Ristiveto

Kuva: Sanni Saarinen

Pimeän keskellä toivoa ei tuo valhe valosta, vaan lupaus läsnäolosta

Kummallinen kevät sai suomalaiset hakeutumaan luontoon. Luonto- ja lenkkipoluilla kävi kuhina, raikas ilma virkisti, liikunta elvytti ruumista ja mieltä. Samalla kevät teki sitkeästi tuloaan.

Kuinka ihanaa, että tämä eristäytyneisyyden aika sattui juuri keväälle, totesi moni. Valo, lämpö ja kevään merkkien seuraaminen toivat iloa muuten puuduttaviin päiviin. Sinnikkäät silmut ja versot puskivat uutta elämää ja uutta toivoa, kuin eivät olisi koskaan koronasta kuulleetkaan.

Kuljettiin valoa kohti.

Syksyyn käydäänkin sitten vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Maisemassa alkaa olla syksyistä pehmeyttä, illat pimenevät. Kulku käy väistämättä kohti pimeyttä ja kylmyyttä. Kevään jaettu kokemus kotioloissa pysymisestä on vaihtunut risteäviin näkemyksiin siitä, miten uuteen normaaliin olisi syytä asettua.

Päivien lyhentyessä toivoa ei voi repiä siitä, että valo lisääntyy ja vehreys valtaa maisemaa vähän kerrallaan. Niin ei käy, vaikka kuinka toivoisi. Sellainen toivo, joka ei tunnista tai tunnusta tosiasioita, on turhaa toivoa. Toivo ei kasva uskottelemalla jotain, mikä ei ole totta.

Mikä sitten voisi tuoda toivoa, kun käymme epävarmuuden sävyttämään syksyyn? Mieleen tulee kolme asiaa.

Ensinnäkin toivoa tuo luottamus siihen, että elämää ei joudu kohtaamaan yksin. Kun väsyttää, joku vie kävelylle ja tai keittää kupin kuumaa teetä. Kun mieli on raskas, joku kuuntelee ja lohduttaa. Kun sairastuu, joku kysyy, voisiko tuoda apteekista tai ruokakaupasta jotain.

Toivoa on siellä, missä joku on lähellä, kun syksyn pimeys meinaa ajaa alakuloon. Parhaita toivoa lisääviä tekoja omassa elämässä on nähdä ympärillä olevat välittävät ihmiset. Kannattaa myös miettiä, kenelle itse voisi olla tuo joku, joka huomaa, lohduttaa ja huolehtii.

Toiseksi toivoa tuo kokemus siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Jos et voi poistaa pimeyttä, sytytä kynttilä. Vaikuta, mihin voit ja valitse taistelusi viisaasti. Tee hyvinvointia vahvistavia tekoja. Soita mummolle, auta naapuria, leivo, lue kirjaa, piipahda pihalla. Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Kolmanneksi toivoa tuo ikiaikainen kokemus: syksyä seuraa talvi ja talvea seuraa kevät. Kaikella on aikansa. Pimeydellä ja valolla, kylmyydellä ja lämmöllä, kepeydellä ja raskaudella, murheella ja onnella, terveydellä ja sairaudella. Elämän virtaan, oman vaelluksen eri vaiheisiin ja luonnon kiertokulkuun suostuminen kuuluu ihmisen osaan.

Hyvää syksyä sinulle!

Anna Hälli, kappalainen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *