Ristiveto

Kanerva Kuisma

Salit ja areenat tyhjenevät, mutta annetaan täyskymppilaulun soida

Elämä on arvaamatonta. Viikko sitten luonnostelemani blogi tuntuu tänään olevan jostain menneestä elämästä – ajalta ennen koronavarautumista, peruutuksia, epävarmuutta, outoa odotusta, huolta läheisistä ja kaukaisista. Vielä viikko sitten kuulumisia kysyttiin kysymyksellä ”mitä kuuluu”, nyt kysymys kuuluu ”onko sinulla vessapaperia”. Koronavarautumisen työkiireissä en ehtinyt julkaista blogia, mutta julkaisen sen nyt rauhallisena sunnuntai-iltana, koska se muistuttaa ajasta ennen varautumista, ja myös siitä, että tämä nykyinen tilanne on poikkeuksellinen ja väliaikainen.

Siispä takaisin koronavarautumista edeltävään aikaan. Vaihdoimme pitkästä aikaa kahvikupin äärellä kuulumisiani ystäväni kanssa. Hänellä oli kerrottavaa.

−Arvaa muuten mitä, hän aloitti. −Liityin viime viikolla kirkkoon.

Hänen lapsensa oli puhunut innoissaan Rauman seurakunnan järjestämistä syntymäpäiväjuhlista kymmenvuotiaille, Kymppisynttäreistä, mutta ihmetellyt samalla miksi hän ei saanut postissa kutsua, vaikka kaverit olivat saaneet. Seuraavalla viikolla lapsi kertoi onnessaan, että koulussa oli käynyt tyttö, joka oli kutsunut kaikki juhlimaan. Lapsi ei ollut saanut henkilökohtaista kutsua, koska seurakunnassa on vain seurakunnan jäsenten osoitteet. Seurakunnan jäsenyys ei kuitenkaan ole edellytys sille, että olisi tervetullut juhliin. Jotta kaikki kymmenvuotiaat varmasti saisivat kutsun, seurakunnan nuoriso-ohjaajat kiertävät paikallisissa kouluissa kutsumassa lapsia.

Sattumalta samana päivänä myös kampaaja kertoi poikansa olevan menossa Rauma-salissa järjestettäville kymppisynttäreille. −Koska sinne menevät kaikki.

Näiden kymppisynttäreiden lähestyessä ystäväni oli alkanut miettiä, kuinka pitkään hän on perheineen päässyt osaksi monenlaista seurakunnan järjestämää toimintaa olematta seurakunnan jäsen. Seurakunnan kerhoissa ja tapahtumissa ei missään kohtaa ei kyselty jäsenyydestä. Kaikkia, myös hänen perhettään, kohdeltiin tasavertaisesti tervetulleina. Ystäväni oli myös jäänyt pohtimaan sitä merkitystä, mikä seurakunnan paikallisella raumalaisella ruohonjuuritason toiminnalla on. Seurakunta tarjoaa mahdollisuuksia osallistua muskareihin, kerhoihin, tapahtumiin ja synttäreille. Kyse on merkityksellisestä yhdessä tekemisestä, yhteisöllisyydestä ja toisten kohtaamisesta. Mitä syitä voisi olla, ettei tätä tukisi? Hän teki päätöksen liittyä kirkkoon.

”Kyllä vaan, tervetuloa mukaan!” Muistan itsekin kuinka kivalta tuntui yli kymmenen vuotta sitten kun kuulin tuon lausahduksen. Soitin seurakuntaan esikoista odottaessani ja kysyin varovaisesti, että saanko tulla vauvan kanssa seurakunnan järjestämään muskariin, vaikken olekaan kirkon jäsen. Eikä tuota vauvaakaan vielä ollut kuin vasta mahassa. Ilman muuta, tervetuloa mukaan. Mikä tärkeä viesti meille molemmille! Päätin tuolloin liittyä kirkkoon, koska minusta kirkon diakoniatyö teki niin tärkeää avustustyötä ja alkaisinhan nyt itsekin hyötyä seurakunnan toiminnasta. Liityin  silläkin uhalla, että sain käydä rippikoulun 30-vuotiaana.

Kymppisynttäreille ovat tervetulleita kaikki raumalaiset kymmenen vuotta täyttävät. Kymmenvuotiaat ovat juhlan arvoisia riippumatta siitä mihin uskontokuntaan heidän perheensä kuuluu tai kuuluuko mihinkään. Juhlat ovat lapsille, ja jos heidän vanhempansa eivät kuulu kirkkoon, varmistetaan, että lapset kuitenkin tuntevat itsensä tervetulleiksi juhliin. Tätä viestiä tarvitsemme yhteisössämme: Olet tervetullut. Olet kymmenvuotias, juuri sopiva sellaisena kuin olet, ainutlaatuinen täyden kympin tyyppi.

Ystäväni kirkkoonliittymispäätöksen taustalla on ollut halu osallistua hyvän tekemiseen ja yhteisöllisyyden tukemiseen sekä kokemus siitä, että seurakunnan toimita tarjoaa jotain myös itselleen tai omalle perheelle. Ystäväni päätös ja tarina tuo toivoa minulle seurakunnan työntekijänä. Seurakunnan realismia on, että useammin Raumallakin erotaan kirkon jäsenyydestä kuin liitytään jäseneksi. Toimintaa mietitään nyt uudelleen. Mitä voidaan tarjota vähenevillä resursseilla? Mitä ihmiset tarvitsevat? Mitkä ovat tärkeimpiä tehtäviämme? Kuinka monenlaisia jäseniä meillä seurakunnassa onkaan? Miten tavoitamme erilaiset jäsenemme? Se, että ihminen on miettinyt asiaa ja päätynyt siihen, että kirkolla ja paikallisella seurakunnalla on sellaista merkitystä, että haluaa liittyä ja kuulua kirkkoon, tuntuu hienolta.

Ja nyt palaamme tähän hetkeen, koronavarautumisen aikaan.

Kymppisynttäreitä oli tarkoitus viettää 29. maaliskuuta, mutta Kymppisynttärit, kuten niin moni muukin tapahtuma ja harrastus, on peruttu. Kuinka monet vanhemmat lohduttavat pettyneitä lapsiaan peruuntuneiden juhlien ja harrastusten vuoksi samalla kun miettivät kuinka itse tulevat pärjäämään tässä epävarmuuden ja peruutusten ajassa. Kymppisynttäreitä tullaan kyllä juhlimaan myöhemmin, mutta salit ja areenat tyhjenevät tältä erää. Kirkko suuntaa toimintaansa someen ja seurakunnassa raumalaisten avuntarpeessa olevien auttaminen korostuu entisestään. Fyysinen yhdessäolo vähenee, mutta yhteisöllisyydellä on entistä suurempi merkitys.

Tarvitaan toivoa ja hyvää mieltä, joten annetaan täyskymppilaulun soida ja viestin voimaannuttaa!
”Olen kymmenen, ykkönen ja nolla,
täyden kympin tyyppi, ainutlaatuinen.
Olen kymmenen, siistii kun saan olla
ihan juuri minä, juuri tällainen!”
Täyskymppilaulun KYM-ME-NEN voi kuunnella Kalliokamarin youtubesta. Korvamatovaroitus!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *