Yleiseurooppalainen käänne on tapahtumassa. Ihmiset haluavat tehdä valintansa pienemmissä ja kotoisissa puitteissa itse: kivijalkaliikkeet tekevät paluuta. Niissä tiivistyy kotoisasti tila ja ihmisen kokoinen yhteisyys ja persoonallinen palvelu kaikille. Ihan niin kuin seurakunnissa?

Suomessa kirkko ja vanhimmat seurakunnat asettuivat kauan sitten suomalaiseen sielunmaisemaan. Kirkkopitäjien juurevuus elää kulttuurissamme, piti sitten kirkossa vaikuttavista tuulista tai ei. Viereisellä kirkkomaalla lepää 800 vuotta kaiken kirjavaa seurakuntalais- ja kulttuurihistoriaa. Seurakunta elää nytkin ja sukkuloi kodeissaan, netissä, perhekerhossa, partioissa, musiikkikoulussa, hautuumaalla ja Kaiken kansan kahviossa.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä puuhataan paikallisseurakuntien yhdistämisiä. On kuin kirkko heräisi yllättäen juuri ohi menevään historiallisen kehityksen vaiheeseen. Toivottavasti lopuksi löytääkseen itsensä juuri siinä, missä sen pitääkin olla: omalla äänellä keskellä kylää, Henkenä ja apuna kun tarvitaan.

Kirkon tämän hetken herätystä ajaa huoli rahasta. Kirkosta eroamisten vuoksi maksavaa väkeä on suhteessa vähemmän kuin ennen. Suuruuden ekonomia houkuttaa olettamaan, että seurakunta voidaan viedä ihmisten keskeltä isompiin keskusyksiköihin. Hyvin toimivatkin vanhat seurakunnat lakkaisivat olemasta.

Seuraan paraatipaikalta, miten Piikkiön 6147 henkisen seurakunnan väki nuorista vanhempiin ilmaisee parhaillaan selkeästi haluavansa säilyä itsenäisenä. Vahvatahtoinen seurakuntaneuvosto naulasi menneenä tiistaina itsenäisyysteesinsä oman kirkon oveen, puolustaakseen nykyistä ja vuosituhantista olemassaoloaan itsenäisenä seurakuntana. Nettiadressi Piikkiön seurakunnan puolesta kiertää, nimiä kerätään. Ja syystä: seurakunta on väessään reipas, tarvittava on lähellä ja taloudenpito toimii. Seurakuntaan kuulumisprosentti on reippaasti yhtymän korkein. Yleisesti ottaen matalimmat kirkkoon kuulumisprosentit ovatkin suurimpien kaupungin suurimmissa seurakunnissa. Suurimman ja pienimmän jäsenyysprosentin ero on Turun ja Kaarinan seurakunnissa  noin 20 prosenttiyksikköä.

Jos Piikkiö nyt pakolla liitettäisiin – jonkin yhtymäseurakunnan aloitteen perusteella ja kirkkohallituksen päätöksellä – vaikka Kaarinan seurakuntaan, se menetettäisi seurakuntana nimensä lisäksi mm. paikallisen päätöksenteon, omat vakituiset työntekijät ja diakoniavastaanoton, oman näköisensä ja itse valitsemansa seurakuntana elämisen tavan.

Jos Piikkiön seurakunnan väki vähenisi liitoksen myötä Kaarinan seurakunnan jäsenprosentin tasolle, seurakuntayhtymän yhteisten tulojen menetys olisi arviolta kokoluokkaa noin puolet nykyisen kokoisen Piikkiön seurakunnan kaikista palkka- ja toimintakuluista. Loose-loose -vaihtokauppa.

Kirkkolegendan mukaan – monen mielestä onneksi – Piikkiön kirkkoon on 260 vuotta sitten lahden yli tuotu ja muurattu perustuskivet kuninkaan räjäyttämistä Kuusiston linnan rauniosta. Niitä ei kiviä nyt viedä kirkon kivijalasta mihinkään. Toivottavasti ei siis viedä oman ketterän kivijalkaseurakuntani itsenäisyyttäkään.

Merja Hermonen

Piikkiön kirkkoherra