Höperöt pöperöt

Topi Karenius

Pelasta maailma – syö ötököitä!

Teksti & kaikki kuvat © Virve Nyyssönen

Nomen est omen, nimi on enne. ”Jaa-a, mikäs sen höperömpi pöperö kuin ötökät”, tuumin ottaessani osaa Catch The Worm -hyönteisruokatyöpajaan. Tilaisuuden organisoivat hyönteiskokki Topi Kairenius, ruokastylisti Antti Nurkka ja Turun Yliopiston Hyönteiset Ruokaketjussa –projekti.

Topi Karenius
Hyönteiskokki Topi Karenius työn touhussa, taustalla Antti Nurkka.

Suuntasin Submarinassa järjestettyyn tapahtumaan uteliaan kiinnostuneena, mutta ehkä myös hieman kauhuissani. Erityisesti Aasiassa hyönteisten elintarvikekäyttö on yleistä, mutta meillä Suomessa ilmiö ei ole vielä ihan yhtä arkinen juttu. Tosin tapahtumassa huomasin pian kuuluvani vähemmistöön, niihin joiden suihin ötökät ovat aiemmin löytäneet vain vahingossa, ei ruokailutarkoituksessa.

Ajattelin, että hyönteisten syönti olisi tulevaisuuden scifi-visio. Mutta tulevaisuus on täällä jo. Hyönteisruokavallankumous on alkanut kyteä. Moderni länsimainen ihminen ei enää yökkäile ötököille. Ja mikä tärkeintä: jos ihmiset suostuisivat syömään hyönteisiä laajemminkin, kasvavan väestön ruokaongelmat ratkeaisivat kertalaakista.

Hyönteissyönnin hyödyt ovat aivan kiistattomat. Hyönteisruokataloudella ratkaistaisiin monta globaalia ongelmaa ja sen avulla saataisiin kutistettua ihmiskunnan aiheuttamaa ekologista jalanjälkeä. Hyönteiset ovat eettinen, ekologinen ja terveellinen vaihtoehto lihalle. Esimerkiksi kuivatuissa heinäsirkoissa on kolme kertaa enemmän proteiinia kuin kanassa! 150 gramman naudanlihatuotantoon kuluu 3290 litraa vettä. Vastaavaan määrään sirkkaproteiinia vettä ei kulu juuri lainkaan.

Jaakko Korpela
Jaakko Korpela, yksi tapahtuman puuhamiehistä, esittelee suklaahunnutettuja kulkusirkkoja.

Mutta sitten tuleekin se mutta. Useimmissa EU-maissa, kuten meillä Suomessa, hyönteisten käyttö elintarvikkeena on kielletty. Hyönteisensä on siis joko kasvatettava itse tai ne on tuotava ulkomailta. Ainakin vielä toistaiseksi, kunnes lainsäädäntöä ajantasaistetaan. Omalla vastuullaan hyönteisiä saa toki syödä.

Miltä ne ötökät sitten maistuivat?

Paistetut torakat
Paistetut torakat, kotisirkat ja sirkkajauhoa sisältävä sämpylä.

Minun oli alkuun hieman vaikea päästä sen faktan yli, että kyseessä olivat ötökät, mutta maistettuani huomasin, etteivät ne ainakaan pahalta maistuneet. Eivät todellakaan. Hyönteiset tarjosivat sen verran uniikkeja makuelämyksiä, että niitä on vaikea verrata mihinkään muuhun. Pikkuruiset jauhomadot maistuivat vahvasti maissille, popcornille. Torakassa oli jo enemmän purtavaa, sen maku muistutti etäisesti joulukinkkua. Lisukesämpylän sekaan oli sujautettu sirkkajauhoa, mutta sen makua ei huomannut lainkaan. Jättijauhomato maistui vahvasti ruokavalioltaan, kauraiselta. Jälkiruuaksi nauttimani paahdettu ja suklaahunnutettu kulkusirkka maistui hieman hummusmaiselle ja tietysti suklaiselle.

Ötökkänäkkäri
Etualalla ötökkänäkkäriä, taustalla suklaakuorrutettuja kulkusirkkoja.

Ei pöllömpää safkaa, eikä yhtään höperöä!

 

P.s. Tämä EI ole aprillipilaa, vaikka aprillipäivänä on julkaistukin 😉

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *