Kun koronakevät koitti, kaverukset Vesa Nikkari ja Jani Säteri päättivät monen vuoden tauon jälkeen vetää savustusgrillinsä taas tulille. Hiilillä ja omenapuilla lämpeävä grilli on ollut kuumana Säterin yrityksen, Satakunnantien Teboilin takapihalla lauantaisin huhti- ja toukokuussa.

– Tämä on alusta asti ollut hyvää terapiaa, näpertelemistä ja harrastustoimintaa.
Kun kuusi tuntia kypsytät savulla possunlihaa, joka tulee kivenheiton päästä, Mestaripalvilta, huolet ja murheet unohtuvat, Nikkari ja Säteri toteavat.

Miehet laittoivat huhtikuun alussa omille facebook-sivuilleen ilmoituksen Quarantine Kitchen Turun ottavan ennakkotilauksia vastaan ribseistä ja saivat tilauskirjansa täyteen. Jokaisena viikonloppuna. Kaksikko kertoo harrastuksensa tuottaneen sen verran, että Säteri on pystynyt pitämään henkilökuntaansa töissä.

– Talossa on ollut sama timanttinen heksu jo kymmenen vuotta. Työntekijät ovat olleet minulle lojaaleja, joten nyt haluan antaa heille takaisin, tarjota töitä, Säteri taustoittaa.

Kaksikon Trailer pit smoker -savustusgrillin historia juontaa juurensa vuoden 2006 Pori Jazzeille.

– Lähdimme Kirjurinluodolle grillaamaan Janin isän, Untamo Säterin, rekalla tarkoituksenamme myydä ribsejä ja nukkua rekan nupissa. Meillä oli koko peräkontti kylmätilana, tarvitsimme kuitenkin omille lihoillemme vain pienen tilan kontista. Muilla ruokamyyjillä taasen oli pulaa kylmästä säilytystilasta, joten huomasimme selkeän bisnesidean ja aloimme vuokraamaan kylmiönä toiminutta peräkonttiamme muille.

– Olimme valmistautuneet hyvin, jopa niin hyvin, että meillä oli palamattomat grillaushanskat. Tuntiakaan ei ehtinyt kulua, kun hanskat olivat jo tulessa, Nikkari ja Säteri muistelevat nauraen.

Ensimmäisestä keikastaan miehet omien sanojensa mukaan selvisivät hengissä, eivät tulleet miljonääreiksi, mutta eivät joutuneet maksumiehiksikään. Jazzien jälkeen Nikkari ja Säteri alkoivat suunnittelemaan ruokaravintolan perustamista.

Suunnitelmia tehtiin huolella. Nikkari ehti asua pari vuotta Vaasassa pyörittäen paikallisen S- ryhmän ravintolaa, mutta matkasi aina väillä pariksi päiväksi takaisin Turkuun Säterin luo.

– Kun pääsin Turkuun, korkkasimme oluet ja aloimme miettimään ja kehittelemään ideoitamme oman ravintolan perustamiseksi.

Syksyllä 2009 suunnitelmat saivat päätöksensä ja kaksikko avasi Humalistonkadulle, vanhan vaateliikkeen tiloihin, Ravintola Lone Starin.

Liedon Säästöpankin pankinjohtaja uskoi meihin, luotti liiketoimintasuunnitelmaamme, jota olimme tehneet ja hioneet parisen vuotta kuin Iisakin kirkkoa, Nikkari kertoo.

Kun remontti oli tehty ja varastot ostettu, oli Nikkarin ja Säterin yrityksen pankkitilillä rahaa enää 400 euroa. Pankinjohtaja ei kuitenkin turhaan ollut luottanut miesten liikeideaan, kauppa alkoi käymään samantien. Säteri grillasi lihat ja Nikkari teki kaiken muun ruuan. Aina kun ehtivät, miehet seurustelivat salissa asiakkaidensa kanssa.

Lone Starissa kävi asiakkaina paljon urheiluväkeä ja erityisesti jääkiekkoilijoita. Sosiaalinen Säteri tutustui kiekkoilijoihin ja aina kaikkia mahdollisia pallopelejä harrastanut mies löysikin lopulta itselleen uuden ammatin kiekon parista.

– Kun kuusi vuotta myöhemmin myimme Lone Starin eteenpäin, aloin selostamaan TuTon lätkämatseja. Selostushommat lähtivät lentoon sattumalta. Ihan ekasta pelistä tehty selostuksieni highlight-video lähti leviämään laajasti. Terminologiani taisi olla sellaista, jota ei pahemmin ennen ollut käytetty.

– Oma tyylini on säilynyt siitä asti ja kun istut siellä kopissa yksinäsi 300 tuntia kaudessa, saattaa välillä vähän läikähtää, Säteri naurahtaa.

Nikkarin tie vei ravintolan myynnin jälkeen myyntipäälliköksi alkoholin maahantuontiyritys Beverage Partners Finlandille. Kiertämään maata ja tekemään yhteistyötä ravintola-alan yritysten sekä päivittäistavarakauppojen kanssa.

Molemmat kertovat ravintolan pitämisen olleen melkoisen korkeakoulun.

– Valovuosi ollaan kasvettu, enää ei heitettäisi itseämme samalla tavalla bussin alle.
Saimme Lone Starin kanssa aikaan melkoisen kohun, kun kassallamme luki maksutapoina ’Kortti, käteinen ja luonto’. Pilkettä silmäkulmassa olimme laittaneet ravintolaamme myös kyltin ’Näytä padat, niin saat ilmaiset wingsit’.

– Kyltit olivat olleet paikallaan jo pari vuotta, kunnes tuli eräs Ruisrock. Päädyimme iltapäivälehtiin. Onneksi silloin ei ollut vielä samanlaista sosiaalista mediaa kuin tänä päivänä. Kuten sanottu, enää emme tekisi ihan kaikkea samalla lailla, Nikkari sanoo.

Säteri selostaa talvikaudet kiekkoa ja tuottaa yhdessä Aki Keinäsen kanssa Puun takaa -lätkäpodcastia.

– Puoli vuotta älyttömästi duunia ja kilsoja ympäri Suomea, kesällä taas liikaa vapaata. Ei sopinut mulle, kaipasin kesälläkin tekemistä, joten ostin tämän huoltoaseman siskoltani kolme vuotta sitten.

Kun olin kiertänyt pitkään, oli tärkeää saada tehdä jotain konkreettista, kun kiekkokausi loppui keväällä, Säteri summaa.

Molempien miesten, Vesa Nikkarin ja Jani Säterin silmät alkavat loistamaan puhuessaan asiakkaistaan ja kaikista sattumuksistaan ravintola-alan yrittäjinä. Miehet myös kertovat, etteivät millään olisi oppineet tuntemaan sellaista määrää ihmisiä, kuin tutustuessaan asiakkaisiinsa. Intohimo ja rakkaus kokkaamiseen sekä asiakaspalveluun näkyy ja kuuluu kaverusten puheessa.

Ei siis olisi suuri yllätys, jos Quarantine Kitchen Turku näkisi päivänvalon Freedom Kitchen Turkuna vielä joskus.

Teksti ja kuvat: Tanja Raunio