Ristiveto

Violettipaidat, avioliittolaki ja vastaan tulemisen taito

Piispat ovat vetäneet tänään violetit paidat päälle, kertoo tänään sähköpostiin kolahtanut Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote. Piispojen kokoontumisajot ovat tällä erää Joensuussa. Nyt asialistalla on kimurantti kysymys: Miten kirkossa toimitaan 1.3.2017 jälkeen, kun uusi avioliittolaki astuu Suomessa voimaan.

Seurakunnissa papit taas vetävät totutusti mustat paidat päälle. Menevät ehkä kastekoteihin tai mummon kammareihin, juttelevat Jumalasta, perheiden arjesta ja hörppivät tietenkin kahvia. Kiikkustuoleissa päivitellään maailman menoa niin kuin aina ennenkin.

Mikäs sitä on seurakuntapappina päivitellessä, kun idässä oppineet ja sivistyneet hoitavat nämä kimurantimmat jutut.

Violettipaidoilta odotetaan enemmän. Nyt kirkon johdolta aletaan jo toivoa ratkaisuja ja ohjeita. Olisi selkiyttävää, jos sellainen nyt tulisi. Sitten olisi tiedossa, miten seurakunnissa 1.3. jälkeen toimitaan.

Ohjeistusta odottaessa muutamat papit ovat jo ilmaisseet uhrautuvansa ja vihkivänsä seuraamuksista välittämättä samaa sukupuolta olevat parit 1.3. jälkeen. Kenties heitä odottaa kapitulin varoitus kirkon järjestyksen rikkomisesta. Varoitushan on samasta syystä tullut myös papeille, jotka ovat torjuneet yhteistyön naispappien kanssa. Paperilla loogista, vaikkei rinnastus vastaakaan monen oikeustajua.

Jokainen osaa arvata edessä olevan kirkollisen sekamelskan: kanteluita, varoituksia ja inhimillisiä tragedioita. Sitten kokonaan oma lukunsa on seurata sekamelskaa, jos toive kirkollisesta vihkimisestä on omakohtainen. Ei tilanne tietysti ole helppo niillekään tuomiokapitulin jäsenille, jotka vastoin omaa vakaumustaan olisivat antamassa vihkimyksen suorittaneelle papille varoituksen.

Aika alkaa käydä nyt vähiin. Löytyykö violettipaidoilta yhteistä johtajuutta ja tahtoa antaa ohjeita tai lähteä muokkaamaan kirkon avioliittokäsitystä? Sisarkirkot pohjoismaissa ovat tässä jo edenneet.

Arvuuttelen, ettei yhteistä tahtoa vielä riittävästi löydy. Siksi piispainkokous tuottanee jälleen kirkon jäsenten enemmistölle pettymyksen.

Jos niin käy, on aika sanoa suoraan, että piispainkokouksen näkökulmasta ihmisten asenteet ja käsitykset muuttuvat liian nopeasti. Piispat eivät kirkon johtajina, kristillisen uskon ja perinteen tulkitsijoina kykene yhdessä vastaamaan tähän muutokseen enemmistön toivomalla tavalla. – Ehkä joku
näkee jo mielessään piispainkokouksen puheenjohtajan alakuloiset kasvot, kun hän selostaa piispainkokouksen yhteistä johtopäätöstä tyyliin: Tämä oli se, mikä oli tällä erää yhdessä mahdollista.

Pitäisikö piispainkokouksen sittenkin ottaa vielä kerran aikalisä, jatkaa erilaisten selvitysten tekoa ja tähdätä tietoisesti yhteiseen vaikenemiseen. Kun asia selvitysten valossa muodostuu riittävän konstikkaaksi, yhteisiä linjauksia ei voi tulla ja epäselvyys saa jatkoa. Silloin johtajuus toteutuisi yhä jatkossakin paikallisesti. Kenties kullekin hiippakunnalle muodostuisi erilaiset, oman piispansa näköiset ohjeet.

Näin syntyvä sekamelska kyllä ravistelisi kirkkoa, ehkä uudistaisikin, mutta samalla ihmiset eri puolella Suomea joutuisivat eriarvoiseen asemaan ja kirkon yhtenäisyys särkyisi.

En kannata kirkollista sekamelskaa. Mielestäni yhdessä sanomisella on kirkossa merkitystä. Siksi tässä kysymyksessä ja tässä tilanteessa tarvitaan luovuutta ja vastaan tulemisen taitoa. Piispa Askola tinki tässä taannoin omista periaatteistaan ja esitti oman kompromissiratkaisunsa: Papit voisivat halutessaan siunata maistraatissa solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot, mutta papilla ei kuitenkaan olisi virkavelvollisuutta siunaamiseen.

Risto Leppänen

3 kommenttia

  1. Mitä jos otettaisiin esille Jumalan sana, Raamattu ja tutkittaisiin, onko siellä sanottu jotain avioliitosta? Onko rohkeutta tähän?

  2. Surullista luettavaa! Sympaattinen ja lahjakas kirjoittaja kuvaa perässä hiihtäjien kirkkoa, joka ei kuuntele Sanaa, vaan vastaa kysymykseen toistuvasti kunnes vastaus on muuttunut.
    Siinäkö ihanteemme!

    Ensi vuonna on isot juhlat, 500 v.! Mutta mitä juhlimme?

    Ad fontes, hyvä veli!

    Henrik Perret

  3. Pitäisiköhän tehdä samalla tavoin kuin katolisen kirkon paavinvaalissa: suljetaan porukka yhteen huoneeseen ja päästetään ulos vasta kun on syntynyt yksimielinen päätös.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *