Ristiveto

Nämä uhkakuvat ovat aivan totta

Kuulin tuon lauseen ohi kulkiessani. En tiedä, mihin se liittyi, mutta se kiehtoi mieltäni. Uhkakuvia uhkakuvien perään kun tulee näinä päivinä vastaan: talous, pakolaiset, homoliitot, ympäristö, rakennemuutokset, tiedäthän. Toisinaan niitä myös perustellaan eri tavoin, esimerkiksi vertailemalla aiemmin koettuun. Tai uudesta tutkimustiedosta tehdään johtopäätöksiä.

Minulle tulee yleensä kaikista periaatekeskusteluista mieleeni 1980- ja 90-luvuilla käyty naispappeuskeskustelu, johon osallistuin ensin vastustamassa ja sitten puolustamassa henkilökohtaista oikeuttani kuunnella pappiskutsumustani. Joillekin taidan olla uhkakuvien ruumiillistuma, kun pidän jumalakokemusta vanhoja oppeja oleellisempana.

Uhkakuva. Kuva jostain, mitä ei vielä ole mutta voisi olla, jos nyt näkyvissä olevat huolenaiheet jatkavat huolestuttavaa kulkuaan. Ehkä niitä tosiaan on toisinaan hyödyllistä pelätä ja torjua, mutta kannattaisi varmaan pysähtyä hetkeksi miettimään, miten.

Minun tapauksessani nimittäin uhkakuvien maalailu siitä, miten kuljin helvetin kuilun reunalla, sai minut vain kulkemaan entistä varmemmin kohti sitä, mitä itse pidin oikeana.

Hyvät asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. Esimerkiksi se että ottaa tyytyväisenä vastaan sen mitä elämä tuo eteen. Tosin se saattaa edellyttää vanhoista käsityksistä luopumista ja suostumista tuntemattomaan. Perusluottamusta hyvän voittoon pahasta jo nyt eikä vasta kerran taivaassa voinee harjoitella pikkuasia kerrallaan.

Kävellessäni tänään yksin kävelytapahtuman paluumatkan huomasin ettei yksinäisyys enää uhkaa minua, vaan on aika ajoin ystäväni: se kypsytti tällä kertaa tämän tekstin mielessäni.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *