Ihmiskunnan historian aikana erilaisten kasvien versoja on käytetty ruoaksi vaikka millä tavoin. Pohjoisesta ilmastosta huolimatta myös Suomessa on kasvatettu ja syöty varta vasten erilaisten kasvien versoja osana tavanomaista ruokavaliota. Esimerkiksi sinappi on kiinnostava esimerkki kasvista, josta on jalostettu useita tuntemiamme viljelykasveja kuten kaali, parsakaali ja ruusukaali, mutta lisäksi sinappi on myös versona maukas. Luonnonkasveista ovat jalostuneet myös monet nykyiseen ruoanlaittoon vakiintuneet yrtit kuten meirami, basilika tai korianteri.

Tästä historiasta kertoo tietysti se, että Suomessa on useita luonnonvaraisia versona ruoaksi kelpaavia kasveja, kuten vaikkapa nokkonen, vuohenputki ja maitohorsma. Luonnonkasvien käyttöhistoria on periytynyt ennen kaikkea suullisena perintönä sukupolvien läpi, jonka vuoksi sen todentaminen on haastavaa kirjallisiin lähteisiin nojautuvassa historiankirjoituksessamme. Todistettua käyttöhistoriaa kasvien versoille suomalaisessa ruokakulttuurissa löytyy silti, jopa yllättävistä paikoista.

Kasvien versot olivat ahkerassa korvikekäytössä sota- ja pula-aikana

Kirjallisten lähteiden perustella voi nähdä kasvien versojen käytön olleen esillä lehtien kirjoituksissa sota- ja pula-aikana, jolloin erilaisten korvikkeiden käyttö oli tavallista. Korvikkeiksi kutsuttiin muun muassa eri tuonti-elintarvikkeiden sijaan käytettäviä luonnonkasveja.

Vuonna 1944 julkaistu Sotilaskotisisar valottaa sota-aikana versojen hyödyntämistä ruokana muun muassa näin:

”Vihantakrassia olisi saatava jokaisen ikkunalle. Mikä sen virkistävämpää kuin hento, tuoksuva krassi leivän päällä aamuteen tai -korvikkeen kera.”

”Tietävätköhän kaikki, että herneet ovat vitamiinipitoisimmillaan silloin, kun ne alkavat paisua ja itää. Varsinkin rintamalla, missä ruoka pakostakaan ei voi olla varsin vitamiinipitoista tulisi kevään mittaan syödä tällaisia haaleassa vedessä idätettyjä herneitä.”

”Miten somasti kasvavatkaan nyt lantun ja punajuuren naatit, kun nämä juurekset leikataan tyvestä poikkipäin halki ja asetetaan lautaselle veteen.”

Siinä missä pula-aikana eri juuresten, kuten punajuuren tai porkkanan, naateista versovat nuoret lehdet kehotettiin käyttämään salaattina, niin nykynäkökulmasta ne ovat terveysruokaa, joka on kaiken lisäksi hauskan väristä salaatissa!

Pula-ajan jälkeen versojen ja luonnonkasvien käyttö vaikuttaa osin hiipuneen. Omavaraisuus korvautui supermarkettien tuotteilla kauppojen tarjonnan monipuolistuessa.

Kasviruokailu ja elävän ravinnon ruokavalio toivat kasvien versot takaisin lautasille

Seuraavana vaiheena versojen käyttöhistoriassa Suomessa voisi nähdä 1950-luvulta alkaneen ajanjakson, jolloin kasviruokailu trendinä rantautui Suomeen. Erityisesti Ruotsin suomalaisen Are Waerlandin vaikutus kasvisruokavalion terveellisyyden puolesta puhujana vaikutti ruokavaliokäsitysten muuttumiseen myös Suomessa.

Samoihin aikoihin Suomeen levisi yhdysvaltalaisen Ann Wigmoren kannattama elävän ravinnon ruokavalio, jonka ajatellaan puhdistavan ja jopa auttavan kehoa parantumaan eri sairauksista. Elävän ravinnon noudattajilla ruokavaliossa keskeisessä osassa ovat nimenomaan idut ja versot, joista erityisesti vehnän versojen ja niistä tehtävän mehun parantavaan vaikutukseen luotetaan vahvasti. Wigmore myös ohjeisti ruokavalionsa noudattajia erityisesti versojen kotiviljelyyn.

Elävän ravinnon noudattajien oppaat ovat hyvä lähde versojen käyttöhistorian todentamisessa, jonka lisäksi Ann Wigmoren opetuksista voi lukea lisää versojen ja itujen arvelluista terveysvaikutuksista. Myös nykyisin osittain samoihin wigmorelaisiin periaatteisiin perustuvassa raakaravintona tunnetussa ruokavaliossa vältetään ruoan kuumentamista, koska kuumentaessa ruoan vitamiinipitoisuus laskee.

Nykypäivän haasteena versojen ja itujen suhteen on niiden tuoreuden ja raikkauden varmistaminen elintarvikeketjussa. Kotiviljelyn ollessa vaivalloista olisi hienoa, jos terveellisiä versoja ja versotuotteita voisi ostaa monipuolisesti myös kaupoista.

Versot nyt ja tulevaisuudessa: koristekasveista superlähiruoaksi?

Voidaan sanoa, että 1980-luvulla San Franciscossa versojen käytöstä tuli jälleen trendikästä ravintoloiden ryhtyessä käyttämään niitä ruoka-annostensa koristeluun. Myös suomalaiset ruoantuottajat tarttuivat tähän kasvavaan trendiin, jolloin versojen viljely ja kauppa pyörähti hyvin käyntiin. Markkina-avauksen myötä versoja ja koristeluun käytettäviä kukkia myytiin sekä suomalaisiin ravintoloihin, että kansainvälisesti aina Hong Kongiin asti.

Versojen tuotannon ja käytön esteeksi ilmeni kuitenkin EU:n uuselintarvikelainsäädäntö. Perinteisten ruokakasvien kuten parsakaalin, punajuuren tai retiisin versojen käyttöhistoriaa ei ollut todennettu, sillä kasveja oltiin jo tyypillisemmin käytetty täyteen mittaansa kasvaneina. Tämän käyttöhistorian todentaminen onkin tutkimusta, jolla on selkeä tarkoitus versojen elintarvikekäytön edistämiseen niin Suomessa kuin koko EU:n alueella.

Monipuolinen ruokatuotanto lisää myös huoltovarmuutta muuttuvassa maailmassa. Futuristisissa visioissa vertikaaliviljelyä on tarjottu innovatiiviseksi ratkaisuksi, jonka avulla viljelyä voidaan tehdä suuressa mittakaavassa myös kaupunkialueella. Vertikaaliviljelyyn versot sopisivatkin erinomaisesti, sillä satoa saataisiin nopeasti ja se voitaisiin toimittaa tuoreena kauppoihin.

Lisälukemista luonnonkasveista Suomessa
Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat?

Kirjoittaja: Heini Ylärakkola, Turun yliopisto

Kirjoittaja aloitti harjoittelijana Turun yliopiston Brahea-keskuksessa Voimaversot-hankkeessa kesäkuussa 2022. Harjoittelijan tehtävään kuului ruokakasvien versojen käyttöhistorian todentaminen EU:n uuselintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Voimaversot-hanketta toteuttavat yhdessä Turun yliopiston Brahea-keskus ja Luonnonvarakeskus ja hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen Ely-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020.