Ristiveto

Syyllinen peilissä – 28 paastopäivää pääsiäiseen

Turun Sanomien toimittajat ovat viikon aikana toimineet peilinä monelle niistä, jotka ovat vastuussa kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian osaston G1 hoitokäytännöistä. Heidän eteensä on tuotu tosiasioita ja väitteitä väärinkäytöksistä, joista monet ovat jatkuneet vuosia, ja laiminlyönneistä niihin puuttumisessa. Ilahduttavan moni on myöntänyt virheet ja oman osuutensa niihin. Vaikuttaa siltä, että ongelmien nyt tultua julki niihin puututaan kaikin mahdollisin keinoin. Vaikeista vaikenemisen kulttuuri väistyy ainakin hetkeksi, pakon edessä.

Kirkoissa seurataan Jumalan Pojan matkaa kohti kiusatuksi tulemista. Tällä viikolla hän kulkee Galileasta pohjoiseen, Syyriaan. Hänen luokseen tulee siellä asuva nainen ja pyytää häntä auttamaan tytärtään, joka on kovin kipeä. Jumalan Poika ei vastaa mitään, ei vaikka hänen opetuslapsensakin vetoavat häneen, jotta naisen huuto lakkaisi. Lopulta nainen heittäytyy hänen jalkoihinsa ja saa vastauksen: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Nainen myöntää: ”Ei olekaan, Herra, mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia” – ja saa avun tyttärelleen.

Mistä minua syytettiinkään viimeksi? Ääneni ei kuulu kirkkosalissa, mikrofonin pitäisi olla lähempänä. Taas kerran. Mitä vastasinkaan? Puolustauduin, sillä olinhan kääntänyt mikrofonin lähemmäksi. Entä jos myöntäisinkin, että vika voi olla minussa mikrofonin sijaan? Mitä jos alkaisin kiinnittää äänenkäyttööni huomiota niin kuin teen ilman mikrofoniakin esiintyessäni?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *