Ristiveto

Surua ja sankaruutta pyhäinpäiväksi

Mielessäni oli monenlaisia asioita opiskellessani nuoruuden innolla jumaluusoppia, kuten millaista työ pappina voisi olla?  Joskus askarrutti, miten suru mahtaa tarttua. Polku vei kuitenkin muihin töihin ja hämärän peittoon jäi,  mitä se todella olisi ollut. Tästä syystä erilaisissa opiskelukavereiden tapaamissa rekisteröityivät pappien kokemukset mieleen. Kului hieman aikaa valmistumisesta ja yhtäkkiä monet papit puhuivat siitä, ettei hautajaisissa enää itketä niin kuin ennen. Itkun tilalle oli tullut kemikaali.

Tutkimuksen maailmasta on noussut ääniä, joissa on tarkasteltu surutyön ajatusta kriittisesti. Surutyö-sanaa käytetään kuvaamaan matkaa jolloin työstetään suru pois tai joksikin muuksi. Ehkä suru pitääkin ihan vain surra eikä koittaa järkeistää nopeasti sitä pois . Asiat vievät oman aikansa ja suru kuuluu ihmisen tunnekirjoon. Sitä ei tarvitse pelätä.

Olen tavannut viime aikoina useita opettajia, jotka sanovat, että juuri nyt on aivan erityisen paljon lapsia joiden kanssa on syytä harjoitella tunnetaitoja.  Lasten kasvatuksessa on arkikokemuksenakin selvää, että jos osaa nimetä tunteitaan ei tarvitse esimerkiksi töniä kavereita. Surun nimeäminen on tärkeä taito. Sanominen voi olla joskus helpompaa kuin jollain muulla tavalla yrittää kestää tunnetta. Monta lenkkiä on juostu surusta ja sekin on ihan hyvä.

Englanninkielisessä maailmassa tunnetaan sana richplaining. Sillä tarkoitetaan sitä, että hyvässä asemassa olevat ihmiset alkavat kertoa niille joilla on köyhempää, miten heidän pitäisi toimia. Tätä kuvattiin joskus ennen empatian puutteeksi. Samanlaista voi harrastaa surevalle ihmiselle. Ei hänelle tarvitse kertoa miten pitäisi surra. Suru on.  Aina ei tarvitse sanoa mitään tai ehkä sen että rakastaa ja välittää.

Pyhäinpäivään liittyy muistelu. Haudoille viedään kynttilöitä ja pysähdytään hetkeksi. Kynttilöiden sytyttämiseen voivat liittyä koko ihmiselämän hyvät ja huonot muistot. Siihen on lupa. Kaikki tuntemukset ovat arvokkaita. Pyhä ei ole pyhää siksi että olisi vain erityisen pyhiä tunteita.

Elämme aikaa, jolloin sellaista voiman sankaruutta ihaillaan, jossa ihminen rakentaa itse uransa ja menestyksensä. On olemassa monenlaista muutakin, mitä voisi ihailla, esimerkiksi empaattisia ihmisiä. Jospa siitä tulisi seuraava muoti.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *