Ristiveto

Parempaa munkkia ei olekaan kuin piispan munkki

Turun arkkihiippakunta sai uuden piispan. Tattista vaan.

Sillä on vaikutusta myös omaan elämääni. Olen nimittäin alkanut saada ehdotuksia uusista puhuttelunimistä. Kohteliaimmat ovat kysyneet, olenko tästä eteenpäin ”piispan mies”, ”piispan puoliso” vai ”piispan siippa”. On myös tarjottu ehdotusta ”piispake”. Roisimmat ovat reilusti osoittaneet kakkostapauksen roolia ja ehdottaneet ”piispaskaa”.

Kutsumanimiä ei voinut lapsenakaan itse päättää. Ne syntyivät ja vakiintuivat, kun alkoi puhunta. Niin on maailman sivun käynyt. Täytyy sitten vaan suhtautua tulevaisuuteen uteliaasti ja rakentaa lempinimeen rakentava suhde. Kävi miten tahansa, ei tässä varmaan huonosti käy. Ja onhan kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana tunnettu Fredrika Runbergin kuuluisa myös superhyvistä tortuistaan.

Jos voisin vaikuttaa, olisin niin mieluusti tunnettu omana itsenäni, siis ihan ristimänimellä. Oma lenkkiporukkani, Littoisten järven ympärijuoksijat ovat tämän jo hyväksyneet, mikseivät muutkin. Jos siihen nimeen on sitten pakko se piispa saada, niin kyllä sitten mieluiten olisin piispan munkki. Munkit ovat monen mielestä herkullisia ja Turussa ne nimenomaan tunnetaan piispanmunkkeina.

Munkki myös viittaa uskonnolliseen rooliin, joka itselläni myös on. Munkki osaa vetäytyä ja nauttia hiljaisuudesta. Sellainen luterilainen versio munkista voisin ihan hyvin olla.

Lietolaisille muutuin yhdessä yössä kakkostapaukseksi. Puhujaksi pyydetään ensisijaisesti piispaa ja vasta esteen sattuessa kirkkoherraa. Työpaikalla näistä yhteydenotoista on jo osattu ottaa kaikki ilo irti.

Mutta ei tämä pelkkää tappiota ole ollut. Kakkostapauksen ensimmäinen erävoitto jo häämöttää. Muutama vaikutusvaltainen on nimittäin jo tunnistanut ongelman ja nostanut ilmoille kysymyksen, voisiko arkkipiispa olla esihenkilöni.

Minusta se tuntuisi ihan luontevalta ja rauhoittaisi ainakin kotielämän.

Jos vakavammin puhuttelunimistä puhutaan, on varmaan aika jättää historiaan ajat, jolloin ihmistä määriteltiin puolison kautta. Tuskin kukaan tänä päivänä haluaisi sen dominoivan omaa identiteettiään. Mietipä nyt omalle kohdallesi.

Jokaisella kun on tarve tulla nähdyksi omana itsenään. En ollenkaan tykkää, että piispanmunkeista tehdään jotain muuta. Minusta on vaikeasti ymmärrettävää, kun jotkut puhuvat berliininmunkeista. Minusta lietolaisten piispan ja meidän kaikkien pitäisi puhua pelkästään piispan ihan levottoman hyvästä munkista. Oikeastaan parempaa munkkia ei ole olemassakaan kuin piispan munkki.

Ja ennen pian alkavaa paastonaikaa kannattaa syödä munkki vaikka joka päivä.

Risto Leppänen

1 kommentti

  1. Oppikoulussa 1970-luvulla uskonnonopettajana oli piispan rouva. Me koulukkaat puhuttelimme häntä tuossa blogissa mainituksi ”piispaskaksi”. Kun yhden veljeni vaimo väitteli varttuneelle iällä tohtoriksi, kysyin veljeltäni: ”Kun herra on tohtori, rouvaa on tohtorinna. Kun rouva on tohtori, niin mikä Sinä herra olet?” ”Vihtori”, oli välitön ja selvä vastaus. Kaikkea menestystä Teille molemmille.

Vastaa käyttäjälle Timoelias Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *