Ristiveto

Olen ihan väsynyt kaikkeen kirkollispolitiikkaan, mutta juuri siksi pitää jaksaa puhua siitä, millainen on hyvä piispa

Unelmissa ja täydellisessä maailmassa jokaisessa vastuutehtävässä olisi siihen paras henkilö. Turun arkkihiippakunnassa on edessä Turun piispan valinta. Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen mitä kaikkea tällaiseen prosessiin liittyy. Oli kyseessä mikä tahansa kirkollinen valinta, ”keskustelu” juuttuu kysymykseen kirkoissa vihkimisestä ja suosituimmuuskilpailuun pitkin maakuntaa. Puskaradiossa kohisee vuosia ennen varsinaista vaalia ja rintamalinjat ovat selvät kauan ennen kuin ehdokasasettelujakaan julkistetaan. Moni äänestää mieluummin jotain vaihtoehtoa vastaan kuin jonkun toisen puolesta. En pidä siitä, että maailma toimii näin.

Välillä mietin, olisiko Vanhan Testamentin tyyli paras. Tehtävään soveliaaksi katsottujen kesken heitetään arpaa, kun on ensin rukoiltu, että Jumalan tahto tapahtuu. Tämä prosessi olisi ainakin nopeasti ohi ja säästäisi monenlaista vaivaa.

Mutta jospa sen sijaan, että arvioimme jo mukaan ilmoittautuneita kisaajia, pohtisimmekin aidosti ja todella, mikä on piispan tehtävä ja mitä ominaisuuksia tähän tehtävään ryhtyvältä ihmiseltä vaaditaan? Nyt virkaan valittavan piispan tehtäviä kuvaillaan arkkihiippakunnan nettisivuilla seuraavasti:

Piispa tukee ja ohjaa papistoa sekä edistää seurakuntien toimintaa. Hän johtaa hiippakunnan toimintaa työtovereinaan tuomiokapitulin henkilökunta ja hallintoa tuomiokapitulin istunnon puheenjohtajana. Piispa on myös piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen jäsen. Hän on hiippakuntansa hengellinen johtaja ja osallistuu hiippakuntansa alueella yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Piispa on hengellinen johtaja, jolla on käsissään monenlaista valtaa. Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen vaatii yhteistyötaitoja, kykyä sanoittaa asiansa selkeästi, mutta myös syvällistä teologista osaamista.

Piispalta vaaditaan sekä tässä ajassa, että Jumalassa kiinni oloa. Hengellinen johtajuus on ihan omanlaisensa johtamisen alue. Se vaatii vahvaa omaa uskon identiteettiä ja arjen hengellisyyttä, joka kantaa tuulisella paikalla. Monet ovat väsyneet sanoihin ja kaipaavat pyhää hiljaisuutta. Puhutaan vähän, mutta puhutaan sitä, mikä on totta.

Ristiriitana tässä on se, että nähdäkseni paras piispa olisi sellainen henkilö, joka ei tahdo piispaksi alkuunkaan. Tehtävä on monin tavoin raskas ja vaativa, vaikka toki yksi yhteiskunnan paalupaikoista. Tällainen paikka antaa mahdollisuuden vaikuttaa arkkihiippakunnan ja kaikkien suomalaisten ihmisten todellisuuteen monin tavoin. Vaikutusvalta on mielenkiintoista valtaa siitä, että se nojaa niin vahvasti persoonaan. Yhteiskunnallisen keskustelijan rooli voi olla kirkon edustajallakin monenlainen. Nokkeluus ja ketteryys ei välttämättä kanna yhtä pitkälle kuin viisaus, nöyryys ja tarkkanäköisyys. Piispan sanoilla ja teoilla ei ole enää itsestään selvää painoarvoa. Uudelta piispalta vaaditaan uudenlaista kykyä ottaa roolinsa ja tilansa sopivalla tavalla. Arvojohtajuuden lisäksi piispalla on puheenjohtajan nuija monessa kokouksessa ja äänioikeus monessa muussa.

Millaista piispaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko nyt tarvitsee? Millaista piispaa sinä tarvitset?

Minä kaipaan rukoilevaa piispaa, joka käyttää valtaansa tarpeen tullen selkeästi. Piispaa, joka kuuntelee laumaansa. Piispaa, jolla on viisautta katsoa mutkan taakse. Piispaa, joka yhdistää enemmän kuin hajottaa; näkyy ja kuuluu mediassa kirkon äänenä, josta voi olla ylpeä. Piispaa, jonka sanoja oikein odotetaan yhteiskunnallisissa asioissa, jota kuunnellaan. Piispaa, jolla on sisäistä vahvuutta pitää kiinni hyväksi näkemästään tiestä.

(Ja siis totta kai toivon piispaa joka on kaikista kirkon kysymyksistä ihan samaa mieltä kanssani, mutta se mitä haluan ja mitä tarvitsen, saattaa olla kaksi eri asiaa.)

Palaan sanoihin, joilla aloitin: Olen ihan väsynyt kaikkeen kirkollispoliittiseen keskusteluun. Sen sijaan aion tästä päivästä piispanvaalipäivään saakka rukoilla, että Jumala johdattaa tätä prosessia tahtonsa mukaan hyvään ja oikeaan suuntaan. Haastan mukaan ihan kaikki, ja erityisesti kaikki ne, joilla on tässä vaalissa äänioikeus.

Sinikka Pietilä, Maskun pappi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *