Ristiveto

VARUSTAUDUMME PALVELUTYÖHÖN

Kaisa Huhtala, valkoihoinen nainen papin paidassa ja tummansinisessä hupparissa katsoo hymyillen etuoikealle. Hänellä on silmälasit ja harmaasävyiset korvan alapuolelle ulottuvat hiukset.
Kaisa Huhtala. Kuva: Mikko Jokinen

Jussi Valtosen Finlandia-palkitussa romaanissa He eivät tiedä mitä tekevät päähenkilö muistaa rippikoulupappinsa aidon kohtaamisen ja ihmisen puolustamisen. Tuon kokemuksen vuoksi hän kirjoittaa kirkon keskustelupalstalle. Vastaus kestää, ja saapuessaan pettää odotuksen kaikessa naiiviudessaan.

Toisen puolesta elämän sanoittaminen on varsin vaikeata, helposti ylimielistä ja loukkaavaakin. Toisen kanssa sanoittaminen, kohtaamisessa koettuna ja yhdessä ymmärrettynä on vakavaa, oikeaa, todellista. Kohtaaminen ei tule määriä laskien, ohjeita noudattaen, mietintöjä seuraten, se tulee eläen, ja nähden. Kohtaamisen kirkko elää alhaalla. Se on elämäntapa, jossa yhteisö rakentuu. 

’Teemme työtä jäsenlähtöisesti’, toteaa kirkon uusi strategia Ovet auki. Todellinen jäsenlähtöisyys nousee arjesta, ihmisten kokemuksesta, halusta rakentaa yhteisöä.

Kirkko ja sen paikallisseurakunta etsii resurssien kaikkialla vähetessä voimavaransa uudesta ajattelusta ja uudesta olemisesta, yhteisöstä. Se on kuin alkukristillinen yhteisö, joka apostolin tavoin (Efesolaiskirje 4:12) pyrkii varustamaan kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön. Palvelutyö vie ajatukset lähelle palveluammattia, toiselle raskaana, toiselle unelmana. Palvelutyö seurakunnan elämänmuotona vaatii asennoitumista, uutta, ja ehkä toisenlaista sananvalintaakin.

Kirkko julistaa evankeliumia ihmisille 2020-luvulla, sekä niille, jotka ovat sen aiemmin kuulleet, että niille, jotka ensimmäistä kertaa kuulevat ilosanoman. Evankeliumi on sama, sanoma Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kieli, jolla puhumme on aikamme kieli, ymmärrettävä kieli, tavallisen ihmisen kieli. Sanoma on sama, pelastus, armo ja anteeksiantamus. 

Raamatun Sana on itsessään elävä, jatkuvasti puhutteleva ja elämää herättävä. Me voimme pimittää sanoman omalla puheellamme. Toiset ovat kasvaneet uskonnolliseen kieleen, toiselle se on vieras, outo ja hämmentävä, ehkä pelottava. Oudon kielen sanat tulee saattaa lähelle ihmistä. Kysyen, kuunnellen ja keskustellen. Kieltä osaamatonta ja kielen osaajaa molempia arvostaen. Myös seurakunnan, kristittyjen todistus elämällään puhuttelee vahvasti. Katso, miten he auttavat ja toimivat.

Kirkko ulkoisten voimavarojensa heikentyessä nousee vahvuuteensa ja uskallukseen. Julistamaan rohkeasti ja yhteiskunnallista asemaansa varomatta. Ihmisen puolesta, ihmisarvon puolesta ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Se nostaa esiin niiden äänen, joiden ääni ei saa tilaa, niiden, jotka ovat väsyneet ja alistuneet. Pettyneet ja masentuneet. Avun saamisen vaikeuteen, auttamistahojen hajanaisuuteen.  Heidän kanssaan kirkko puhuu. Heidän asiastaan, heidän äänellään. 

Kirkko on vahva hengellisenä yhteisönä, rukouksen yhteisönä, Raamatun Sanaa lukevana yhteisönä. Siitä nousee sen voimavara kasvaa yhteisöksi. Yhteisöksi, joka on hengellinen ja samalla koko alueensa elämää kannatteleva yhteisö. Yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa, toisia kunnioittaen, erityislaatunsa tiedostaen. Se on yhtä aikaa työntekijöiden, luottamushenkilöiden, vapaaehtoisten, seurakuntalaisten kirkko. Yhteisö. Yhteisen olemisen, yhteisen palvelun yhteisö.

Kirkko jaksaa keskustella, ei teennäisesti, tai muodollisesti, vaan aidosti. Haastaen itseään sisäisesti sietämään ja kunnioittamaan, kysymään ja ymmärtämään. Eri tavoin ajattelevaa, eri tavoin uskonsa ilmaisevaa. ’Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.’ (Ef 4: 5). Ykseyden pohja on yksinkertainen, keskusteluun avartuminen haastavampi. Se vaatii päättäväisyyttä ja kaikkien tahtoa. Siksi se onkin niin tärkeää.

Kaisa Huhtala

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra

Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin ehdokkailta on pyydetty blogit aiheesta Mihin kirkkoa tarvitaan 2020-luvulla? Ehdokkaat ovat otsikoineet blogit itse. Tekstit julkaistaan aakkosjärjestyksessä:

13.10. Heikki Arikka

14.10. Kaisa Huhtala

15.10. Jouni Lehikoinen

16.10. Mari Leppänen

Arkkihiippakunnan infosivu piispanvaalista