Ristiveto

Toivottomuus tappaa

Heräsin tänään aamuun uutisiin Ranskasta, jossa mieletön väkivalta on kohdistunut iloisiin juhlijoihin. Yhtäkkiä väkijoukkoon on ajanut kuorma-auto ja kuolonuhreja on valtavasti. Olen herännyt elämässäni terrori-uutisiin jo aika monena aamuna. Uutisvirta on kertonut hirmuteoista tai siitä, miten tekoja on yritetty torjua.

Lentokenttien turvatoimet kiristyivät WTC-iskujen jälkeen. Monet kerrat sen jälkeen turvatarkastuksissa on tutkittu hammastahnaputkien tilavuutta. Tällaiset yleiseen turvallisuuteen vaikuttavat toimenpiteet ovat varmasti tarpeen, mutta eivät ne ole kyenneet estämään kaikkia hirmutekoja.

Eteläeurooppalaisessa mediassa viime aikojen terroristien taustoista on kerrottu eräs piirre, joka on jäänyt pohjoisessa vähemmälle huomiolle. Pääsääntöisesti terroristeilla on ollut takanaan aiempia rikostuomioita. Yksilöiden tarinaan on kuulunut se, että he ovat tippuneet järjestäytyneen yhteiskunnan kelkasta.

Terrorismiin kytkeytyy kansainvälinen politiikka ja monien maiden sisäiset jännitteet sekä valtataistelut. Silloin voidaan ainakin ajatella että on olemassa tilanne, jossa ihmiset eivät koe elämäänsä hyväksi vaan hyvää etsitään radikaalilta tieltä.

Tilannetta ei voida ratkaista millään turvakoneistolla. Sen historia on osoittanut monta kertaa. Ratkaisun avain on siinä, että ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja hyväksi. Tämän kokemuksen syntyminen edellyttää sitä, että syrjäytymisen mekanismit saadaan murrettua.

Suomalaisella tasolla henkisen hyvinvoinnin turvaaminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Hyvinvointi on kyettävä takaamaan kaikille ihmisille, jotka täällä ovat. Se on radikaalisti eri asia kuin pörssiyhtiöiden liikevoitto. Ihmisen on voitava nähdä elämällään merkitys. On voitava nähdä ympärillään oleva rakkaus ja hyväksyntä sekä kuuluminen johonkin yhteisöön.

Usein uskonto mainitaan arkikeskustelussa syyksi terroriin. Tutkimustieto viittaa kuitenkin siihen, että riippumatta uskonnosta tällaisessa toiminnassa laaja uskonnollinen opin tuntemus ei ole keskeisintä. Usein unohtuu oppi ihmisiksi olemisesta, joka uskonnoissa on. Uskontojen nimiin keskusteluissa asettuvat ongelmat eivät ratkea kieltämällä uskontojen olemassaoloa. Todellisuudessa kysymys on jostain muusta kuin uskonnosta.

Toivon palauttamisen ja syrjäytymisen ehkäisemisessä sosiaali- ja koulutuspolitiikalla on keskeinen rooli. Ihmisen hyvinvointiin ja toivon ilmapiiriin kuluu myös hänen uskonnollisuutensa. Tätä ihmiselle arvokasta hyvää elämää tuottavaa asiaa olisi syytä myös arvostaa ja tukea. Sen poistamisyritys johtaisi vain toivon menettämisen syvenemiseen.

Ainut toivomme on toivon ylläpitämisessä ja siinä että ketään ei pudoteta kelkasta.

3 kommenttia

  1. Tekijä oli perheellinen, työssäkäyvä, kolmen lapsen isä. Ei oikein sovi syrjäytyneen nuorukaisen profiiliin.

  2. Hyvä juttu Juha.
    Lieneekö ongelman ydin siinä ettei Euroopassa ole varauduttu tällaiseen väestön lisääntymisen ongelmaan.Kaikille ei löydy mielekästä tekemistä ja irtaantuminen tutuista yhteisöistä aiheuttaa Nizzan kaltaisia tekoja.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *