Ristiveto

”Puhu sitten perkeleestä”

Ekaluokkalaiset tulivat kirkkoon ja kiersivät sen eri toimintapisteissä. Hyvä ja paljon arvostamani opettaja oli vihjannut, että paikalle on tulossa myös Et-ryhmäläisiä ja eri uskontoja edustavia koululaisia.

Minusta on hienoa, kun joku opettaja suoraan kertoo taustatilanteen ja ilmaisee toiveet. Se helpottaa valmistautumista. Olin virittäytynyt hartaushetkeä neutraalimpaan moodiin.

Suorasanainen työtoverini kuuli keskustelun ja totesi: ”Puhu sitten perkeleestä, jos Jeesuksesta ei kunnolla voi.”

Perkele olisi kyllä papille ihan hyvä aihe. Siitä olisi hyvä osata puhua. Pitäisi pystyä käsittelemään myös sitä, kuinka tuhovoimat ja pahuus tuhoaa ihmisten ja kansojen elämää. Ja siitä, miten paha voitetaan. Pahaa kun ei ole vain jossakin kaukana, vaan myös lähellä – meissä jokaisessa.

Mutta ekaluokkalaisten kanssa ei ehkä kannata kuitenkaan startata siitä, ajattelin. Tai ainakin olisi aloitettava aika varovasti. Millaisia mahtaisivat olla vanhempien ilmeet, kun kotiin saapuvat lapset kertoisivat, että kirkkoherra puhui meille tänään perkeleestä.

Menin tilanteeseen avoimin mielin. Kysyin ekaluokkalaisilta, että mistä haluatte tänään puhua. Kädet nousivat ylös ja kysymys alkoi seurata toistaan. Aktiivisimpia tuntuivat olevan eri kulttuuritaustasta tulleet: Mitä pappi tekee? Miksi Jeesusta vastustettiin? Miten Jeesus kuoli? Miten Jeesus ylösnousi? Miksi naista ei sitten kuitenkaan kivitetty? Liedon kirkon alttaritauluna nimittäin on Eero Järnefeltin maalaus Jeesus ja langennut nainen. – Jess, pian päästään urkuparvelle, hihkuivat ykkösluokkalaiset.

En osannut olla ihan neutraali. Ei tietysti tarvinnutkaan, sillä nyt oltiin sentään kirkossa, alttarin vieressä. Lasten silmissä välkehti.

Uskonto ei tunnu lähtevän ihmisestä, eikä luontainen elämän ja tuonpuoleisen ihmettely. Kirjailija, pastori Juhani Rekola sanoi sen näin: ”Tässä maailmassa me elämme. Tässä maailmassa kuolemme. Tässä maailmassa meidät haudataan. Edessämme on pitkä pääsiäislauantai. Tai ehkä se on lyhyt. Tai ehkä se on ajaton. Jollei hautaan loista pääsiäisaamun valo, ei sinne mikään muukaan valo voi hohtaa. Silloin loppu on hiljaisuutta ja mielettömyyttä. Jos loppu on mieletön, on sitä myös alku, on myös kaikki niiden välillä: koko elämä.”

Aamupäivä ekaluokkalaisten kanssa veti mietteliääksi. Liekkö omaa kupla-ajatteluani, kun tänään kysyn: Olemmeko kulttuurina saavuttaneet kohdan, jossa vaiettu alkaa taas kiinnostaa ja tukahdutettu herää eloon?

Risto Leppänen
kirkkoherra

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *