vuonna 2011 mitattuna veripitoisuus oli keskimäärin 65 nmol/L.
  • Toisessa vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa keskimääräinen veren D-vitamiinipitoisuus oli 63 nmol/L miehillä ja 67 nmol/L naisilla vuonna 2012 mitattuna.
  • Suomalaisten äitien raskauden aikaisia veren D-vitamiinipitoisuuksia mitattiin vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa ja niiden todettiin olevan keskimäärin 82,4 (keskihajonta 20,3) mmol/L. 96%:lla äideistä D-vitamiinipitoisuus oli yli 50 nmol/L. Ravintolisänä saatu D-vitamiinin määrä oli heillä keskimäärin 16 mikrogrammaa/vrk. Huomionarvoinen havainto oli, että kun äidin veripitoisuus oli yli 125 nmol/L, vauva kasvoi heikommin, mikä ei tue sitä, että kannattaisi pyrkiä kovin korkeisiin vitamiinipitoisuuksiin.
  • Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka monella suomalaisella D-vitamiinin veripitoisuus on alle 75 nmol/l.

Yhteenveto

Tutkimushavainnot tukevat sitä, että riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa pitää huolta erityisesti nyt Covid-pandemian aikana. Normaalistikin Suomessa suositellaan D-vitamiinia ravintolisänä 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa, vaikka söisi suositusten mukaisesti.

Vaikka varsinainen tutkimusnäyttö D-vitamiinin hoitovaikutuksista Covid-infektion suhteen puuttuu, tavanomaista suurempaa D-vitamiinin ravintolisäannosta kannattaa harkita nyt epidemian aikana, sillä kohtuullisen D-vitamiinin lisäannoksen käyttäminen on todettu turvalliseksi.

D-vitamiinin lisäannos 50 mikrogrammaa vuorokaudessa nostaa veripitoisuutta keskimäärin 50 nmol/L. Kun otetaan huomioon myös ruoasta saatava D-vitamiini ja suomalaisten tämän hetken D-vitamiinin veripitoisuus, tällä annoksella lähes jokaisen pitäisi saavuttaa yli 75 nmol/L veren vitamiinitaso ja samalla riski liian suureen annostukseen on olematon.

Raskauden aikana näyttäisi olevan järkevää pysyä nykyisellä saantitasolla, mutta kuitenkin muistaa ottaa suosituksen mukainen D-vitamiinin annos.

On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että D-vitamiinitaso ei ole todennäköisesti keskeisin riskin määrittäjä eikä sen vuoksi D-vitamiinikaan tulle olemaan mikään taikaluoti Covid-hoidossa. Vaikka tilastollisesti veren D-vitamiinitason ja Covid-kuolleisuuden välillä on havaittavissa yhteys, kuolemia tapahtuu myös korkeilla D-vitamiinitasoilla ja toisaalta matalan tason omaavista suurin osa selviää infektiosta. Kysymys on lopulta ainoastaan suurentuneesta riskistä.

Tämä ilmiö havainnollistuu oheisessa kuvassa, joka on kopioitu Maghbooli et al tutkimuksesta. Kuvassa infektioon sairastuneet ovat sijoitettu kaavioon iän ja D-vitamiinipitoisuuden mukaisesti. Kuolleet ovat merkitty punaisilla palloilla ja selvinneet valkoisilla. Punainen viiva esittää veren D-vitamiinin raja-arvoa 75 mmol/L ja oranssi viiva raja-arvoa 50 mmol/L.

Tilastollisesti yli 75 mmol/L tason omaavilla on pienempi riski kuolla infektioon kuin rajan alla olevilla. Kuitenkin kuolemia visuaalisesti (eli ns. bloody obvious testillä) arvioituna on jokseenkin tasaisesti molempien raja-arvojen kummallakin puolella.

Kysyin julkaisun kirjoittaneilta tutkijoilta, oliko D-vitamiinipitoisuus jatkuvana muuttujana (siis ei jaettuna kahteen luokkaan 75 mmol/L raja-arvon mukaan) tilastollisesti yhteydessä kuolleisuuteen. Tutkijat vastasivat, että ei ollut. Tämä sopii myös visuaaliseen vaikutelmaan. Kuolemien taustalla on monia tekijöitä ja D-vitamiini on lopultakin vain yksi niistä.

Parhaillaan on meneillään ainakin 8 hoitotutkimusta, joiden tuloksia kannattaa seurata (luettelo on alla). Niiden perusteella nämäkin johtopäätökset tulevat vielä lähes varmasti muuttumaan.

————

Meneillään olevia hoitotutkimuksia

Meneillään olevat keskeiset tutkimukset, joiden tuloksia kannattaa seurata:

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04334005  Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. 625 mikrogramman kerta-annos Covid-infektioon sairastuneilla. Tutkimuksen tuli päättyä 30. kesäkuuta mutta tuloksia ei ole vielä raportoitu.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04363840 Satunnaistettu avoin tutkimus. Aspirin ja D-vitamiini Covid-infektoituneilla. Tavoitteena 1080 potilasta joulukuun 2020 loppuun mennessä. Päätemuuttujana sairaalahoito.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04335084 Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus 600 terveydenhuollon työntekijöillä Covid-infektion ehkäisyssä. Aktiiviryhmässä hoitona hydroksiklorokiini, C vitamiini, D-vitamiini ja sinkki. Arvioitu päättymisaika syyskuu 2021.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04351490 Satunnaistettu avoin tutkimus 3140 ikääntyneellä henkilöllä (sinkki + D-vitamiini), joilla on todettu Covid-infektio. Arvioitu päättymisaika heinäkuu 2020.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04344041 Satunnaistettu avoin tutkimus 260 henkilöllä, joilla on todettu Covid-infektio. Verrataan suurta ja pientä D-vitamiinin kerta-annosta. Arvioitu päättymisaika toukokuu 2021.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04366908 Satunnaistettu avoin tutkimus 1008 henkilöllä, joilla on todettu Covid-infektio. Satunnaistetaan kalsifidiol- tai tavanomaiseen hoitoon. Arvioitu päättymisaika elokuu 2020. (tämä on jo julkaistun pilottitutkimuksen varsinainen tutkimus)

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04386850 Satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus 1500 henkilöllä. Osalla potilaista on todettu Covid-infektio, osalla henkilöistä tutkitaan infektion ehkäisyä. Tutkittavat satunnaistetaan D-vitamiini- (25 mikrogrammaa päivässä) tai tavanomaiseen hoitoon. Erikseen satunnaistetaan ne, joilla on veripitoisuus alle tai yli 25 nmol/L. Arvioitu päättymisaika maaliskuu 2021.

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04385940 Satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus 64 henkilöllä. Potilailla on todettu Covid-infektio. Osa saa suurta D-vitamiinin annosta (1250 mikrogrammaa x 2, 1. viikolla ja sen jälkeen kerran viikossa) ja osa pientä (25 mikrogrammaa päivässä). Arvioitu päättymisaika joulukuu 2020.

Ekologisia tutkimuksia

Daneshkhah et al

Pugach and Pugach .

Moozhipurath et al.  

Rhodes at al.

Juni et al

Rhodes et al.

Singh et al  

D-vitamiinitasojen mittaukset ennen infektiota

Meltzer et al

Merzon et al

Israel et al

Kaufman et al

Hastie et al

Faniyi et al

Pizzini et al.

D-vitamiinitasojen mittaukset infektioiden tapahduttua.

D’Avolio et al

De Smet et al

Panagiotou et al

Rodriguez Tort et al

Maghbooli et al

Carpagnano et al

Mardani et al

Radujkovic et al

Baktash et al

Karahan et al

Faniyi et al

Macaya et. al

Munshi et al

25 kommenttia

  1. USAn Anthony Fauci, jota pidetään tinkimättömänä asiantuntijana covid-19 taudin suhteen, kertoo ottavansa sekä vitamiini Ctä että Dtä. Mutta hänkin sanoo, että nimenomaan (vitamiini D) puutos voi vaikuttaa infektioherkkyyteen.
    https://www.cnbc.com/2020/09/14/supplements-white-house-advisor-fauci-takes-every-day-to-help-keep-his-immune-system-healthy.html
    Pääasia, että ihmiset eivät rupea myrkyttämään itseään ylisuurilla annoksilla D-vitamiinia – pieni lisä lienee ihan OK muutenkin.

    1. Faucilta kysyttiin sähköpostissa paljonko ottaa D3:sta ja vastaus oli 150 mcg päivässä. Luulis riittävän.

    2. ”Else-Maj Suolinna sanoo: Pääasia, että ihmiset eivät rupea myrkyttämään itseään ylisuurilla annoksilla D-vitamiinia ”

      Mikä omasta mielestäsi on ylisuuri annos ja mikä seerumin tavoitetaso?

      1. Se on kyllä sanottu kirjoituksessa mutta kerrataan vielä:
        100 mikrogrammaa/vrk on Euroopan viranomaisten suositus ylärajaksi, Yhdysvalloissa on muistaakseni 125 ug/vrk.
        Tavoitetaso veressä on yli 75 mmol/L. Puutokseksi sanotaan, jos on alle 50 nmol/L.

      2. Else-Maj:n mielipidettä lähinnä ajattelin. Tekstissähän on mainittuna tuo sinun mielipiteesi. 75 nmol/l on omasta mielestäni matala, mutta selvästi parempi kuin 50 nmol/l.

        90 v turkulainen äitini sai juuri tietoonsa ensi kerran D-vitamiinitasonsa. Kerrankin oli valistunut uusi lääkäri ja oma-aloitteisesti laittoi D-labralähetteen muiden labrojen joukkoon. Peukku siitä. Tulos vähän vajaa 90 nmol/l. Paljon parempi kuin mitä olin pelännyt.

        Yritän itse pitää tason 150 nmol/l. Suuremmasta arvosta ei ole mitään hyötyä. Vaan imeytyy sen verran hyvin, että turvallisella ylärajalla 100 µg meikäläisen tulos oli 214 nmol/l. Sekin ihan ok, mutta ei lisähyötyä, joten nykyään jätän joka neljännen päivän väliin D-kapselin suhteen.

      3. Tavoitetasosta: Voisitko esittää jotain perusteluja noille mielipiteillesi siitä, miksi tavoitetason pitäisi olla noin korkea. Siis perusteluja, ei fiiliksiä. Ylivoimainen enemmistö asiasta julkaisseista tutkijoista on päätynyt tuohon tavoitteeseen yli 75 nmol/L. Tiedämme myös että esim raskauden aikana yli 125 nmol/L tasot liittyvät vauvan huonompaan kasvuun.

      4. Kiitos hyvästä blogista Juutille. Hieman täsmennystä tuohon Juutin kommenttiin: ”100 mikrogrammaa/vrk on Euroopan viranomaisten suositus ylärajaksi, Yhdysvalloissa on muistaakseni 125 ug/vrk.”

        https://ods.od.nih.gov/factsheets/VitaminD-HealthProfessional/#h8

        ”Table 4: Tolerable Upper Intake Levels (ULs) for Vitamin D [1]

        9–18 years 100 mcg (4,000 IU)
        19+ years 100 mcg (4,000 IU)”

        Suositus perustuu taas tähän raporttiin:

        https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK56070/

        Muistaakseni 125 mikrogrammaa D3-vitamiinia oli turvallinen annos vuorokaudessa tutkimusten mukaan yksittäisissä tutkimuksissa, mutta siitä tehtiin 20 prosentin vähennys suositukseen turvamarginaaliksi.

      5. Oma 150 nmol/l raja on ainakin tullut esiin eräässä tutkimuksessa, jossa sairastuvuus pieneni aluksi radikaalisti seerumin D-tason nousun mukana, pieneni tasaisesti 150 nmol/l tasolle asti ja lopulta 150 nmol/l kohdalla juuri ja juuri kääntyi aavistuksen verran nousuun. Nyt minun pitää vaan etsiä, mistä sairaudesta ja mistä tutkimuksesta oli kyse. Toivottavasti löydän ja toisaalta löydän myös tämän blogin. Näistä kun ei tule sähköpostiin mitään ilmoitusta uudesta kommentista.

      6. Suhtautuisin moisiin U-käyriin ja vastaaviin tulkintoihin kriittisesti, kuten varmaan sinäkin teet. Kovaa näyttöä on vaikea saada esiin ja tilanne voi vaihdella eri vaivojen suhteen. Alaraja on helpompi määrittää, ylärajassa riski toksisuus lisääntyy vähitelleen tason noustessa vaikka varsinainen kalsiumin aineenvaihduntahäiriö voi tulla vasta hyvin korkeilla tasoilla.

  2. Myös seleenin puutokselle on tärkeä merkitys viruksen tarttumiselle ja sen muuntumiseen ihmisessä. Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa seleenin puutos on yleistä ja Kiinassa esiintyy Keshanin tautia joka johtuu ainakin osittain seleenin puutoksesta.
    Eikä ole sattumaa, että influenssat yleensä lähtevät liikkeelle Kaakkois-Aasiasta jossa seleeniä on ravinnossa liian vähän.
    https://www.healthandscience.eu/index.php?option=com_content&view=article&id=2471:lack-of-selenium-increases-your-risk-of-viral-infections&catid=20&lang=en&Itemid=198

  3. Suomalaisilla ei ole todettu korkeista D-vitamiiniannoksista aiheutuneita terveysongelmia – matalista kyllä. Puhutaan rasvaliukoisesta D-vitamiinista, mutta kyse ei ole ”vitamiinimaisesta” vaikutuksesta lainkaan vaan hormonikompleksista (kalsidioli+kalsitrioli+metaboliitti) – prof. (emer.) Pentti Tuohimaan mukaan. Prof. (emer.) Ilari Paakkari puolestaan on laajan meta-analyyttisen tutkimusseurannan perusteella tullut siihen tulokseen, että ns. aurinkoalueella elävien, vähäisesti vaatetettujen luonnonkansojen seerumin D-vitamiini- (kalsidioli-) taso on 125 nmol/L. Paakkari on jo vuosia pitänyt sitä turvallisena tavoitetasona. Omat, useita vuosia kestäneet havainnot, ovat osoittaneet, että ruokavaliosuositusten ohella ympärivuotinen 40 mikrogrammaa/vrk D3-lisäys (ikä 79v) on tuottanut n. 100 nmol/L tason. ”Koehenkilöitä” on vain kaksi eikä terveysvaiktuksia ole helppoa osoittaa – paitsi, että ollaan omasta mielestämme terveitä.

    1. Raskaana juuri tuon 125 mmol/L tason yli mennessä vauvan kasvu oli hitaampaa.

  4. Ari Matikaiselle: Minä en ole lääkäri tai muu asiantuntija, vaan se oli mielipide, että pitää noudattaa suosituksia. Juhani Knuuti on selvästi antanut suositukset.

  5. Mainio yhteenveto! Kiitos Prof. Knuuti.
    Pari huomiota Ranskan tutkimuksesta:
    ”26 potilaan vertailuryhmä sai tavanomaisen muun hoidon”. Kaikki saivat ”tavanomaisen” hydroxychloroquine and azithromycin ” hoidon, 2/3 sai myös mahtiannoksen D vitamiinia. Tehohoitoon joutui siis 50% 1/3 kontrolliryhmästä, ja 2% 2/3 hoitoryhmästä. Jos ilmassa haisee ”paradigman muutos”, se näyttäisi juuri tältä. Lisää tutkimusta ja äkkiä!

    ”Tässäkään tutkimuksessa D-vitamiinin tasoja ei mitattu ennen hoitoa. Emme siis tiedä olivatko potilaat D-vitamiinipuutteisia vai ei.” Hmm, onko tällä merkitystä. Sairaalaan tuotaessa ihmiset ovat potilaita, joiden lähtötilanne jäi 4? päivän päähän (ja normaalitaso samoin). Merkitys on kai interventiolla, joka toimii ”sopivan aikaisessa vaiheessa tehtynä”? Tässä toimi, ja hyvin toimikin. Huom: RCT vielä kaiken lisäksi.
    JR

    1. Kyllä vain. Potilaiden tavallinen hoito oli vähemmän tavallista, sillä saivat hydroksiklorokiiniä ja aztromysiiniä, joka kombinaatio ei ole kovin terveellinen eikä ennustetta ainakaan paranna.
      Kun kyse on pienestä pilottitutkimuksesta, voin jo etukäteen kertoa, että varsinaisen tutkimuksen tulos ei todennäköisesti tule olemaan lähestään noin merkittävä, tai se on sitten todella yllättävä.

      Minusta on aivan olennaista tietää, olivatko potilaat vitamiinipuutteisia vai eivät. Tällä on suuri merkitys tutkimustuloksen yleistettävyyden vuoksi. On aivan eri asia korjata D-vitamiinin puute kuin antaa ”ylimääräinen” annos. Eri maissa ja eri yksilöillä lähtötaso vaihtelee. Ei ole myöskään haitatonta antaa ihmiselle paljon D-vitamiinia, jos sitä on jo ennestään paljon.

      Tutkimuksia on menossa ainakin 8 kpl, joista vain 1-2 taisi olla ehkäisyä tutkivaa, muut sairaalahoitotutkimuksia.

      1. Kiitos vastauksestasi. Tutkijat lähtivät sormenpäätuntumalla keskiarvoista:
        ”Overall, adults living in the Córdoba area are relatively vitamin D deficient (16 ng/mL on average) in late winter and early spring [17]. Patients with severe ARDS [28,29] or requiring ICU [30] are [17] frequently severely vitamin D deficient”. Noilla oletuksella lisä tulee hyvällä todennäköisydellä tarpeeseen… mutta omaksun mielipiteesi, perustaso olisi hyvä tietää.

        Huomasin myös, että satunnaistaminen laittoi aivan liikaa metabolisen häiriön ihmisiä kontrolliryhmään (t2d, verenpaine). Ehkäpä vielä oottelemme noita meneillään olevia …
        JR

    1. Ei kai jutussa olleu lainkaan pelottelua vaan todettiin että äideillä tasot olivat jo nykyisin hyvät. Joillakin äideillä oli varmaankin liian suuri saanti, sillä hajonta oli suurta.

  6. Monessa vastauksessa viittaa, että korkea D pitoisuus on yhdeydessä vauvojen hitaaseen kehitykseen. Varsinaisesti et ota kantaa onko se hyvä vai huono asia, mutta antaa tulkintaa, että se olisi huono juttu. Lienee perusteetonta olettaa, että vauvojen hidas kehitys olisi automaattisesti huono asia, koska mm koirilla nopea kehitys on todettu johtavan luuston kehitysongelmiin. Analogian perusteella myös ihmisellä tapahtuva kehityksen hidastuminen riittävän D -saanin yhteydessä todennäköisesti vaikuttaa luuston kehitykseen positiivisesti.

    1. Aika kaukaa haettu selitys. Uskottavampaa on, että niin kuin kaikilla yhdisteillä, myös vitamiineilla on optimaalinen taso. Sekä liian matala, että liihan suuri D-vitamiinin taso liittyy hidastuneeseen kasvuun. Kysymys on siis vauvan kasvusta, jonka hdastumista ei kyllä millään rationaalisella logiikalla voi väittää olevan hyödyllinen ilmiö.

  7. JK kirjoitti: ”Raskauden aikana näyttäisi olevan järkevää pysyä nykyisellä saantitasolla, mutta kuitenkin muistaa ottaa suosituksen mukainen D-vitamiinin annos.”

    Ilmeisesti yllä olevassa on kyse suositusten mukaisesta D-vitamiiniannoksesta 10-20 mikrog tässä tapauksessa, jota pitäisin pienenä annoksena.

    Jos samaa asiaa katsoo Lääkärikirja Duodecimistä, (tuore päivitys) niin siellä mainitaan tähän tapaukseen suuri D-vitamiinin korvausannos: ”Tärkeä jo vastasyntyneen lapsen riisitaudin vaaratekijä on äidin D-vitamiinin puutos. Ellei äiti nauti suurta D-vitamiinin korvausannosta, hänen maitonsa ei kata lapsen D-vitamiinin tarvetta. Jos lasta ruokitaan pitkään vain rintamaidolla ilman ravintolisiä, kasvaa riisitaudin vaara kaikissa yhteisöissä. Uudessa amerikkalaisessa lastenlääkäreiden kannanotossa suositellaan odottavalle äidille 100 mikrog päivittäistä D-vitamiinilisää…..”

    https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044

    Kysymys, minkä suuruinen on tämä suuri D-vitamiinin korvausannos, onko se tuo 100 mikrog ?

  8. D-vitamiinilla on valtava vaikutus vastustuskykyyn ja uskoakseni myös covidin suhteen. Ei ole tieteellinen näyttö mutta Trump ja monet muut vanhemmat ihmiset ovat mahdollisesti sillä selättäneet taudin. Ongelma lääkeyhtiöille on että D-vitamiini on käytännön ilmaista eikä kukaan pääse tekemään sillä rahaa. Siksi asiasta ollaan mieluummin hiljaa eikä tehdä ja rummuteta tutkimusta että se auttaa paremmin kuin varsinaiset lääkkeet.

    1. Vihjaat jostakin salaliiton omaisesta ilmiöstä. Vaikka olen D-vitamiinin mahdollisista vaikutuksista samaa mieltä, on hyvä pitää mielessä muutama asia: On liioittelua väittää tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella, että D-vitamiini olisi ratkaiseva. Se näkyy jo nykyisistä tutkimuksista, että vakavia tilanteita on myös niillä, joilla on korkea D-vitamiinitaso ja toisaalta valtaosa selviää hyvin vaikka D-vitamiinitaso olisi matala.
      D-vitamiinin teho ei ole mikään ongelma lääketeollisuudelle eikä asiasta olla mitenkään hiljaa. Väitehän on absurdi sillä asiasta viestiminen on täysin vapaata, kuten tämäkin kirjoitus osoittaa. Kuka ja millä vallalla muka asiaa pidettäisiin piilossa?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *