Ristiveto

Kanerva Kuisma

Veturi, taksi, valtamerilaiva – festarinkaipuuta ja postikortteja

Löysin liinavaatekaapista vanhan vihreänkirjavan festarireppuni, joka selässä fiilistelin ystävien ja kahdenkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa Ruissalossa Ultra Bran keikalla kuumana heinäkuisena päivänä vuonna 2017. Tunnelma oli mahtava, keikka loistava ja valtavan yleisön kanssa koettu yhteinen kokemus jotain sanoinkuvaamatonta.

Repun löytymisestä asti Ultra Bran nostalgiaa ja dieselinhajua huokuva kappale Veturi, taksi, valtamerilaiva on soinut päässäni, vaikken ole varma, soiko kyseinen kappale tuolla keikalla. Veturi, taksi, valtamerilaiva nostaa hymyn huulille ja saa kaipaamaan kesää. Minun rakkaani on dieselbensiini, se käy kuin unelma, laulaa Ultra Bra aikana ennen sosiaalista mediaa, älykännyköitä ja sähköautoja.

Festarireppuni pohjalta löysin xylitolpastillien lisäksi ruttuiset Flow-festivaalin ja Bättre Folkin ohjelmalehtiset. Festarinkaipuu alkoi nostaa päätään. Tänäkin kesänä Ruisrock ja Flow-festivaali on peruttu. Ei sillä, että olisin ollut menossa festareille, mutta todella moni muu jää jo toisena kesänä peräkkäin vaille tärkeää festarikokemusta. Valonpilkahduksiakin tuikkii kun kesä lähestyy – tulossa on sittenkin suuri pienien festarien kesä.  Monia pienimuotoisempia festareita ja kesätapahtumia järjestetään, kuten Hailuodon Bättre Folk, ja Rauman raikas musiikkifestivaali Festivo julkisti juuri ohjelmansa elokuulle.

Haaveilen tulevasta, muistelen menneitä, niin kuin moni muukin tässä ajassa. Merkitykselliset asiat erottuvat, niistä yhtenä suurena ja tärkeänä yhteinen kokeminen, yhdessäolo ja yhteinen ilo.

Kokoontumisrajoitusten aikana yhdessäolon ja jaetun ilon kokemuksia on saanut myös sosiaalisessa mediassa. Omalla työpaikallani Rauman seurakunnassakin toimintaa ja kohtaamisia on siirtynyt someen. Kekseliäs esimerkki on vaikka nuorisotiimin kehittelemät someklubit tai Rairuoholive, jossa Instagram-kanavalla sai seurata rairuohon kasvua pääsiäisen aikaan. Kun bongasi rairuohoon ilmestyvän yllätyksen, saattoi saada palkinnon. Rairuoholiveä sai seurata tänä pääsiäisenä jo toisen kerran.

Monet kokevat korona-arjessaan kaipuuta kohtaamisiin: arkinen kaipuu kohdistuu kerhoon, jonne ei pääsekään, tapaamiseen rippikouluporukan kanssa, jumalanpalvelukseen, jonka aikana kirkon ovet ovatkin suljettuina, siunaustilaisuuteen, jonka osallistujamäärää on rajattu, käsityökerhoon, jota ei ole järjestetty yli vuoteen. Kuinka tärkeää oikea fyysinen kohtaaminen, kokoontuminen, toisiinsa tutustuminen, ilon ja surun jakaminen yhdessä, onkaan.

Korona-aikana kekseliään ja hyvin tavoittaneen someläsnäolon lisäksi esiin ovat nousseet perinteiset, pirisevät, painomusteelta haisevat tuotteet kuten puhelin, paperi ja postikortti. Sanomalehteä unohtamatta.

Heti ensimmäisenä koronakeväänä seurakunnan papit tarttuivat puhelimeen ja alkoivat soittaa iäkkäille seurakunnan jäsenille tervehdyspuheluita. Niille, joita ei tavoitettu puhelimella, lähetettiin tervehdys postikortilla. Tervehdyspuhelut jatkuivat tämänkin vuodenaikana. Rauman vanhalle hautausmaalle valmistuneen muistomerkkejä ja tunnettuja henkilöitä esittelevän mobiilikartan lisäksi painettiin myös printtikartta, jonka löytää hautausmaalta postilaatikosta.

Muistiinpanovihko on ollut minulle tärkeä väline jo ennen pandemiaa, mutta olin kokouksissa siirtynyt jo lähes täysin tietokoneen muistiinpanoihin. Onhan niin kätevää ja tehokasta kirjoittaa muistiinpanot saman tien koneelle. Vihkon käyttäminen on vanhanaikaista ja hidasta, mutta vihkon kirjoittaessaan pystyy katsomaan muiden etäkokouksen osallistujien kasvoja ja keskustelemaan paremmin. Piirtely, doodlaus, rauhoittaa minua ja auttaa keskittymään. Olen ottanut vihkot taas käyttöön, vaikka joudun käyttämään muistiinpanojen puhtaaksikirjoitukseen enemmän aikaa.

Miten tämä liittyy Ultra Bran dieselmenopeleihin? Minua laulu muistuttaa vanhoista, vakaista tutuntuoksuisista välineistä kuten puhelin, paperi ja postikortti, uusien rinnalla. Viestijän työpäivät ovat kiireisiä ja korona-aika on ollut meillekin yhtä muutosta. Vanhojen, hitaiden ja perinteisten viestintäkanavien nostalgisointi on rauhoittava ajatus. Tämän päivän viestinnän edellyttämä monikanavaisuus on hieno ja tavoiteltava asia, mutta se vie aikaa. Onko meillä aikaa perinteisten kanavien käyttöön kun uusiakin, lukemattomia kanavia kuten vaikka Teams, WhatsApp, Twitter, Instagram, Facebook tai YouTube tulee helliä ja niissä olevista keskusteluista huolehtia? Ja lisäksi ovat tulleet livelähetysten ja niihin liittyvän tekniikan kiemurat. Onko valittu kanava sittenkään oikea?

Ehkä aikaa ei ole, mutta se on taas valintakysymys. Mitä enemmän on kanavia, sitä enemmän on mahdollisuuksia tavoittaa, kunhan painaa kaasua ja yrittää.

Festarirepun kesäkin on täynnä mahdollisuuksia. Hän saa ehkä lomailla sosiaalisesta mediasta ja lähteä turvalliselle roadtripille tarpeeksi pienelle festarille.

Veturi, taksi, valtamerilaiva,
taitavat kuljettajat.
Paina kaasupoljinta:
niin ihana tuoksu leijuu tiellä!

Kanerva Kuisma
Valtamerilaivojen kaupungin Rauman seurakunnan viestintäpäällikkö


ps. Kaikille muillekin Ultra Bra -faneille tiedoksi, että yhtyeen laulajanakin kunnostautunut upea taiteilija Vuokko Hovatta esiintyy elokuussa Raumalla Rauman Festivossa. Joten veturit, taksit ja valtamerilaivat kohti Raumaa!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *