Ristiveto

Tuomiolta kotiin

Sunnuntaina 5.9.2021 asetettiin virkaan järjestyksessään viidenkymmeneskolmas Turun tuomiorovasti teologian tohtori, kirkkohistorioitsija Aulikki Mäkinen.

Tuomiokirkon tuomiorovasti kuulostaa hurjalta. Tuomioalkuiset kirkon edelleen viljelemät sanat kantavat mukanaan latinan domus -sanaan liittyvää käännösvirhettä. Kotia tarkoittava sana on käännetty tuomioksi, koska ruotsiksi sana tarkoittaa tuomiota.

Saarnassaan Mäkinen kertoi, ettei koko totuus ole käännösvirheessä. Tuomioalkuiset sanat muistuttavat meitä ajasta, jolloin kirkolla oli myös tuomiovaltaa. Arvioitiin, tuomittiin ja määrättiin rangaistuksia, kun oli tapahtunut tai epäiltiin tapahtuneen jotakin kristillisen mittapuun mukaan sopimatonta. Usein oikeudenmukaisuus loisti poissaolollaan.

Siitä, millaisia moraalisia ohjenuoria kirkolta tarvitaan vai tarvitaanko, on puhuttu niin kauan kuin kirkko on ollut olemassa tai oikeastaan kauemminkin, sillä jo Jeesusta aikanaan moitittiin siitä, että hän oli liian leväperäinen näkemyksissään. Tuomioita ei häneltä juuri herunut ja nuhteetkin satelivat usein muualle kuin oli odotettu.

Keskiajalla teologi, myöhemmin pyhimykseksikin julistettu Tuomas Akvinolainen otti kantaa asiaan luonnollisen moraalilain käsitteellä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että ihminen saa syntymälahjanaan tiedon oikeasta ja väärästä ja kasvatuksella varttuu tässä vahvistuen, mikäli asiat menevät niin kuin kuuluu. Kristinuskolla ei ole tähän mitään lisättävää.

Kirkon tehtävänä ei ole tuomita. Tuomio tulee ihmiseltä itseltään sillä hän tietää, milloin on toiminut väärin. Omatunto kolkuttaa; ei pääse eteen ei taakse ennen kuin on käynyt selvittämään asiaa. Ellei oma pohdinta toimi, tuomiovalta kuuluu maalliselle tuomioistuimelle eikä kirkolla tällöinkään ole mitään uutta tuotavaa moraalisen oikean ja väärän keskustelupöytään.

Se, mitä kirkolla tuohon pöytään on tuoda on ainoastaan lohtu ja toivo. Saarnassaan Mäkinen muistutti , että tuomiokirkon kellotkin soivat vartin välein tuota sanomaa meille kaupunkilaisille. Ne soittavat meille lohdutusta, kun yö on pimeä ja raskas. Toivoa, kun mitään ei tunnu enää olevan tehtävissä. Kellot muistuttavat meitä auringon lämmöstä pimeimmänkin loskan keskellä ja sitkeydestä, jota kansa täällä on vaalinut vuosisadasta toiseen vaikeuksissaan.

Turun tuomiokirkko seisoo omalla paikallaan näkyen ja kuuluen arkeemme ja juhlaamme. Kellojen sointi kutsuu meitä nostamaan päämme ja katsomaan ylös. Katsomaan toisiamme, kuuntelemaan toisiamme, auttamaan ja tukemaan toisiamme. Muistuttaa meitä ihmismieltä suuremmasta lohdutuksesta, jota voimme ja jota meidän myös tulee jakaa toisillemme. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”.

1300 -luvulla perustettua tuomiorovastin virkaa hoitaa nyt ensimmäistä kertaa nainen. Saarnastuolista meille kantautui lohduttava ja kannustava äidin ääni. Tästä on hyvä jatkaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *