Ristiveto

Yhteisöllisyys ja pandemia

Kuinka moni teistä tiesi, että tällä hetkellä vietetään muslimeiden pyhää Ramadan-kuukautta? Pyhä kuukausi on puolessa välissä ja kuukauden päättävät iid-juhlat ovat tulossa parin viikon kuluttua.

Ramadan on vuodenkierron yhdeksäs kuukausi ja muslimit uskovat, että Jumala antoi sen aikana profeetalle heidän pyhän kirjansa, Koraanin. Toisin kuin kristityillä, joilla suuri paasto liittyy pääsiäisen ylösnousemuksen juhlaan ja siihen valmistautumiseen, muslimeille koko kuukausi on pyhä. Mutta yhteistä kristityille ja muslimeille on paasto.

Suomalaiset kristityt pohtivat usein, mistä paastoaisi. Paasto voi tarkoittaa meille lihan jättämistä pois aterioista, oman kielenkäytön tarkempaa hallintaa, toisten auttamista tai paastoa sosiaalisesta mediasta. Muslimeiden taas ei tarvitse hirvittävästi miettiä. Muslimeille paasto ja sen sisältämät asiat on määritelty tarkasti. Paastoon heillä kuuluu olennaisena osana toisten ihmisen auttaminen, lisääntynyt rukouselämä, ruuasta ja juomasta kieltäytyminen auringonnousun ja -laskun aikana. Hampaidenpesu on mahdollista, mutta pesemiseen käytettyä vettä ei saa niellä. Selkeää, eikö.

Vaikka saattaa vaikuttaa siltä, että suhtautuminen paastoon on hieman erilainen, niin yhteistä meille kaikille on se, että paaston keskipisteenä on oma hengellinen elämä. Erona kuitenkin on, että kristittyjen paasto nähdään hyvin usein henkilökohtaisena asiansa. Jokainen paastoaa yksin, vaikkakin yhtä aikaa. Muslimeiden Ramadan-kuukauteen taas on alusta lähtien kuulunut erittäin voimakas yhteisöllisyys. Paasto kestää siis auringonnoususta auringonlaskuun. Auringonlaskiessa jokainen muslimi päättää paaston ottamalla taatelin tai jotain muuta pientä sekä pienen määrän vettä. Tämä tehdään yleensä ystävä- ja perhepiirissä. Paaston päättäminen illalla auringonlaskun jälkeen on kuin pieni jouluateria meille kristityille. Eli noin kolmekymmentä jouluateriaa kuukauden ajan joka ilta!

Suren muslimiystävieni kanssa, että ramadanin vietto on täysin erilaista tänä vuonna jo toista vuotta peräkkäin. Korona-pandemian vuoksi yhteisöllisyys etsii itseään. Netin välityksellä virtuaali-iftareiden eli paaston päättävien aterioiden viettäminen on mahdollista, mutta eihän se ole sama. Ihan samanlaista kuin kristittyjen jouluateria videopuhelun kautta rakkaiden kanssa. Tätä samaa yhteisöllisyyden puutetta me kristityt olemme surreet tänäkin keväänä, kun emme ole juuri päässeet viettämään ehtoollista. Tai emme voi kokoontua suurin joukoin kastetilaisuuksiin. Edes perhepiirissä.

Ollaan pandemian aikana toinen toistemme tukena. Tunnetaan myötätuntoa, että emme voi jakaa rakkaita perinteitä siten kuin ennen olemme voineet. Mutta. Ensi jouluna. Ensi ramadanina. Jos Jumala suo.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *