Ristiveto

”Tee pojista miehiä ja miehistä poikia”

Kööpenhaminan Boldklubin kerhohuoneiston teksti 40-luvulta kertoo olennaisen. Sen, mistä pelissä on kysymys. Näyttelijä Paolo Villaggion mukaan taas ”mies voi elämänsä aikana rakastaa kuutta tai seitsemää naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa.” Tunnen myös naisia, joista voi sanoa samaa.

Pikkupoikana alkoi ihastus, joka on kestänyt kauemmin kuin mikään omasta tahdostani luoma suhde. En jäsennä aikaa vuosina, en aloita pappina kirkkovuotta adventista. Kaikki alkaa ja päättyy elokuun lopussa. Silloin Englannin Valioliigan siirtoikkuna sulkeutuu ja kortit on jaettu.

Elokuun viimeisenä perjantaina potkitaan myös seurakuntien työntekijöiden perinteinen, emeritusarkkipiispa John Vikströmin ja Palloliiton Simo Syrjävaaran vuonna 1993 alkuun laittama, Gloria Patri -turnaus.

Jalkapallohulluudessa on kyse eräänlaisesta pakkoneuroosista. Se pakottaa valehtelemaan. Rakkaani kysyessä mitä ajattelen, en voi vastata totuudenmukaisesti ”kenet me ostetaan Arsenalin hyökkäykseen”. Ainoat keskustelut ventovieraiden kanssa ulkomaanreissuilla käyn yleensä jalkapallosta, kun Arsenalin pelipaita herättää toisessa ihmisessä kiinnostuksen. Työpaikalla esimieheni Barcelona-innostus ei auta asiaa lainkaan. Eksymme pelin syövereihin tämän tästä. Helsingin Sanomien äänestyksessäkin Jari Litmanen valittiin ylivoimaisesti Suomen eläväksi kansallisaarteeksi ohi Loirin, Kaurismäen, Linkolan ja Jaakko Tepon. En ole siis yksin.

Jalkapallo on yhteiskunnallisesti merkittävä rauhantekijä tai sodanuhka. El Salvadorin ja Hondurasin kireät välit heikkenivät jalkapallon MM-karsintaottelun myötä vuonna 1969. Mellakoinnista syntyi ns. jalkapallosota eli sadan tunnin sota. Vastakkaisia esimerkkejä löytyy useampia. Jalkapallon suosiota ja sen sääntöjä hyödynnetään esimerkiksi rauhantyössä lasten ja nuorten asennekasvatuksessa. Voipa Unicefin kautta lahjoittaa viidellä eurolla jalkapallon pakolaisleirin lapsille. Heillä ei ole välttämättä mahdollisuuksia koulunkäyntiin tai traumojen vuoksi kykyä leikkiä. ”Kaikki minkä olen oppinut filosofiasta ja moraalista, olen oppinut jalkapallokentällä”, totesi Nobelin kirjallisuuden palkinnon saanut filosofi Albert Camus.

Suomen ev.-lut. kirkossa ei ole täysin ymmärretty, mikä oli John Vikströmin merkittävin saavutus. Naispappeus, uusi Raamatun käännös ja virsikirjauudistus muuttivat kirkkoa nykyaikaan, mutta Mestareiden liigan asiantuntijana ja kommentaattorina toimiminen sekä Suomen tärkeimmän MM-karsintaottelun tauolla pidetty puhe vihreästä kortista, fair playsta, mursivat miehisen maailman viimeisetkin linnakkeet. Kirkko voi puhutella miehiä. Menemällä sinne, missä miehet ovat poikia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *