Viimeisen viikon aikana kirkollisessa kuplassa on keskusteltu Tarot-korttien sopivuudesta kristillisessä kontekstissa. Helsinkiläinen pappi kertoi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä ilmestyneessä lehtihaastattelussa käyttävänsä kortteja kohtaamisissa ihmisten kanssa ja siitä, miten ne toimivat hyvänä linkkinä syvällisiin keskusteluihin ja yhteiseen kristilliseen rukoukseen. ”Tämä on sillä lailla turvallista ja myös kristillistä, että sinä itse määrittelet rajat ja minun tehtäväni on auttaa sinua ja matkakumppanina pohtia näitä kysymyksiä. Tarkoitus on lisätä elämään armollisuutta, myötätuntoa ja laupeutta”, toteaa helsinkiläispappi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.

Tästä eräät kristityt hermostuivat ja totesivat kirkon vajonneen taas yhden askeleen alemmas. Tarot-korttien yhdistäminen kristillisyyteen on heidän mielestään synkretismiä jossa kristinusko ja okkultismi sekoitetaan. Yleiskristillinen Seurakuntalainen.fi julkaisi kolumnin jossa kyseistä pappia väitettiin antikristukseksi. Tähän en sano muuta kuin erään keskustelupalstan kommentoijan tapaan: ”Kuka toista antikristukseksi sanoo, on sitä itse”. No, lehti muokkasi kolumnia myöhemmin ja poisti antikristus-maininnan. Mutta kritiikki tarot-korteista jäi.

Työssäni muslimeiden kanssa olen törmännyt usein siihen, että ihmiset pelkäävät sitä mitä he eivät tunne. He projisoivat ennakkoluulojaan ja vääriä tietojaan toisiin ihmisiin, asioihin ja niiden pohjalta tekevät oletuksia, jotka sopivat heidän maailmankuvaansa ja heidän ennakkoluuloihinsa. Tätä esiintyy niin kristittyjen kuin muslimienkin piirissä.

Samalla kun toisten uskontojen ja toisin uskovien ajattelumaailmaa kannattaa opetella ymmärtämään, niin yhtä tärkeää on tutustua omaan perinteeseen. Kirkon piirissä on alusta lähtien liitetty kristillisiä merkityksiä pakanallisiin tapoihin ja toisten uskomusten viitekehykseen. Näin on ollut vähintään siitä lähtien kun joulua alettiin viettämään vuoden pimeimpään aikaan kristillisenä valon juhlana. Roomalaisessa kulttuurissa juhlittiin saturnalia-juhlaa maanviljelyksen jumalan kunniaksi jo 400 eKr. Ja heidän juhlintansa perustuu mahdollisesti kreikkalaiseen Kronia-juhlaan. Jos roomalaiseen ja kreikkalaiseen kulttuuriin kuuluvia asioita ei olisi valjastettu kristillisen sanoman eteenpäinviemiseksi, niin myös meidän kristillinen perinteemme olisi paljon köyhempää.

Sama on viime vuosien aikana pätenyt myös toisinpäin. Kirkon piirissä olevia hyviä käytänteitä kuten kastejuhla ja rippileiri on otettu uskonnottomien käyttöön ja hyväksi koetulle käytänteelle on annettu erilaiset arvot. Se että vanhemmat järjestävät lapselleen nimiäiset sen sijaan että lapsi kastettaisiin tai se että nuori osallistuu prometeus-leirille rippikoulun ja konfirmaation sijaan on perheiden oma valinta. Mutta eivät ne silloin enää kristillisiä ole. Niistä on otettu kristillinen sanoma pois ja niihin on laitettu toisenlaiset arvot ja uskomukset päälle. Samoin on Tarot-korttien kristillisessä käytössä tai vaikka hiljaisuuden joogassa. Niissä on otettu käyttöön hyväksi koettu toimintatapa ja siihen on tuotu kristilliset arvot. Tällöin niihin ei jää sitä arvomaailmaa, joka niissä on alun perin ollut vaan arvomaailma muuttuu. Tällä kertaa kristilliseksi.

Tarot-korttien käyttäminen elämän armollisuuden lisäämiseen kristittynä tai hiljaisuuden joogan käyttäminen jumala-yhteyden vahvistamiseen ei sovi kaikille. Mutta osalle se sopii. Kirkon tehtävänä on tavoittaa sanomallaan erilaisia ihmisiä. Kello kymmenen jumalanpalvelus ei toimi kaikille kristillisen elämän vahvistajana. Joillekin se toimii. On hyvä, että kristillisiä arvoja liitetään asioihin, jotka eivät syntyhistorialtaan ole kristillisiä. Jos näin ei olisi, niin joulukin jäisi juhlimatta.