Saunominen ei jätä ketään suomalaista kylmäksi. Tämä lienee totta paitsi kirjaimellisesti, myös kuvaannollisesti, sillä monet meistä rakastavat saunomista. Saunominen rentouttaa, moni kokee sillä olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia ja sanomiseen liittyy tärkeitä muistoja – usein ihan lapsuudesta asti. Saunominen on myös olennainen osa Suomen ja suomalaisuuden historiaa. Siksi ajattelin kirjoitella tänään saunasta – ja myös siksi, että olin eilen illalla mökkisaunassa perheeni kanssa ja jälleen kerran koin kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen. Sauna on minulle turvallinen paikka, siellä on tuttu äänimaailma ja tutut tuoksut, mökkisaunan ikkunasta aukeaa kaunis keväinen luonto, lihakset rentoutuvat ja mieli tyhjenee kaikesta muusta. Voin vain olla ja hengittää.
Ensimmäiset muistoni saunasta lienee isovanhempieni maatalon saunasta. Siellä oli kertalämmitteinen iso kiuas, jota pappa lämmitti hartaasti koko päivän. Kiuas antoi pehmeät löylyt. Kävin usein saunassa isovanhempieni kanssa ja muistan hyvin elävästi mummin kaatamassa napolla vettä hiuksiini ja papan laulamassa möreällä äänellä saunalaulua. Löylyjen välissä istuskeltiin saunan ulkopuolella pitkillä penkeillä ja katseltiin hiljaisuudessa peltoja. Asuimme silloin vanhempieni kanssa muualla Suomessa, kerrostalossa, jossa oli sähkölämmitteinen yhteissauna. Sieltäkin minulla on joitain muistoja, vaikka muutimme pois ollessani 5-vuotias. Näistä muistoista tärkein on makkaran tuoksu, joka tuli kiukaalle laitettavasta foliokääreestä.
Saunomisen kulttuuri on Suomessa vahva ja se on kestänyt sukupolvelta toiselle. Itseasiassa todisteita varhaisimmista suomalaisista saunoista on löytynyt pronssikaudelta. Silloin saunat olivat maasaunoja eli maahan kaivettuun kuoppaan ladottiin kivikasa, joka kuumennettiin ja jonka ympärille rakennettiin maja. Kun kuumille kiville kaadettiin vettä, niistä nouseva vesihöyry lämmitti majan. Sama perusperiaate pätee yhä, vaikka kivikasoja voidaan nykyään lämmittää erilaisin tavoin ja saunarakennelmiakin voi toki olla hyvin monenlaisia. Perinteinen savusauna on ehkä lähimpänä alkuperäistä maasaunaa, sillä lämmitys tapahtuu puuta polttamalla kertalämmitteisesti, eikä kiukaaseen ole liitetty savuhormia, vaan savukaasut täyttävät saunan, josta ne tuuletetaan ennen saunomista.
Kaikille saunominen ei kuitenkaan sovi tai siitä ei vain yksinkertaisesti pidä. Itsellänikin on muutama ystävä, jotka tulevat saunaan hetkeksi istumaan alalauteelle lähinnä sen takia, ettei jää saunan lauteilla käydyt keskustelut kuulematta. Myös muualta Suomeen muuttaneelle saunomisen kulttuuri voi tuntua vieraalta ja voi aiheuttaa voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta esimerkiksi työpaikan illanvietossa. Saunominen jakaa myös väistämättä miehet ja naiset omiin porukoihinsa. Tämä koetaan usein ongelmalliseksi, esimeriksi juuri työpaikkojen illanvietoissa ja ymmärtääkseni ennen erittäin yleinen työpaikkojen saunomiskulttuuri onkin vähentynyt. Omassa työyhteisössäni saunat ovat edelleen olennainen osa työympäristöä silloin kun työskentelemme tutkimusasemalla. Pitkän metsässä tai suolla vietetyn fyysisen työpäivän jälkeen sauna järven rannalla koetaan tärkeäksi. Asia on ratkaistu rakentamalla kahden saunaan väliin kota, jossa kahden saunan väki voi pyyhkeet päällä kohdata keskustelemaan.
Saunakulttuuri elää yhteiskunnan muutosten mukana, ja ehkä voi ajatella, että juuri se pitää saunakulttuurin elävänä. Hyviä saunomisia teille kaikille!
Anna Lintunen