Kristinuskoja näyttää toisinaan olevan monta erilaista, niin kuin islameja ja buddhalaisuutta ja muitakin. Niin erilaisin korostuksin ihmiset uskostaan puhuvat – jo Raamatussakin.

Miltä näyttäisi kristinusko tunteiden näkökulmasta? Kesän rippileirillä tutkimme evankeliumeja tunteista käsin. Joka-aamuiseen leirijumikseen nuoret valmistivat kaksi näytelmää. Toisessa oli samoja tunteita kuin opetuslapsilla tietyissä tilanteissa ja toisessa tunteita, jotka olivat tunnistettavissa Jeesuksen käytöksestä.

Kaikkia tunteita löytyi helposti nuorten elämästä: Arkuutta, joka sai Pietarin estelemään Jeesusta tämän matkalla kohti kuolemaa, ja uhkarohkeutta, jolla Pietari heittäytyi kokeilemaan itsekin veden päällä kävelyä, sekä pelkoa, jota Jeesus tunsi kuoleman lähestyessä.

Kiltteyttä ja katkeruutta, jotka pinnan alle painettuina aiheuttivat Pietarissa kiukunpuuskan, jossa hän sivalsi ylipapin palvelijalta korvan irti, ja vihaa, jolla Jeesus moitti ihmisiä, jotka eivät häntä ymmärtäneet.

Syyllistämistä, jolla Eeva ja Aatami väistivät omaa syyllisyyttään, ja syyllistymistä, jota kerääntyi Juudaksen päälle eri tilanteissa, sekä syyllisyyttä, joka periytyy sukupolvelta toiselle ja jonka Jeesus oli valmis kantamaan.

Häpeämättömyyttä, joka sai Kainin surmaamaan hyväosaisen veljensä, viatonta yliymmärtämistä, joka sai Abelin lähtemään murhanhimoisen veljensä matkaan, ja häpeää, jonka Jeesus joutui kantamaan erilaisena, Jumalan Poikana.

Nuoret tunnistivat myös, miten anteeksiantoa voi paeta joko takertumiseen, niin kuin Pietari olisi halunnut jäädä hyvään oloon Jeesuksen luokse Kirkastusvuorelle, tai pakenemiseen, niin kuin Juudas pakeni häpeäänsä hirttäytymiseen. Ja miten Jeesus kantoi vastuun tekemisistään, tunnusti tilanteen ja antoi itselleen anteeksi silloin, kun hän pyysi Johannesta kastamaan itsensä syntien anteeksiantamiseksi ja kyyhkynen laskeutui taivaasta.

Nainen Sykarin kaivolla suhtautui itseensä välinpitämättömästi, kun ei osannut rakastaa. Johannes ja Jakob, Sebedeuksen pojat, sen sijaan olivat välinpitämättömiä muita kohtaan pyytäessään itselleen ensimmäisiä sijoja Taivaan valtakunnassa. Jeesus iloitsi siitä, että oli olemassa ja että taivaan linnut ja kedon kukat ja lapsenkaltaiset ihmiset olivat olemassa, ja jakoi iloa ympärilleen.

Fariseukset, Nikodemos muiden mukana, pitivät kiinni julistetusta, ulkoapäin annetusta totuudesta. Rikas nuorukainen piti kiinni elämänvalheestaan eikä pystynyt elämään täyttä elämää, jota kuitenkin Nikodemoksen tavoin kaipasi. Jeesus näki itsensä sellaisena kuin oli ja toiset sellaisina kuin he olivat. Hän tunsi totuuden, vapauden, onnen ja rauhan sisällään, hetkittäin.

Läsnäoloksi tulkittu kristinusko tarjoaa meille mahdollisuuden elää rehellisesti ja syvempiä tunteitamme kuunnellen niin kuin Jeesus kerran. Tämä ilo kun pääsisi rauhassa leviämään, maailma muuttuisi kaikin puolin paremmaksi paikaksi elää.