Ristiveto

Rokotevastaisuus ei ole vain höpsis

Vanha kansa tapasi jo minun lapsuudessani sanoa, että kun on rippikoulun käynyt ja rokotettu, aikuisuuden mitta on täytetty.  Toista oli tätä ennen. 1800-luvun lopulla pandemiakäyttöön otettu isorokkorokotus ei kaikissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa herättänyt luottamusta: pakkosyötetyn rokotemyrkyn ajateltiin vaarantavan – ei vain omat lapset, vaan koko kansan terveyden, jopa kansakuntien itsenäisen olemassaolon. 

Oman äitini ainoa isosisko kuoli 1940-luvulla 19-vuotiaana tuon ajan kamalaan tautivitsaukseen, keuhkotautiin. Oleskelu parantolassa ei nuorta neitoa parantanut, tauti vei. Osa tuon ajan lapsista oli Suomessa rokotettu tuberkuloosia vastaan, osa ei. 

Äitini kertoi, että kaikkia lapsia ei heidän kotikylässään rokotettu, koska osa vanhemmista vastusti rokottamista. Tutuilta kuultiin kertomuksia rokotteisiin sairastuneista, jopa kuolleista lapsista. Ei siis ihme, että rokotuksia ja rokotteita pelättiin. Sen ajan some, kuulluksi tulleet kertomukset, olivat vähintään yhtä huhumyllytykselle altistavia kuin nykyinenkin some ihmisiä kuplaannuttavine algoritmeineen. 80 vuotta sitten rokotepelkoon vaikuttivat paitsi pelot lapsen menettämisestä myös yhteiskunnallinen mieliala. Vasta nyt hahmotan, että samaan aikaan, kun tätini eli lapsuuttaan ja nuoruuttaan, Suomessa pelättiin koko kansakunnan hajoamista.

Muistuttavatko sata vuotta vanhat rokotuspelot 2020-luvun pelkoja? Meillä on käytössä yhden kylän huhupuhetta paremmat eväät arvioida omien pelkojemme lähteitä ja arvioida jaettujenkin pelkojen järkevyyttä ja vaikutusta yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Sata vuotta sitten 1920-luvun lääkäreitä kiinnostivat puhtaan rodunjalostuksen hygienia-opit. Näitten oppien varjopuoli tuotti vuosikymmenten ajan ”heikompana pidetyn aineksen”, mm. vammaisten ihmisten pakkosterilisaatioita. Jäänteenä näistä Suomessa on edelleen esimerkiksi transsukupuolistensteriloimiseen liittyvä lainsäädäntö.

Samaan aikaan noin sata vuotta sitten monet uudistushenkiset vaihtoehtoliikkeet vastustivat yksilönvapauksien kaventamista. Tuon ajan vaihtoehtoliikkeitä olivat mm. luonnonparannus, eläintensuojelu, työväenliike, naisasialiike, protestanttiset herätysliikkeet, teosofit ja spiritualistit. Monia vaihtoehtoliikkeistä kiinnostuneita yhdisti ylipäätään ajaa yhteiskunnallista muutosta, tyyliin: Ajattelun Muutos Juuri Nyt. Siinä monen muun kritiikin kyljessä yhtenä kritiikin muotona kulki myös rokotevastaisuus.

Sata vuotta sitten elettiin vahvojen poliittisten vastakkainasettelujen aikaa. Yksilön ymmärrys moraalista, ihmisen terveydestä, Jumalan sallimuksesta ja politiikasta nivoutuivat toisiinsa. Todennäköisesti suurin osa lääkäreistä, poliitikoista, myös vaihtoehtoliikkeisiin kuuluvista, ajatteli puolustavansa hyviä, itseään suurempia arvoja, omia lapsiaan ja tulevia sukupolvia. Pelättiin nyt sitten mitä pelättiin. Ollaanpa nyt historiallisen jälkiviisauden kanssa varovaisia. 

Tämän jälkeen uskallan kysyä: Kun rokotteet ovat kehittyneet ja niiden vaikutus ihmiskunnan terveyshistoriaan on pääpiirteittäin hyvin tiedossa, muistuttaako nykyinen rokotevastaisuus jollain lailla sata vuotta vanhaa rokotteiden vastustamista? Asiaa kannattaa tutkia, sillä sosiaalisten ilmiöiden tutkimus itsessään on hyvää älyllistä rokotetta valmiita oletuksiamme vastaan.

Aloitetaan oman aikamme median rokotevastaisista paljastuksista. Ruotsin TV:n dokumentissa Rokotevastaisuuden soturit (löytyy 3-osaisena YLE Areenasta) toimittajat Anna Nordbeck ja Malin Olofsson seurasivat taustaansa paljastamatta reilun puolentoista vuoden ajan Ruotsin rokotevastaista liikettä. Dokumentissa käy selväksi, että liike on paitsi kansallinen myös hyvin kansainvälinen, ja toimii voimakkaasti ja tarkoituksella tunteisiin vetoavan herätysliikkeen tavoin. Liikkeen tarkoitushakuinen propagandatyö näyttää sekä hämmentävän että sitouttavan erityisesti nuoria naisia ja vanhempia miehiä (vrt. abortinvastainen liike). Raamattuunkin vedotaan, varsinkin kun muut selitykset loppuvat.

Dokumenttia katsoessa tulee paha olo. Rokotevastaisuuden herätysliike alkaa aktiivien kovan julistustyön tuloksena purra. Itä-Aasian kiertue on menestys: lapsia ei Samoalla rokoteta. Ilman rokotusta lapset alkavat oikeasti kuolla. Todistamattomia ja vääriä väitteitä rokotteista ei liikkeessä oikaista. Samanmielisten yhteisössä rokotusvastaisuus koetaan kuitenkin maailmaa parantavaksi voimaksi. Tieteellisiä selityksiä pidetään väärinä tai saman arvoisina kuin kenen tahansa vapaita mielipiteitä. Media on näkymättömän maailmanvallan talutusnuorassa. Seuraajien motiivina on muuttaa maailma paremmaksi, mutta taustalla leijuu kuoleman pelon ajamaa uskoa maailmanlaajuiseen salaliittoon yksilöitten vapautta vastaan. Henkisesti sairastuttavan vakava juttu.

Sosiaalisena ilmiönä rokotevastaisuudesta ei ole liikaa akateemista tutkimusta, mutta onneksi sentään jotain. Suvi Räty (2020) heittää ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen Sosiaalilääketieteen aikakauslehden Rokotevastaisuus -artikkelissaan siitä, että rokotevastaisuus oli aikanaan väylä yhteiskuntakritiikille. Sitä se näyttää voivan olla edelleen. Henkilökohtaisista todistuspuheenvuoroista tulee joukossa poliittista yhteiskuntakritiikkiä.

Yksilötasolla teoreettinen ja koulutettukin mieli voi hämmennyksen hetkenä sortua perusteettomaan salaliittoajatteluun. Usko voi pettää. Epämääräisten pelkojemme yhdistäminen muualle kuin niiden todellisiin syihin käy joskus itseltä huomaamatta. Varsinkin, jos karismaattisia johtajia on seurattavissa.  Suurin pelko monelle on lapsen (todellisen tai ajatellun) menettäminen. Sen pelon siirtäminen mihin tahansa uhkaan voi saada ihmisen käyttäytymään epärationaalisesti.

Onneksi näin ei tarvitse kohtalonomaisesti olla. Ihmisen historia on myös oppimisen, kehityksen ja voittojen historiaa. Rokotteetkin keksittiin ja niistä tuli oikeasti ainakin ihmislasten ja aikuisten yleisen terveyden kannalta menestys, aiemmista peloista huolimatta. Monen/ moneen uskoon on tullut järkeä ja järkeenuskoa oikeista asioista tervepäisten ihmisten kanssa puhumalla ja itse asian tieteellisiä tutkijoita kuuntelemalla.

Historian valossa 2020-luvun rokotteita ei kannata pelätä, salaliittoteorioihin uppoutumista ja pelkoja lietsovia joukkoliikkeitä kyllä.

Merja Hermonen