Eino Leino pohtii suomalaisen mielen apeutta runossaan ”Lapin kesä”:

”On vastaus vain yksi: Lapin suvi.

Sit´ aatellessa mieli apeutuu.

On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi

ja kukkain kukoistus ja riemu muu.”

Me Suomessa olemme tottuneet siihen, että talven syksyn ja talven viimassa ja pimeydessä odotettu kesä vehreyksineen ja kukkaloistoineen ovat hetken hupeneva huvi. Tuoksut, auringon ja vedenkin lämpö ovat hetken tässä, mutta aivan kohta tuo kaikki on taas ohitse. Kesä ja loma ovat odotettua aikaa, johon talven ja työkauden jäljiltä tihentyy odotuksia; olisi hyvä olla aikaa läheisille, itselleen. Kaipaisi iloisuutta ja latautumista menneen jäljiltä ja uuden syksyn haasteiden varalle.

Kesä, kuten lomat yleensä, ovat myös aikaa, jolloin kirkon perheneuvontaan tulee paljon yhteydenottoja. Loma, vaikka toisaalta niin odotettu, voi olla myös pelätty ja ahdistava. Työn touhussa puolison kanssa koetuista ristiriidoista on ollut mahdollisuus paeta johonkin omaan. Loma tekee välttelyn hankalaksi ja joudutaan kohtaamaan se, mitä on yritetty väistellä. Mukavien asioiden lisäksi lomilla myös riidellään, nukutaan eri huoneissa, uhkaillaan erolla, jätetään erohakemuksia ja erotaan. Eikä asiaa lainkaan helpota se, että ne tahot, joista apua voi hakea toimivat työntekijöiden kesälomien takia vajaalla teholla.

Tämä kesä on joillekin puolisoille kesä, jonka pelkää olevan se viimeinen yhteinen. Pelkää, että ensi kesänä tämä kaikki yhteinen olisi toisella tavalla. Tuosta pelosta on vaikeaa puhua kenellekään.

Joillekin tämä kesä on piste. Itkuisten, hiljaisten, kiukkuisten keskusteluiden loppu. Puhumattomuuden loppu. Odottamisen ja toivomisen loppu. Tästä kesästä tuli se hetki ja vuodenaika, jolloin se kaikki yhteinen, jota oli vuosia, ehkä vuosikymmeniä rakennettu, tuli tiensä päähän. Pisteen jälkeen tuntuu kuin kaikki se, mitä on jäänyt ympärille olisi menettänyt merkityksensä eikä enää olisi melkein mitään jäljellä.

Ja joillekin tämä kesä on ensimmäinen eron jälkeinen kesä. Kaikki, aivan kaikki on toisella tavalla kuin ennen. Ei ole ketään toista, jonka kanssa suunnitella heinäkuista keskiviikkoa. Ei ketään, jonka kanssa tehdä kauppalistaa, käydä torilla tai lähteä lenkille, nauraa yhdessä. Ei niitä yhteisiä perinteitä, jotka ennen kuuluivat kesään. Toinen puoli vuodetta on ja pysyy tyhjänä.

Tänä kesänä me saatamme olla ystävällemme tai sukulaisellemme se toinen, jonka kanssa edes vähän voisi avata tällaisia pelon, surun ja kaipauksen taakkoja silloin, kun joka paikkaan muualle joutuu odottamaan vuoroaan. Muistetaan kuunnella, ei oteta puolta. Itketään vaikka. Ja uskotaan siihen, että uusi kesä tulee kuitenkin joka vuosi.

”Oi, oppi ottakaatte joutsenista!

Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.

On meidän rannoillamme rauhallista

ja turvaisa on rinne tunturin.”

Turun ja Kaarinan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus, puh. 040 3417249. Suljettu 18-29.7.2022