Ristiveto

Näistä kirkossa nyt puhutaan – ketä kiinnostaa?

Tällä viikolla Turusta ei ole yhteiskunnallisesti ja valtakunnallisesti kiinnostavia kirkollisia aiheita puuttunut! Tällä viikolla käytiin ensimmäinen äänestyskierros Turun arkkihiippakunnan piispan vaalissa ja kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turussa. Lisäksi kirkossa on viimeisen viikon aikana puhuttanut Kirkon tutkimuskeskuksen suomalaisten uskonnollisuutta kartoittava tutkimus ”Uskonto arjessa ja juhlassa” (kirkon nelivuotiskertomus). Tässä blogitekstissäni nostan esiin muutaman faktan edellä mainittuihin aiheisiin liittyen, joiden uskon voivan kiinnostaa kirkkoaktiivien lisäksi ihmisiä laajemmaltikin.

Turun piispan vaali

Turun piispanvaalissa toiselle kierrokselle äänestettiin hiippakuntadekaani Mari Leppänen ja Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen. Äänioikeutetuista äänesti 84,8 prosenttia. Kummasta tulee seuraava Turun arkkihiippakunnan piispa, ratkeaa 3.12.

Kirkolliskokous

Kirkolliskokouksessa esiin nousseista aiheista mediaa on kiinnostanut eräiden kirkolliskokousedustajien piispoille tekemä aloite samaa sukupuolta olevia pareja vihkivien pappien saamiseksi ruotuun ja rankaisemiseksi. Aiemmin tänä syksynä piispainkokous totesi, että tuomiokapituleilla on oikeus määrätä seuraamuksia papeille, jotka ovat vastoin kirkon avioliittokäsitystä ja annettuja ohjeita vihkineet avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Piispainkokous kuitenkin suositteli, että tuomiokapitulit harkitsevat pidättyväisyyttä, kun ne pohtivat seuraamuksia homopareja vihkineille papeille. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan enemmistö papeista kannatti samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä ja maistraatissa solmitun avioliiton siunaamista.

Kirkon sisällä ovat puhututtaneet ennen kaikkea kirkolliskokouksessa esiin nousseet puheenvuorot kirkon patriarkaalisuudesta sekä millenniaalien ja erityisesti nuorten naisten vieraantuminen kirkosta ja uskonnollisuudesta. Molemmat aiheet nousivat kirkon nelivuotiskertomuksen tutkimustuloksista.

Nelivuotiskertomuksessa on myös monia muita kiinnostavia tutkimustuloksia suomalaisten uskonnollisuudesta. Seuraavaksi nostan esiin muutamia näistä tutkimustuloksista, ja siteeraan Kirkon nelivuotiskertomusta melko suoraan. Nelivuotiskertomus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4112/viewmode=previewview

Suomalaisten uskonnollisuus ja kirkkoon kuuluminen

Nelivuotiskertomuksen mukaan 1990-luvulla syntyneiden sukupolvesta enää noin neljäsosa määritti itsensä uskonnolliseksi.

Erot eri sukupolvien uskonnollisuudessa ovat Suomessa koko Euroopan suurimmat. Vähiten uskonnollinen sukupolvi on Y-sukupolvi eli vuosituhannen vaihteessa aikuistuneet millenniaalit. 30–39-vuotiaiden ikäryhmästä 53 prosenttia oli kirkon jäseniä vuoden 2019 lopussa.

Kokonaisuudessaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2019 lopussa 68,7 prosenttia koko maan asukkaista.

Nelivuotiskertomuksen mukaan: ”Kirkon jäsenmäärä vähenee edelleen, ja erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset ovat irtautuneet kirkosta kasvavassa määrin. Jäsenkehityksen suunta ei ole aleneva vain suurten kasvukeskusten alueilla, vaan se on nähtävissä myös maakunnissa. Kyse on erittäin mittavasta muutostrendistä, joka heijastuu vääjäämättä kirkon merkitykseen ja rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Globaalisti katsottuna kristinusko on edelleen maailman uskontoperinteistä suurin. Maailman väestöstä 2,5 miljardia eli 32 prosenttia on kristittyjä. Kristinuskon painopiste on siirtynyt yhä enemmän Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan. Kristittyjen määrä on kasvanut erityisesti Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa.

Kirkosta eroamisen syyt

Suurimmiksi syiksi kirkosta eroamiseen nousivat seuraavat seikat: Vastaajista yli kaksi kolmasosaa ilmoitti, että eroamiseen vaikutti ratkaisevasti tai melko paljon se, että kirkolla ei ole instituutiona mitään henkilökohtaista merkitystä. Toiseksi nuorimmassa ikäluokassa (25–34-vuotiaat) peräti noin 80 prosentille tämä henkilökohtaisen merkityksen puute nousi ratkaisevaksi tai melko ratkaisevaksi syyksi erota kirkosta. Toiseksi suurimmaksi syyksi nousi kysymys uskonnollisuudesta. Vastaajista 62 prosenttia ilmoitti, että on eronnut kirkosta, koska ei ole uskonnollinen ihminen.

24–35-vuotiaista naisista 19 prosenttia ilmoitti todennäköisesti eroavansa kirkosta. Saman ikäisistä miehistä näin ilmoitti 14 prosenttia. Peräti neljännes (25 %) tämän ikäluokan naisista ilmoitti, että on usein miettinyt kirkosta eroamista, vaikka ei ole eroamisestaan täysin varma.

Suhtautuminen uskontoihin ja katsomuksiin

Enemmistö suomalaisista suhtautuu varsin avarasti erilaisten katsomusten totuusarvoon. Koko väestön osalta suurimmat ryhmät muodostuvat sekulaareista inklusivisteista (29 %), joiden mukaan uskonnot edustavat tärkeitä inhimillisiä arvoja huolimatta siitä, että ne perustuvat epätosiin uskomuksiin, sekä uskonnollisista pluralisteista (25 %), joiden mukaan kaikki uskonnot ovat yhtä tosia ja ne opettavat pohjimmiltaan samaa ikuista totuutta. Seuraavaksi eniten on uskonnollisia inklusivisteja (15 %), joiden mukaan täydellisimpänä totuuden voi löytää yhdestä uskonnosta. Yhteensä siis yli kaksi kolmasosaa (69 %) suomalaisista on valmiita tunnustamaan myös muiden katsomusten arvon tavalla tai toisella. Sekulaareja eksklusivisteja, jotka pitävät uskontoja paitsi epätosina myös ihmisille haitallisina, on väestöstä noin joka kymmenes (12 %). Pienimmän ryhmän muodostavat uskonnolliset eksklusivistit (5 %), joiden mukaan totuus löytyy vain yhdestä uskonnosta muiden perustuessa erehdykseen. Toisin sanoen jyrkästi toistensa katsomukset tuomitsevia joko uskonnollisia tai uskonnottomia suomalaisia oli väestöstä noin kuudesosa.

Jumalaan uskominen

Alle puolet suomalaisista ilmoitti uskovansa Jumalaan joko kristinuskon opettamalla tai muulla tavoin. Jos epävarmat luetaan mukaan, osuus oli kuitenkin noin kolme viidesosaa.Nuoremmissa sukupolvissa yhä useammat uskoviksi identifioituvat ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa.

Uushenkisyys

Vaihtoehtoiset ja uushenkiset uskomukset ovat yleistymässä nuoremmissa sukupolvissa. Nuoremmissa, 1980- ja 1990-luvulla syntyneiden sukupolvissa uskottiin näkymättömiin maailmoihin ja olentoihin, vaihtoehtoisiin terapioihin, uuteen aikakauteen siirtymiseen ja ennustamiseen enemmän kuin vanhemmissa sukupolvissa.

Jumalanpalveluksissa käyminen

Lähes 70 prosenttia suomalaisista ilmoitti osallistuvansa jumalanpalvelukseen harvemmin kuin kerran vuodessa tai ei ole osallistunut ollenkaan viime vuosina. Alle 40-vuotiaista naisista yli puolet ei ole viime vuosina osallistunut lainkaan jumalanpalvelukseen.

Rukoileminen

Yleisin tapa harjoittaa yksityistä uskonnollisuutta on rukoilu. Puolet suomalaisista rukoili vähintään kerran vuodessa.Yleisin rukouksen muoto oli sanaton rukous, jonka kaksi viidestä ilmoitti kuuluvan henkilökohtaiseen hartauselämäänsä. Hieman harvempi kuin joka kolmas rukoili iltarukouksen ja joka neljäs rukoili toisten ihmisten puolesta esirukouksessa.

Puolet suomalaisista koki, ettei Jumala ole koskaan vastannut heidän rukouksiinsa.Jumalan johdatusta edes joskus elämässään oli kokenut reilu neljännes suomalaisista (28 %).

Meditaatio

Neljä prosenttia suomalaisista ilmoitti, että heidän hartauselämäänsä kuuluu kristillinen meditaatio, ja 13 prosenttia harjoitti muunlaista meditaatiota. Z-sukupolvesta jopa neljäsosa (25 %) ja millenniaaleista likipitäen saman verran (23 %) ilmoitti harjoittavansa meditaatiota osana henkilökohtaista hartauselämäänsä.

Luonto

Varsin monen suomalaisen pyhyyden kokemus syntyy luonnossa. Luonnossa liikkumisen ja oleskelun katsoi lähentävän Jumalaan tai johonkin korkeampaan 42 prosenttia suomalaisista.

Tiina Hallikainen

korkeakoulupappi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *