Kouluväkivalta on noussut taas keskustelunaiheeksi mm Kaarinassa tässä kuussa ilmi tulleiden tapausten vuoksi. Toisessa Kaarinan kouluista huomio oli kiinnittynyt ekaluokkalaisten väkivaltaisuuteen, toisessa koulussa kolme tuntematonta ihmistä kävi kahden viidesluokkalaisen kimppuun koulun pihalla. Nuorten väkivaltaa ei tapahdu vain kouluissa. Valtakunnallisesti olemme joutuneet myöntämään, että nuorten jengiytyminen, väkivaltaiset ryöstöt ja jopa kuolemaan johtavat tappelut ovat lisääntyneet. Yhä useampi nuori kulkee teräaseeseen tai nyrkkirautaan varustautuneena.
Ammattilaisten kertoman mukaan mm koronapandemia on merkittävästi kasvattanut nuorten pahoinvointia. Viime vuonna julkaistun THL:n kouluterveyskyselyn mukaan 4-5 -luokkalaisten kokema väkivalta oli hieman lisääntynyt. Kun 2019 reilut 12 prosenttia vastanneista lapsista oli kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana, oli lukema 2021 kasvanut yli 14 prosenttiin.
Itä-Uudenmaan alueella alaikäisten väkivaltaisuus ja kouluissa tapahtuvat pahoinpitelyt ovat nousseet niin vakavaksi ongelmaksi, että poliisi aikoo nyt jalkautua kouluihin nuorten pariin pyrkien tavoittamaan nuoret ennen kuin rikoskierre alkaa. Syksyn aikana erityisesti alle 15 -vuotiaiden epäiltyjen määrä on ollut hurjassa kasvussa. Ainakaan Itä-Uudellamaalla tästä surullisesta kehityksestä ei voi syyttää ainoastaan pandemiaa, sillä nuorten väkivaltarikollisuus alkoi kasvaa jo ennen sitä. Neljän edellisen vuoden aikana nuorten väkivaltarikollisuus on kasvanut yli 40 prosentilla. Iso osa näistä väkivaltarikoksista tapahtuu kouluissa.
Koulu- tai nuorisoväkivallan ehkäisemiseen ei ole mitään yksittäistä keinoa. Koska syyt ovat moninaisia ratkaisuyritystenkin on hyvä olla moninaisia. Yhteistyöhön tarvitaan kaikki: koulut, kodit, nuorisojärjestöt, seurakunnat. Poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan paitsi koulujen myös kotien ja vanhempien kanssa tehtävä työ nousee tärkeään rooliin. Hänen mukaansa ”vanhemmuus on hukassa. Ei oikein tiedetä, mikä se vanhemman rooli on eikä se oikein kiinnostakaan. Perheiden haasteet liittyvät usein syrjäytymiseen, ehkä jopa jo useamman sukupolven ajalta. Vain harvalle nuorelle rikollinen elämäntapa on oma valinta.”
Vuonna 1844 sai Lontoossa alkunsa nuorten miesten kristillinen yhdistys. George Williamsin johdolla perustettiin maailmanlaajaksi liikkeeksi kasvanut yhteisö, jonka ensimmäisenä tarkoituksena oli saada nuoret miehet pois kadulta parempien tekemisten pariin. Koska nuoret miehet olivat öisin kaduilla mentiin heidän pariinsa. Mukana oli ruokaa ja koripallot; jotakin sellaista, josta heidät saatiin innostumaan.
Suomen kirkolla on ollut kansainvälisestikin katsoen erittäin arvostettu rippikoulutyö, joka kauan tavoitti nuorison jopa kirkkoon kuulumisprosenttia laajemmin. Hyvän rippikoulutyön myötä nuoret löysivät oman paikkansa seurakunnassa. Löysivät myös toisia nuoria ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa saattoi yhdessä kasvaa ja etsiä itseään. Löysivät myös uusia aikuisia, joihin saattoi luottaa ja jotka halusivat paitsi viettää aikaa nuorten kanssa myös kuunnella heitä ja pohtia heidän kanssaan heille tärkeitä kysymyksiä.
Muiden maiden vanhempia enemmän suomalaiset vanhemmat puhuvat paljon lasten itsenäistymisen tärkeydestä. Jo pienen lapsen kohdalla he pitävät tärkeänä, että lapsi pystyy itsenäisesti suoriutumaan asioista ja puolustamaan itseään. Aiemmin kuin muissa maissa meidän lapsemme alkavat viettää iltapäiviään yksin. Ja kun lapsi saavuttaa nuoruusiän suomalaiset vanhemmat antavat rajanvetojaan arvioidessaan huomattavan suuren painoarvon sille, mitä nuori kertoo muiden nuorten saavan tehdä.
Nuoret kaipaavat kuitenkin aikuisia rinnalleen ja tuekseen. Aikuisia, jotka toisaalta maadoittavat häntä, toisaalta ovat valmiita kuuntelemaan ja miettimään asioita nuoren muuttuneen elämäntilanteen kannalta. Nyt nuorten avuksi tarvitaan meidät kaikki. Mikä olisi tämän päivän kaakao ja koripallo, että löytäisimme tien kaikkien nuorten luo?
Sari Sundvall-Piha