Ristiveto

Nainen papin paidassa istuu ja nojaa toisella kädellä tuoliin, toisella kaulaan.

Onnittelut ylioppilaalle!

Sinulle, joka tähtäsit korkealle ja ylsit ylemmäksi: saat ansaitusti tuntea ylpeyttä saavutuksestasi. Sinulle, joka taistelit sairauden, perhekriisin tai muiden haasteiden kanssa ja rämmit yli maaliviivan sisulla tai ilman, olet perillä. Hengitä hetki, ja katsele taaksepäin polkua, jonka olet kulkenut. Tässä olet nyt. 

Kun olin sinun tilanteessasi, menneisyys oli selkeä ja tulevaisuus epämääräisen pelon sumussa. Tuntui, että kaikki muut tiesivät suuntansa ja minä yksin olin vailla päämäärää. En tiennyt, mitä halusin opiskella tai ”olla isona”. Tähän asti tie oli ollut yhteinen monien ystävien kanssa, nyt piti löytää oma tie, vaikka oli eksyksissä. 

Päädyin pakenemaan Atlantin yli au pairiksi, kun sopivaa opiskelupaikkaa ei löytynyt. Kukaan aikuinen ei vihjannut, että lukion jälkeen voisi pitää välivuoden ja vaikka mennä töihin. Tiedän, että maailma on muuttunut ja voi olla, ettei välivuoden pitäminen opiskelusta ole enää oikeasti mahdollista. Toivoisin, että se olisi. Rakentavampaa olisi minullekin ollut paistaa purilaisia tai jakaa postia (sellaisia töitä sai melko helposti 20 vuotta sitten) ja säästää rahaa tulevia opiskeluvuosia varten. Päädyin kuitenkin töötöilemään vailla suuntaa usean vuoden ajan, ennen kuin sattuman, oman kiinnostuksen ja johdatuksen ansiosta aloitin opinnot Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa. Kahden päivän jälkeen tiesin olevani oikeassa paikassa, tätä halusin opiskella. En vielä tuossa vaiheessa ajatellut, että minusta tulisi pappi, siihen rooliin kasvoin pikkuhiljaa opiskeluvuosien kuluessa. 

Yritän sanoa sinulle, hyvä valmistunut, että ole rauhassa juuri siinä ja juuri sellaisena kuin olet. Olet tehnyt ison työn, eikä ole reilua, että tämä järjestelmä painostaa sinua eteenpäin ennen kuin syke on laskenut edellisen koitoksen jäljiltä. Jos tiedät, mitä haluat, tee sinnikkäästi työtä tavoitteesi eteen. Jos tiedät vain, mitä et ainakaan halua, tiedät jo paljon. Jos tuntuu, ettet tiedä mitään, olet yhtä aikaa oikeassa ja väärässä. 

Kasvu ei nimittäin lopu koskaan. Jos nyt katsot itseäsi muutama vuosi sitten ja huokaiset, miten lapsellinen olitkaan- tämä ei lopu ikinä. Ainakin näin ovat monet tuntemani ikäihmiset vahvistaneet: kasvu jatkuu läpi koko elämän. Väärässäkin kuitenkin olet: aivoihisi on juuri nyt tallentunut laajin määrä yleistietoa, mitä siellä ikinä tulee olemaan. 

En nimittäin muista enää Pähkinäsaaren rauhaan tai moolimassan laskemiseen liittyviä yksityiskohtia. En itse asiassa muista enää ylioppilastodistukseni arvosanoja tarkistamatta, vaikka aikanaan pisteellä arvosanarajan alle jääminen oli kova pettymys. Jälkikäteen ajateltuna lukion tärkeimmät opit omalla kohdallani olivat pitkän matematiikan opettama sinnikkyys ja jonkinasteinen oivallus mahdollisuudesta samanhenkiseen ystäväpiiriin. Mitä hyvää sinun reppuusi jäi näistä vuosista?

Vaikka juuri nyt kädessäsi olevalla todistuksella on kovin suuri vaikutus elämääsi, muista, että se ei määrittele arvoasi. Oli siinä mitä kirjaimia tahansa, ne eivät kerro, miten tärkeä sinä olet. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas, sinäkin. Älä vertaa itseäsi muihin, älä varsinkaan sosiaalisen median harhakuviin, sillä ne eivät ole totta.  Suhtaudu pitkämielisesti meihin keski-ikäisiin, jotka kyselemme hyvää tarkoittaen piinallisia kysymyksiä. Ne tulevat hyvästä paikasta, me välitämme. Muistamme vielä jotain siitä, millaista oli olla sinun tilanteessasi, kun aikuisuus on vielä tuoretta.

Uusi ylioppilas, minä uskon sinuun. Sinussa on valtavasti potentiaalia. Osaat ja tiedät vaikka mitä, ja pystyt oppimaan lisää. Voit saada aikaan tässä maailmassa hyviä ja rakentavia asioita. Pidä kiinni itsestäsi, älä anna kenenkään väittää, että olet arvoton. Älä suostu väsyttämään itseäsi ylen määrin, mutta ole sopivasti ahkera. Oikein paljon onnea menneiden vuosien suorituksista ja tulevan edessä!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *