Ristiveto / TS blogit

Usko ja yhteisöllisyys

Kirkot rakennettiin ennen keskelle kylää. ”Kirkko keskellä kylää”, sanottiin. Myös asuinkeskittymien kutsuminen kirkonkyläksi tule tästä samasta yhteydestä: kirkko oli kylän keskipiste sekä konkreettisesti että henkisesti. Kirkko kokosi ihmiset pelloilta ja kauemmista kylistä. Veneellä soudettiin kirkolle ei pelkästään Jumalan sanaa kuulemaan vaan myöskin tapaamaan tuttuja. Hevosella ajettiin paikalle kuulemaan ja jakamaan viikoittaiset juorut. Sosiaalinen elementti on aina ollut kirkon roolissa suhteessa sen jäseniin erittäin vahva.

Tämä sama sosiaalinen elementti on tuttua myös muista uskonnoista. Tällä hetkellä on meneillään muslimeiden Ramadan-kuukausi. Ramadanin aikaan ihmiset varaavat aikaa omaan hengelliseen uudistumiseen, rukoukseen ja aikaan Jumalan kanssa. Mutta se on samalla erittäin yhteisöllinen kokemus. Ramadaniin kuuluu paastoaminen ruuasta ja juomasta auringonnousun ja auringonlaskun välillä. Auringon laskiessa paasto päätetään ja aloitetaan iftar-ateria. Aterialle kokoontuvat normaalisti perhe, ystävät, tuttavat. Moskeijoiden pihat täyttyvät aterioitsijoista ja köyhemmissä maissa tämä on keino tarjota ruokaa myös niille, joilla ei ole varaa sitä itse ostaa. Samoin Ramadaniin kuuluu köyhien auttaminen ja kolehdin antaminen joko suoraan tai paikallisen moskeijan kautta niille, jotka sitä tarvitsevat.

Yhteisöllisyys on siis erittäin vahva osa ei pelkästään kristillistä traditiota vaan myöskin muslimitraditiota. Useimmissa uskonnoissa yhteisöllisyys ja ihmisen usko kuuluvat yhteen ja se tuo siihen elementin, jota ei ole mahdollista saavuttaa ilman uskonyhteyttä toisiin uskoviin. Viimeiset viikot maailmaa ravisuttanut korona-virus on muuttanut tätä konkreettista asetelmaa. Toisten tapaaminen uskonharjoittamisen yhteydessä ei ole ollut mahdollista samalla tavalla kuin ennen.

Mielenkiintoista kyllä, tämä viruspandemia on tullut vuodenaikaan, joka on kaikille abrahamilaisille uskonnoille tärkeä. Juutalaisten pesah-juhla oli muutamia viikkoja sitten. Kristityt ympäri maailmaa viettivät vuoden suurinta juhlaa, pääsiäistä eristäytyneinä toisistaan. Muslimit täällä Omanissa ovat saaneet uskonnollisilta johtajilta määräyksen, että päivittäisille iftar-aterioille saa kokoontua ainoastaan perheenjäsenet. Moskeijoissa ei paaston päättäviä aterioita järjestetä ollenkaan. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka ovat joutuneet uusimaan rakkaita traditioitaan.

Samalla kun olen ollut suruissani siitä, etten voinut osallistua ehtoolliselle kiirastorstaina tai etten voinut tulla yhdessä muiden kanssa kirkkoon pääsiäisyönä katsomaan miten hauta on avattu, olen tänä pääsiäisenä kokenut jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotikirkkooni, pystyin internetistä seuraamaan vuorokauden aikana kolmea jumalanpalvelusta: Suomesta, Yhdysvalloista ja Italiasta. Nämä kaikki toivat minulle sanoman Kristuksen ylösnousemuksesta. Nämä kaikki liittivät minut suurempaan. Ne toivat minulle yhteisöllisyyden tunteen, jota en ole aiemmin kokenut.

Vaikkei tämä uusi kokemus voi korvata sitä ulottuvuutta, joka uskonnolla on ihmisten konkreettiseen yhdistämiseen ja fyysisen yhdessäoloon vuosien saatossa ollut, niin jotain uutta se siihen tuo. Tämä kokemuksellisuus on otettava huomioon kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöiden elämässä koronanjälkeisessä ajassa.

Yksi tällaisista teemoista on kuuluminen oman yhteisönsä lisäksi sellaiseen yhteisöön, joka ei ole fyysisesti aina saavutettavissa. Seuratessani itse iowalaisen luterilaisen kirkon pääsiäismessua Yhdysvaltojen keskiosista ajattelin, että tämä on jotain sellaista, jota en kotikirkostani saa. Se laajentaa minun hengellisyyttäni sellaiseen suuntaan, jota minun olisi vaikeaa saada omasta vanhasta tutusta seurakunnasta. Haluan pitää tästä kiinni myös sen jälkeen kun pääsen jälleen jumalanpalvelukseen omaan kirkkooni.

Samalla kun odotamme kesäkuun alkua, jolloin Suomessa kirkkojen ovet aukeavat näillä näkymin viidellekymmenelle ensimmäiselle uskolliselle per jumalanpalvelus, niin kehotan jokaista etsimään hengellisyyttä läheltä ja kaukaa. Toisella puolella kaupunkia tai toisella puolella maailmaa oleva kirkko ei kilpaile sinun tutun ja turvallisen kirkon kanssa. Sen sijaan ne voivat tuoda jotain uutta omaan hengellisyyteen.

Aaro Rytkönen
Pastori, Toiminnanjohtaja
Al Amana -keskus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *