Ristiveto

Seitsemän pahetta kierrättämisestä ja ympäristöstä

Tuskin kukaan voi tänä päivänä kiistää sitä, että kierrättäminen ja ekologisuus ovat tärkeitä asioita. Ilmiö on jo valjastettu taitavasti markkinatalouden osaksi. Siinä itse tavaran kiertäminen ja ympäristökysymykset ovat mukana, mutta itse asian kannalta tehottomuus on ilmeistä. Olen yrittänyt arjessa elää pehmeästi ympäristöä kohtaan, mutta se ei ole helppoa.

Jokakeväinen verkkokomeroiden ja pihojen siivoaminen tuottaa roskalavoja pitkin taloyhtiöiden pihoja. Löysin lavalta sopivan jakkaran, mutta sinne se jäi kun kerrostalokyttääjä pääsi vauhtiin. Tilanne on kuitenkin epäselvä, saako lavoilta ottaa vai ei. Tässä olisi helppo korjaus tehtävissä. Yli 5 asunnon taloyhtiöille tulisi velvollisuus pitää roskalavaa kierrätyspisteenä niin kauan kuin se on pihalla. Tämän ei tarvitsisi käytännössä olla muuta kuin luvallista dyykkaamista.

Verkkokomeroista ja vinteiltä menee liikaa ehjää tavaraa kaatopaikalle. Jotkut pitävät dyykkaamisen lieveilmiönä tavaran päätymistä kirpputorille, mutta parempi kai sekin kuin tavara kaatopaikalla. Ehkä tässä ongelmassa on pohjimmiltaan kyse kateudesta.

Kaupalliset kierrätyspisteet ovat raakaa bisnestä. Kun asiakas vie pisteeseen tavaraa, hän ei saa ehdottomasti ottaa mitään mukaansa. Tänään näin jäteastiassa lasten muovisen akkumopon. Minulla olisi ollut sen korjaamiseen tarvittava osa ja tiedossa pikkupoika joka olisi saanut aikaan fantasialeikin. Kielto oli ehdoton. Tämä käytäntö on ymmärrettävissä raaka-ainebisneksen näkökulmasta, muttei tavarankierrätyksen lähtökohdista. Onko tässä ongelmassa kyse ahneudesta?

Sain 90-luvun puolivälissä vanhan pesukoneen opiskelukaveriltani. Siitä oli mennyt laakeri. Sovitin serkkuni kanssa trukin pyörien laakeriston pesukoneeseen ja se toimi toissakevääseen asti. Ei se vieläkään rikki mennyt, mutta jäi pieneksi.

Erilaisten laitteiden ja kodin esineiden korjaaminen alkaa olla tällä hetkellä niin kallista, että kannattaa lähes poikkeuksetta ostaa uusi. Tästä syystä ei korjaajiakaan tahdo löytyä. Korjaaminen on ollut perinteisesti käsityöläisten ja pienyrittäjien puuhaa. Jos siirryttäisiin takaisin korjaamisen ja huoltamisen kulttuuriin tarvittaisiin melkoinen määrä paikallisia ammattilaisia. Suuren mittakaavan kaupankäynnin etu on edistää ympäristöasiaa massatuotannon avulla valmistamalla eri tavoin vihreäksi sertifioituja tuotteita. Onko tässä lopulta kyse laiskuudesta? Onko helpompaa tehdä massoilla rahaa.

Kierrätysrintaman toivo tulee tällä hetkellä asuinaluepohjaisista nettiryhmistä, joissa jaetaan tarpeettomaksi jääneitä tavaroita niiden tarvitsijoille. Sellaisesta ryhmästä sain ompelukoneen. Tämä edustaa eräänlaista vastakulttuuria viralliselle kierrätysbisnekselle. Toki monenlaisessa kuluttamisessa on vielä mukana ripaus ylpeyttä siitä, että tavaroiden pitää olla uusia ja turhamaisen hienoja. Toinen suunta on nähdä elämää eläneiden tavaroiden erityisarvo.

Hyvinvoinnissa on mahdollista himoita yhä uusia tavaroita ja makuelämyksiä. Yksinkertainen elämä ei ole varsinaisesti muotia. Lähiruoka vaikuttaa aika viisaalta ratkaisulta ympäristön kannalta verrattuna maailman toiselta laidalta rahdattuun soijaan. Hyvinvoivalle ylensyövälle väestön osalle eksoottisten ruokien kuvaaminen muiden nähtäväksi nettiin kertoo varmasti omaa kieltään, jos sitä haluaa lukea. Osa meistä näkee nälkää. Leipäjonot ovat totta. Mummolassa syötiin talkkunaa. Syököhän sitä kukaan nykyään?

Ajan kesäisin kunnostamallani 1950-luvun pikkuautolla. Teknisesti vaunu on toimiva, mutta maailma on muuttunut. Liikenteen tempo on nykyisin niin kiireinen, ettei vanhan maailman vehkeillä pärjää. Mihin meillä on kiire? Uutta autoa ei voi perustella kiireellä.

Usein kuulee tuohtuneita kommentteja siitä, mitä erilaiset viherpiiperöt ovat saaneet aikaan autojen osalta. Autonvalmistajien ja markkinoiden etu ovat tiukentuneet päästömääräykset, sillä sitä kautta kalustoa saadaan myytyä. Tällaisissa kohdissa monet intressit osuvat yksiin. Autojen elinkaari voidaan laskea aika lyhyeksi. Kenen etu se sitten lopulta on?

Moninäkökulmaisuus on olennainen asia monen muunkin katsomuksellisen näkemyksen suhteen. Se lisää yleensä armollisuutta, kun todellisuus ei ole vain ykkösiä tai nollia. Koita tässä nyt sitten tehdä kestäviä ja rakastavia valintoja.

5 kommenttia

  1. Ostin toissatalvena uuden takin..untuvatakin..alennuksesta 80 eurolla. Takista meni heti ensimmäisen talven aikana vetoketju rikki. Takki oli ihana, juuri sellainen mitä olin etsinyt. Liike olisi ottanut takin takaisin mutta ei tarjonnut korjausta.. pidin takin ja vein sen ompelijalle. Hieman nieleskellen maksoin ompelijalle 40 euroa vetoketjun korjauksesta. Eli puolet takin ostohinnasta. Köyhänä on vaan pakko ajatella asia niin että a) tuin oman kaupungin yksityisyrittäjää ja b) ekoteko kun korjasin enkä ostanut uutta. Mutta kyllä siinä jäi miettimään tätä maailmaa…

  2. Hei Juha, mahtava kirjoitus! Ei anneta silti periksi kuolemansynneille. Haetaan jakkara lavalta vaikka YÖLLÄ 🙂 Ja jos omatunto alkaa kolkuttaa, voi sen aina kunnostaa ja lahjoittaa eteenpäin.
    terveisin Anne Joensuusta

  3. Hieno kirjoitus, kiitos siitä! Ainut harmi tekstissä on soijan rahtaamisen esiin nostaminen. Todellisuudessa soijaa syövät myös monet eläimet, joiden lihaa myydään lähiruokana. Tuotetusta soijasta murto-osa käytetään ihmisravintona. Pitäisin huomattavasti ongelmallisempana ympäristön kannalta kaikkea lihansyöntiä tai vaikkapa tonnikalaa. Kun vaihtaa liharuuan soijavaihtoehtoon, itse asiassa vähentää soijan tuotantoa, koska eläin käyttää suuren osan saamastaan ravinnosta erilaisiin elintoimintoihinsa. Tavallaan sen syömästä soijasta vain pieni osa muuttuu ihmisen hyödyntämäksi lihaksi.

  4. Meillä täällä ausseissa on sellainen tapa että jos sinulla on tarpeetonta tavaraa niin siitä vaan jalkakäytävän viheriölle ja jokainen tietää että saa ottaa jos haluaa. Viime muuttomme edeltävinä päivinä meni 3 polkupyörää, golf pussi, silppuri, matkalaukkuja ja muita isompia esineitä joita emme tarvinneet enää. Ylimääräiset pikkutavarat ja kirjat lahjoitettiin paikallisille hyväntekeväisyys kauppoihin. Näin saimme tehtyä ns. ”Down sizing” ennen muuttoamme.

  5. Olen ottanut roskalavalta kelvollista tavaraa hyvällä omallatunnolla, koska en halua kaatopaikkojen paisuvan. Samoin olen ottanut paperinkeräyslaatikosta aikakauslehtiä ja pari kirjaakin. Omat luetut aikakauslehdet vien terveyskeskuksen odotustilaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *