Ristiveto

Varautumista ennalta arvaamattomaan

Vuoden alku on ollut hämmentävää aikaa maassa jossa elän. Omanin sulttaanikuntaa, joka on ollut kotini lähes jo kolme vuotta, johti puolta vuotta vaille viidenkymenen vuoden ajan sulttaani, joka vei maan moderniin aikaan. Sulttaani, jota ihmiset rakastivat, sillä hän oli tuonut vaurautta tasaisesti maan kansalaisille. Sulttaani, jonka johdolla maa ei ole ollut konfliktissa tällä Lähi-idän alueella sitten 1970-luvun. Joulukuussa tiesimme, että hän ei tulisi hallitsemaan maata enää kauaa, sillä hän kävi Euroopassa hoidattamassa sairauttaan palaten kuitenkin lähes saman tien takaisin kotiin. Saattohoitoon, monet sanoivat.

Tuosta hetkesta joulukuun alkupuolella alkoi valmistautumisaika meille perheenä ja organisaationa. AL Amana -keskus, jota johdan vastaanottaa vuodessa noin viisitoista pienryhmää ympäri maailmaa ja tiesimme, että meillä pitää olla hyvät suunnitelmat siltä varalta, että kun vallanvaihto tapahtuu, niin siitä saattaa seurata jotain odottamatonta. Kuten sanottu, valta ei ollut tässä maassa vaihtunut lähes viiteenkymmeneen vuoteen, joten oli täysin mahdotonta sanoa, mitä tuolloin tulee tapahtumaan. Ei ollut esimerkkejä tai mitään, mihin pohjata omat oletukset.

No, tammikuun yhdentenätoista päivänä sulttaani siirtyi täältä ikuisuuteen ja uusi sulttaani astui valtaan saman tien. Vallanvaihto kaikkineen sujui erittäin jouhevasti ja maa on jatkanut sekä sisä- että ulkopoliittisesti samaa linjaa kuin aina aiemminkin. Maassa oli neljänkymmenen päivän suruaika ja sen jälkeen asiat näyttävät jatkuvan samalla radallaan. Näin ainakin nyt maaliskuun alussa.

Varautumissuunnitelmat siis olivat meillä kunnossa. Olimme varautuneet satelliittipuhelimin jos mobiiliverkot eivät toimi, viikon ruokavarastoin kahdellekymmenelle ihmiselle jos ruokakaupat ovat kiinni, ylimääräisine polttoainekanistereineen jos huoltoasemat menevät kiinni, ja niin edespäin. Mitään näistä varotoimista ei kuitenkaan tarvittu. Edeltävänä iltana ennen kuin sulttaani kuoli, meille tuli kymmenen hengen ryhmä koulutukseen. Ensimmäisen aamunsa he viettivät katsoen hautajaiskulkuetta televisiosta. Varmasti erittäin mieleenpainuva kokemus. Koulutus sujui hyvin.

Eli varauduimme kaikkeen mahdolliseen mitä ajattelimme vallanvaihdon yhteydessä tapahtuvan, mutta asiat menivät erittäin hyvin. Mutta ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa. Uhka ei tullut maan sisältä vaan ulkopuolelta. Olemme seuranneet koronaviruksen kehittymistä ja se on tullut suuremmaksi uhaksi kuin mikään mihin olimme varautuneet. Näyttää siltä, että viruksen voi periaatteessa saada nyt melkein missä tahansa, joten käsihygienia ja muu normaali flunssakauden varautuminen on hyvä pitää mielessä. Mutta tämä on vain pieni osa ongelmaa. Virus on saanut lentoyhtiöt perumaan lentoja, valtiot rajoittamaan maahanpääsyä, eri toimijat perumaan tapahtumia. Tämä kaikki vaikuttaa monella tavalla meidän kaltaisiin toimijoihin, joiden tehtävänä on tuoda ihmisiä yhteen, rakentaa siltoja heidän välilleen. Tehtävänämme on purkaa raja-aitoja eri tavoin uskovien välille ja rakentaa sovintoa. Emme voi tehdä ventovieraista ystäviä, jos ihmiset eivät uskalla lähteä enää pois kodeistaan.

Tähän meidän kaikkien on jatkossa varauduttava. Kaikkeen ennalta arvaamattomaan. Jos tällaiset epidemiat tulevat nimittäin lisääntymään, meidän on keksittävä keinoja toimia uudenlaisessa ympäristössä. Meidän on rakennettava siltoja kulttuureiden ja uskontojen välille myös muuttuneessa tilanteessa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *