Ristiveto

Ruustit ja papittaret

Kirjoittaja: pastori Karoliina Haapakoski

Eräs Lähi-idästä Suomeen muuttanut kristitty kysyi minulta hiljattain, mikä on naispuolinen pappi suomeksi. Papitar? Mietin hetken, kuulostaisiko papitar-nimitys korvissani vähättelevältä, mutta totesin, että päinvastoin. Tar-päätehän on perinteisesti vain ilmaissut sen, että kyseinen ammattinsa edustaja on nainen: näyttelijätär, sairaanhoitajatar, tarjoilijatar, johtajar. Se on tarkoittanut itsenäistä naista, joka on hankkinut itselleen elannon. Kuningattareksi tai ruhtinattareksi saattaa tosin päästä pelkillä hyvin suunnitelluilla naimakaupoilla.

Tar-päätteestä keskusteltiin meillä kotonakin, kun kahdeksanvuotiasta tytärtäni, 2000-luvun kasvattia, nauratti Astrid Lindgrenin Melukylän lasten ”opettajatar”. Sukupuolta ilmaisevat tittelit kuuluvatkin auttamatta wanhoihin aikoihin. Ehkä esimies, puhemies ja kirkkoherrakin muuttuvat jonain päivänä nykyaikaisempaan muotoon.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kirkolliskokous hyväksyi naisten pappeuden. Ensimmäiset naiset vihittiin pappisvirkaan kaksi vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä 46 prosenttia Suomen luterilaisen kirkon papeista on naisia, ja uusista vastavihityistä papeista naisia on peräti 52 prosenttia.

Olisi kaiketi jo korkea aika luopua naispappeus-sanasta, sillä 2000-luvun näkövinkkelistä sekin kuuluu menneisyyteen. Pappeus on pappeutta, harjoittipa sitä mies tai nainen. Kolmen vuosikymmenen jälkeen siihen ei enää etuliitteitä tarvita. Vai oletteko joskus kuulleet miespappeudesta?

Naisten pappeudesta on kuitenkin edelleen puhuttava. Meillä asiat ovat koko lailla hyvin, mutta esimerkiksi Latviassa tilanne on vaikea. Latvian evankelisluterilainen kirkko otti viime viikolla ison askeleen taaksepäin, kun sen synodi päätti sulkea naiset pappisviran ulkopuolelle. Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi LELK:ssä vuonna 1975. Kaksikymmentä vuotta arkkipiispana ollut Janis Vanags lakkasi vihkimistä naisia ja pikkuhiljaa naispuolisten pappien määrä on vähentynyt. Viime viikon päätös sinetöi voimassa olevan käytännön. Minä haluan seistä Latvian evankelis-luterilaisen kirkon naisteologien ja pappien rinnalla.

Naimakaupoilla saavutettuihin titteleihin palatakseni: tiedättekös, mikä on otsikossa mainittu ruusti? No, sehän on miespuolinen ruustinna – siis rovastin mies.

1 kommentti

  1. 10.6.2016 19:59 1859
    Kannatan ehdottomasti termejä: esimiehetär, luottamusmiehetär, puhemiehetär ja kirkkoherratar.  Termiä papitar pitäisi käyttää vain äärimmäisessä tarpeessa, jolloin naisen sukupuoli oiisi saatava lyhyesti esille erotuksena miehestä. Sekä ruusti että ruustinna ontuvat nykyaikana, koska ruustin (~prost) pitäisi oikeastaan tarkoittaa rovastia ja ruustinnan rovastinnaa, tarkoittipa se rovastin arvoa tai tuomiorovastin roolia (virka-asemaa: tuomiorovastinna).
    Tuomio-sana (< lat. domus) pitäisi jo ehdottomasti hylätä ja vaihtaa esim. domiin: domikirkko. Rippikoulukin olisi korvattava vaikka kirkkoululla tai katekkurssilla. Sopivia termejä pitäisi miettiä. Kirkkomme pystyisi uudistamaan niitä kyllä ennemmin kuin Jehovan todistajat kielellisesti väärämuotoista Jehovaansa (pro Jahwe). Uskon, että he pitävät siitä kiinni ”maailman tappiin asti”. 
    T:
    Arto Juhani Saarinen
    past. el.
    VALKEAKOSKI

    +358407534716978 (poista seiskat, niin saat oikean puh.nron)
    artosaarinen(æt)gmail.com
    (älä käytä tätä, koska selainpostilaatikko on tukossa: arto.saarinen(æt)elisanet.fi)
    Skype: arto_juhani_s
    FB
    OMAT VERKKOSIVUT: http://www.elisanet.fi/arto.saarinen/

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *