Ristiveto

Vuoden tärkein hankinta

 

Vuoden vaihtuessa moni tekee erilaisia lupauksia. Näin helmikuuhun mennessä toiset ovat jo taipuneet ja joutuvat myöntämään, että vanhoilla mennään. Toiset taas ovat päättäneet, etteivät enää turhia lupaile. Minä kiitin elämästä ja kaikesta hyvästä ja päätin hankkia vanhan ajan herätyskellon.

 

Sosiaalinen media yrittää koukuttaa kaikin tavoin mielemme. Se vie keskittymiskyvyn ja läsnäolon taidon, ellei sille pistä hanttiin. Kun kännykkä toimii herätyskellona, se on käden ulottuvilla viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Jos uni ei tule, somen kuvavirta vie. Lukeminen iltaisin on jäänyt vähemmälle, saati sitten oleminen.

 

Sosiaalinen media on minulle tärkeä osa työtä. Se on yksi uutislähde ja välttämätön ikkuna erilaisiin keskusteluihin ja ilmiöihin. Somen kautta rakentuvat myös monet suhteet ihmisiin, jotka asuvat kauempana. Naapurien ja ystävien ryhmien kautta tiedän, mitä lähellä tapahtuu ja mitä ystävilleni kuuluu. Kun perheenjäseniä asuu eri puolilla maailmaa, some on usein ainoa ja tärkeä yhteydenpitokanavamme. On vaikeaa kuvitella elämää ilman sosiaalisen median eri verkostoja. Se tuo paljon hyvää elämääni ja on tärkeä työmaa.

 

Samalla se on vienyt rauhan monista kohtaamisista. Sosiaalinen media syö huomaamatta aikaamme. Se tekee meistä riippuvaisia, mutta jatkuva läsnäolo ja alttius eivät tee kenellekään hyvää. Arvostan ihmisiä, jotka sosiaalisissa tilanteissa osaavat olla levollisesti läsnä. Kunnioitan työkavereitani, jotka kokouksissa ja palavereissa keskittyvät käsillä olevaan asiaan, eivätkä ole vain fyysisesti paikalla.

 

En halua eroon somesta, mutta en myöskään halua, että se ottaa ylivallan. Ajattelen, että yhä tärkeämpää on taito rajata ja käyttää sosiaalista mediaa tarkoituksenmukaisesti niin töissä kuin kotonakin. Samaa taitoa meidän pitäisi opettaa myös lapsillemme.

 

Haluan tulevana vuonna silittää enemmän ihmisiä kuin puhelinta. Haluan katsoa silmiin, en omakuvien virtaa eri kanavissa. Pinnallisuuden rinnalle kaipaan syvyyttä, rauhaa. Kauneus on kauneutta somessakin, mutta se on sitä myös ilman sitä. Huomaatko sen?

 

Ensimmäinen askel on vanha kunnon herätyskello. Seuraavaksi voisi kokeilla sometonta sunnuntaita. Mitä tekisit, jos pyhänä olisikin aikaa levolle, itselle ja läheisille ihan vain tässä ja nyt?

Mari Leppänen

Teksti on julkaistu Turun ja Kaarinan seurakuntien Lilja -lehdessä 1/2019.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *